Viikko

Uusi näyttely tarjoaa muistoja ja dokumentteja Hyvinkään konepajasta

Hyvinkään konepaja työllisti parhaimmillaan 1200 työntekijää.

Hyvinkään konepajan juuret ovat Viipurin konepajassa, jonka työntekijöistä osa siirtyi evakuoinnin jälkeen Hyvinkäälle nykyisen Rautatiemuseon veturitallissa vuosina 1944-1949 toimineeseen ns. Karjalan konepajaan, näyttelypäällikkö Marina Bergström kertoo.

Mia Lagström

Suomen Rautatiemuseossa esitellään reilun vuoden ajan VR:n konepajojen historiaa ja toimintaa. Erityisesti esille nostetaan Hyvinkään konepajan toiminta.

– Hyvinkään konepaja on ollut melko vähän esillä museon näyttelyissä, näyttelypäällikkö Marina Bergström Suomen Rautatiemuseosta kertoo.

Kaikkiaan VR:n konepajoja oli Suomessa 13. Helsingin konepaja sijaitsi aivan kaupungin ydinkeskustassa rautatieaseman vieressä. Metalliteollisuus keskellä kasvavaa kaupunkia koettiin hankalaksi. Toiminnoille tarvittiin lisää tilaa. Vuonna 1915 perustettu selvitystyöryhmä suuntasi katseet Hyvinkäälle.

– Hyvinkää oli liikenteellisesti keskeisellä paikalla ja täällä oli tilaa, Bergström kertoo.

Hankkeen käytännön toteutus kuitenkin siirtyi. Rahoitus saatiin eduskunnalta 1930-luvulla ja varsinaisiin rakennushommiin päästiin sodan jälkeen. Toiminta käynnistyi vuonna 1949.

– Matkan varrella suunnitelmatkin ehtivät muuttua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hyvinkäälle olisi tullut myös tilat veturien valmistamiseen sekä vaunujen korjaamiseen.

Lopulta Hyvinkäälle keskittyi raskaiden vetureiden huoltotyöt. Hyvinkään konepaja oli Suomen kolmanneksi suurin VR:n konepaja. Parhaimmillaan 1960-luvulla Hyvinkään konepajalla työskenteli 1 200 henkilöä. Konepajan yhteydessä toimi myös konepajakoulu, josta valmistui metallipuolen ammattilaisia sekä veturinkuljettajia ja lämmittäjiä.

Konepaja kasvatti Hyvinkään väkilukua. Kun Viipuri menetettiin sodassa, siirtyi Viipurin konepajalta Hyvinkäälle yli 400 työntekijää perheineen. Myöhemmin vastaava määrä työntekijöitä saapui Hyvinkäälle Helsingin konepajalta.

Suuren väkimäärän muutto Hyvinkäälle näkyi Bergströmin mukaan monin tavoin.

– Rautatiehallitus rakennutti yli 400 asuntoa sekä osti tontteja, jonne työntekijät saivat rakentaa talojaan. Koska uudet asuma-alueet sijaitsivat kauppalan ulkopuolelle, vaati se myös uutta kaupunki-infrastruktuuria, kuten vesijohtoverkoston. Kaupungin liike-elämä vilkastui.

Hyvinkään konepajaan liittyy paljon muistoja, joita Suomen Rautatiemuseo on kerännyt näyttelyä valmistellessaan.

– Päällimmäisenä muistoissa nousee esille yhteisöllisyys. Vaikka työnjohtajat ja työläiset asuivat omilla alueillaan, kuten myös Viipurista ja Helsingistä Hyvinkäälle tulleet, oli konepajan väki oma yhteisönsä, joka teki töitä, asui ja harrasti yhdessä.

Konepaja tuki aktiivisesti työntekijöiden virkistys- ja harrastustoimintaa. Oli urheilukilpailuja, shakki- ja bridgekerho, esperantokerho ja kamerakerho. Musiikkia soitettiin yhdessä. Tarina kertoo, että konepajan päällikkö oli kerran nähnyt, kun työtekijät ovat pelanneet yhdessä tennistä. Hän oli kysynyt, oliko pelialusta hyvä? Työntekijät olivat vastanneet, ettei kovin hyvä. Niinpä heille rakennettiin parempi pelipaikka.

Omia muistojaan Hyvinkään konepajasta, sen eri työtehtävistä sekä harrastustoiminnasta ja asumisesta voi vielä lähettää Suomen Rautatiemuseolle, mikäli oma muisto on jäänyt kertomatta.

Veturipajalta Raiteille!

Veturipajalta raiteille! – näyttely konepajoista Suomen Rautatiemuseossa 13.12.2018–30.4.2020. Näyttely kertoo VR:n konepajoista ja varikoista 1860-luvulta nykypäivään. Erityisesti näyttelyssä huomioidaan Hyvinkään konepaja, jonka toimintaa ollaan parhaillaan lopettamassa. Osa näyttelystä tulee jäämään pysyväksi osaksi museon perusnäyttelyä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat