Viikko

Muualta tulleet tutuiksi: Sveitsiläissyntyinen Philippe Gueissaz on taitava kuvaaja ja puunveistäjä

”Täydellistä valokuvaa ei ole olemassa”, Gueissaz sanoo.

Taiteilija Philippe Gueissaz nauttii cappuccinosta Riihimäen Granitin aukiolla olevassa Villa Wanilja -kahvilassa. – Lähes joka päivä käyn Riihimäellä, hän sanoo.

Seppo Ylönen

Tasan kolmekymmentä vuotta Ryttylän kylässä asunut ranskankielinen, sveitsiläissyntyinen taiteilija Philippe Gueissaz on monitaitoinen mies. Hän ottaa valokuvia, taittaa lehtiä ja kirjoja, suunnittelee CD-levyjen kansia sekä veistää eläinaiheisia puuveistoksia.

– Viime vuoden alussa kävin lomalla kanadalaisen taiteilija-kaverini Gary Wornellin luona Nepalin Kathmandussa. Ajoimme skootterilla Kathmandusta Pokharaan. Noin 406 kilometrin matka kesti kymmenen tuntia. Himalajalle kiipeämisen sijasta otimme siitä kuvia. Olen sitä mieltä, että täydellistä valokuvaa ei ole olemassa. Olen hyvin kriittinen omien kuvieni suhteen.

Gueissaz käyttää eläinveistoksiinsa koivua. Viimeksi on syntynyt silkkiuikkuja. Hän on toimittanut veistoksiaan myymälöihin sekä kotimaassa että ulkomailla.

– Olen sienihullu. Siksi olen veistänyt myös tatteja ja kärpässieniä. Tatin lakin teen omenapuusta ja kärpässienen pilkut tinasta.

Hän on tehnyt lähes kaikki muusikko Pekka Simojoen CD-levyjen kannet.

– Olen laulanut 20 vuotta EtCetera-gospelkuorossa tenoria. Mottoni on Have faith! Uskon, että Jumalalla on elämääni varten suunnitelma.

Philippe Gueissazin lapsuudenkoti oli Genevenjärven pohjoisrannalla, Pullyn kylässä, josta on Lausannen keskustaan noin 10 kilometrin matka.

– Minä synnyin Lausannessa samassa sairaalassa, jossa marsalkka Mannerheim kuoli. Isäni Michel kuoli heinäkuussa. Äitini Simone asuu Premierin kaupungissa. Siskoistani toinen asuu perheineen Grandvauxissa ja toinen Saksan Erlangenissa. Vanhemmillani oli Mini-supermarket, jossa myytiin lihaa, viiniä, itse paahdettua kahvia ja vihanneksia. Äitini hoiti liikkeen laskutuksen.

Gueissaz oli itsekin perheen liikkeessä kesätöissä, sahasi timanttisahalla kiviä eräässä yrityksessä, etsi ja pesi fossiileja, opiskeli optikoksi oppisopimuksella, toimi optikkona Erlangenissa, teki messualueiden piirustuksia ympäri Saksaa ja päätyi opiskelemaan englantia Lontooseen 1983.

– Siellä tutustuin suomalaiseen Tuulaan ja menimme naimisiin vuonna 1984. Jäimme Lontooseen neljäksi kuukaudeksi. Tyttäremme Joanna ja Isabel syntyivät Itä-Lontoossa. Joannalla on kaksi tytärtä. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa sisustusarkkitehtuuria. Isabel on lastentarhanopettaja. Poikamme Jooel on puuartesaani. Hänellä on yhdeksän kuukauden ikäinen tytär.

Philippe suoritti Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskurssin, mutta lähetystyöhön hän ei perheensä kanssa mennyt.

Tuula-vaimo toimi Lähetyskeskuksessa vierasemäntänä ja viimeksi Päiväkummun kurssi- ja leirikeskuksen toiminnanjohtajana, josta jäi eläkkeelle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Muualta tulleet tutuksi -sarjassa: thaimaalainen Suvimol rakastui riihimäkeläiseen mieheen ja muutti Suomeen, nyt haaveena on oma ravintola9.10.2018 16.36

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat