Viihde

Leffa-arvio: Laulajan yksinäinen tie

Elokuvat: Timo Koivusalon tulkinnassa Olavi Virran taipaleesta on ongelmansa.

Olavi Virta oli aikansa kansansankari.

Artista Filmi

Timo Koivusalon ohjaus Olavi Virta kuvittaa merkittävän iskelmälaulajan laveaa tietä. Virta oli aikansa kansansankari, joka ahkeran keikkailun ja levytystyön ohella esiintyi kaikkiaan noin 15 elokuvassa ja saavutti valtaisan suosion lukuisillla hiteillään. Koivusalon elokuvassa niitä kuullaan varsin runsaasti.

Samalla elokuva vie meidät sotienjälkeiseen aikakauteen, jolloin Virta oli suosionsa huipulla. Tarina etenee kronologisesti lähtien nuoruusvuosista, jolloin hän alkoi jo esiintyä Dallapé-yhtyeen solistina. Myös tutustuminen Levytukun johtajaan Niilo Saarikkoon (Vesa Vierikko) osoittautui tuolloin käänteentekeväksi.

Sotavuodet keskeyttivät keikkailun, mutta sen jälkeen alkoi Virran nousu varsinaiseksi ilmiöksi. Hän tutustui tulevaan vaimoonsa Ireneen (Malla Malmivaara) ja alkoi keikkailla yhä tiiviimmin.

Virta ystävystyi Repe Helismaan (Martti Suosalo) ja Toivo Kärjen (Hannu-Pekka Björkman) kassa. Samalla laulajan yksinäisyys korostui ja mukaan tulivat satunnaiset naissuhteet sekä yhä rajummaksi käyvä alkoholinkäyttö.

Kipparikvartetin jäsenenä Virta saavutti suurmenestyksen. Suomalaisen viihde-elokuvan ikoneihin kuuluva Kaunis Veera eli balladi Saimaalta (1950) on vahvasti esillä Koivusalon elokuvassa. Koivusalon elokuvaansa kehittämä Kipparikvartetti ei ole mimiikaltaan läheskään yhtä taikavoimainen kuin alkuperäinen nelikko.

Olavi Virta -elokuvassa sivutaan näitä legendaarisia aikoja ja tuokioita, jotka olivat tärkeä osa suomalaisen populaarikulttuurin historiaa. Virran tulkinnoista legendaarinen Hopeinen kuu säästetään aivan loppuun.

Tuotannossa on pyritty huolellisuuteen erityisesti ajankuvan osalta. Osittain tässä onnistutaan, ja varsinkin elokuvan keskivaiheilla ilmaisu tuntuu tiivistyvän ja saavan hetkittäistä henkeä alleen. Jaksoissa, joissa kuvataan Virran vaiheita 1950-luvun menestyksen vuosina, on erityistä otetta.

Kokonaisilmaisussa on historian havinaa, mutta kovin kotikutoisin maustein. Näkemys Olavi Virran taipaleesta voisi olla rikkaampi ja moniulotteisempi. Nyt jäädään historiallisen henkilön varjoon, ja esimerkiksi Olavi Virran monia ulkomaanmatkoja ja näistä saatuja vaikutteita ei käsitellä lainkaan.

Ongelma on myös kahden näyttelijän yhteensovittamisessa. Lauri Tilkanen tulkitsee Virtaa suurimmaksi osaksi. Hänen esiintymisensä on varman oloista ja Virran esikuvallisuutta kunnioittavaa, mutta vaikka vuodet vierivät, hän ei tunnu vanhenevan lainkaan.

Koivusalo käyttää Olavi Virran aitoa ääntä sävelmissä, joita Tilkanen imitoi, mutta ei aina täysin uskottavasti. Virran äänen ainutlaatuinen voima ja soinnukkuus on niin suurenmoista, että se kantaa tämänkin sovituksen ylitse.

Raimo Grönberg esittää Virtaa raihnaisena vanhuksena. Tilkasen ja Grönbergin hahmot eivät istu toisiinsa, ja tuntuu epäluontevalta nähdä siirtymiä heidän välillään. Heidän fyysinen olomuotonsa on sen verran erilainen, ettei toivottua vaikutusta synny.

Jyväskyläläislähtöinen Malla Malmivaara on kohdallaan Irenen roolissa. Hänessä on kaivatttua herkkyyttä ja tyylikkyyttä ”Olan” toilailujen vastapainoksi. Sivuosien roolit jäävät Martti Suosalon nautittavasti esittämää Helismaata lukuunottamatta vaisuiksi.

Kirjoittaja: Jarmo Valkola

Tähtiä: 3

 

Olavi Virta

Ohjaus: Timo Koivusalo.

Rooleissa: Lauri Tilkanen, Malla Malmivaara, Martti Suosalo.

Tyylilaji: draama, elämäkerta.

K-12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Verokone

 

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat