Paikalliset

Reilut 30 vuotta sitten Päivi pyysi Karia syömään – sai herrasmiehen, joka kokkaa, huolehtii ja kertoo "liikaakin", että arvostaa puolisoaan

Kari Kokko ei viihdy sosiaalisessa mediassa. "Ihmiset suoltavat siellä jotain, mihin eivät ole tarpeeksi jaksaneet paneutua. Osa ihmisistä haluaa tehdä omasta rajallisuudesta johtuen itsestään tärkeitä."

Ari Peltonen

HAUSJÄRVI | Aamuposti pyysi Facebookissa lukijoitaan vinkkaamaan alueella asuvista herrasmiehistä. Esittelemme tässä herrasmiehen numero 4, joka on Kari "Kapa" Kokko, 53, Hausjärveltä.

"Hän on viimeisen päälle herrasmies. Lempeä, turvallinen, luotettava ja ystävällinen nallekarhu. Pitää aina heikompien puolta. On huumorintajuinen." – ystävä-alainen Ulriika Kannas-Honkaniemi

 

Odotas, pitää kysyä Korkeammalta Minältä, jyhkeän keittiönpöydän päässä istuva Kari Kokko sanoo. "Tulisitko Päivi tänne", hän huikkaa toiseen huoneeseen puolisolleen.

"Osaanko minä näyttää ja kertoa sinulle, että arvostan sinua", Kokko kysyy lempeästi ja ilkikurisesti.

"Osaat. Välillä liikaakin", Päivi naurahtaa. Sivullinenkin huomaa heti, että tämän pariskunnan välillä on lempeä ja lämpöä, roppakaupalla.

Yhdessä he ovat olleet vähän yli 11 000 päivää, Kari kertoo. He tutustuivat jo 14-vuotiaana, vai oliko se 15, Kemissä, jossa Päivi asui ja Kari kävi isovanhemmillaan. Harjoiteltuaan elämää ja parisuhteita tahoillaan muutaman vuoden, he päätyivät yhteen. Päivi soitti tiskijukkana työskennelleelle Karille, lähtisikö tämä syömään.

Yhteistä pöytää katetaan nyt Hausjärvellä. Vanhaa maatilaa asuttavat myös kaksi koiraa, kissat ja muutama hevonen sekä vaihtuva määrä lapsia. Perhekodissa on tällä hetkellä viisi 10–17-vuotiasta.

Kari syntyi Oulussa esikoisena – tienraivaajana. Lapsuuskoti oli keskiluokkainen, diplomi-insinööri-isän ja matematiikan opettaja -äidin kolmilapsinen perhe.

Turvallinen lapsuus Raahessa liikuntaharrastuksineen ja hyvine sosiaalisine suhteineen loi tukevan pohjan elämälle. Vanhemmat olivat oppineet omilta sodankäyneiltä vanhemmiltaan työn arvostuksen, jota siirsivät lapsilleen.

Kari näkee, että 70-luvun vanhemmat pyrkivät tarjoamaan lapsille myös ajan hengessä vapautta, kuten harrastuksia.

Arvomaailma on sekoitus peritystä ja itse eletystä ja opitusta. Neljä K:ta. Niistä muodostuu Karin arvomaailma.

Ensimmäinen on kunnioitus: Olemme kaikki yksilöitä ja samalla osa yhteisöä. Toisia – kaikkea elävää – pitää kunnioittaa.

Toinen on kohteliaisuus: Tämä ei tarkoita lillukanvarsia, kuten hatun pois päästä ottamista tai oven avausta vaan kohteliasta käytöstä laajemmin. Kohteliaisuus on hyve.

Kolmas on kyky tehdä kompromisseja: Kaikki asiat eivät ole minun mieleisiäni, toiselle ihmiselle toiset asiat voivat olla tärkeitä.

Karin neljäs K on kärsivällisyys. Hän uskoo, että kaikella on syynsä. Kun kasvattaja istuttaa idun lapsen mieleen, voi kiitos siitä tulla vasta vuosien päästä. Kiitos, kun autoit silloin. Tuletko lapseni ristiäisiin? Kerrotko vielä, miten se hyvä omenasose tehdään?

Sellainen päivä on Karin ja Päivin palkkapäivä.

Lisää aiheesta

Riihimäkeläinen taksimies Eki kauhistelee, miten vanhuksille puhutaan – lapsilleen hän opetti käytöstapoja ja lähetti maailmalle oman aforismin saattelemana27.8.2018 21.30
Hyvinkääläinen Juha jäi nosturin alle, tappeli vakuutusyhtiöitä vastaan, mutta ei katkeroitunut Paavolan kaksioonsa: ”Hyvän pitää antaa kiertää”27.8.2018 21.30
Loppilainen Reijo ajattelee, että jokaisen ihmisen tulee tehdä oma osuutensa – "Lapsille olen sanonut, että jos ei heti onnistu, kotiin saa aina palata"27.8.2018 21.30

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat