Paikalliset

Loppilainen Reijo ajattelee, että jokaisen ihmisen tulee tehdä oma osuutensa – "Lapsille olen sanonut, että jos ei heti onnistu, kotiin saa aina palata"

Reijo Aaltonen on oppinut puntaroimaan hankalat asiat mielessään. ”Jos asialle on jotain tehtävissä, on tartuttava toimeen. Jos asialle ei mitään voi, on se hyväksyttävä”, hän kertoo filosofiastaan.

Ari Peltonen

LOPPI | Aamuposti pyysi Facebookissa lukijoitaan vinkkaamaan alueella asuvista herrasmiehistä. Esittelemme tässä herrasmiehen numero 3, joka on Reijo Aaltonen, 64, Lopelta.

”Reijo on aina valmis auttamaan, kyläaktiivi, joka toimii monissa yhdistyksissä. Elämä on varmasti opettanut häntä paljon.” – ystävä Markku Savolainen

Reijo Aaltonen oli asioimassa kirkonkylällä, kun puhelin soi. Se oli rouva kotikylältä. Tämä kysyi, pääsisikö Reijo avuksi.

Olen nyt kirkolla, Reijo kertoi ja kysyi vielä, mikä on hätänä. Rouvan mies oli tuotu invataksilla kotiin ja nostaminen sänkyyn ei onnistunut. Tarvittiin lisävoimaa. Muut asiat saivat jäädä, kun Reijo oli jo matkalla avuksi.

Hänen asenteensa on se, että jos apua pyydetään, sitä annetaan. Jos vain suinkin pystyy. Ei kukaan turhaan pyydä apua.

On hän itsekin tarvinnut nuorena miehenä apua – ja saanut. Etenkin nyt eläkkeellä on aika auttaa muita.

Reijo teki työuransa tietoliikenteen parissa. Se oli alati vaihtuva maailma. 1970-luvulla opittu oli jo 90-luvulle tultaessa vanhentunut ja 2000-luvulla kaikki oli taas toisin.

Kaupungissa asuminen tuli tutuksi. Kerrostalossa ei oppinut tuntemaan edes kaikkia naapureita. Paluu kotiseudulle Topenolle arvelutti silti: riittäisikö tekemistä?

Huoli oli turha. Ensin Reijo remontoi perheen kodin. Nyt on aikaa myös kylän yhteisten asioiden hoitamiseen. Hän touhuaa esimerkiksi Topenon Erässä, LVK-teamissa ja ampumaradalla.

Toinen poika opiskelee Helsingissä, toinen lähtee armeijaan. Nuorimmainen, 16-vuotias tytär opettelee elämäntaitoja koulutus- ja kuntoutuskeskus Kiipulassa.

Poikia kasvattaessaan isä saattoi joskus jyrähtääkin, mutta Sannin mielen pahoittamista hän välttää viimeiseen asti. Kaikki lapset ovat tärkeitä ja rakkaita, kuten myös puoliso Mia.

Parisuhteessa Reijolle on tärkeää, ettei loukkaa toista ja että lähellä on hyvä olla.

Reijo on sanonut pojille, että ”Jokaisen täytyy tehdä oma osuutensa, mutta jos ei heti onnistu, se ei haittaa. Täällä kotona on paikka, jonne voi aina palata.”

Lapsia ei hylätä missään iässä. Koti ja vanhemmat ovat se peruskallio, johon voi luottaa. Saa palata hakemaan uutta vauhtia.

Nuorena Reijoakin vaivasi oikeassa olemisen pakko. On hänellä yhä vahvoja mielipiteitä, eikä hän pelkää puuttua tarvittaessa epäkohtiin. Mutta tarvittaessa hän osaa myös olla puuttumatta.

Tuntui isolta asialta sanoa lapsille ensimmäistä kertaa, että ”Kuulkaas pojat, isi taisi olla nyt väärässä.”

Elämä on hyvä juuri näin.

Lisää aiheesta

Hyvinkääläinen Juha jäi nosturin alle, tappeli vakuutusyhtiöitä vastaan, mutta ei katkeroitunut Paavolan kaksioonsa: ”Hyvän pitää antaa kiertää”27.8.2018 21.30
Riihimäkeläinen taksimies Eki kauhistelee, miten vanhuksille puhutaan – lapsilleen hän opetti käytöstapoja ja lähetti maailmalle oman aforismin saattelemana27.8.2018 21.30
Reilut 30 vuotta sitten Päivi pyysi Karia syömään – sai herrasmiehen, joka kokkaa, huolehtii ja kertoo "liikaakin", että arvostaa puolisoaan27.8.2018 21.30

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat