Paikalliset

Hyvinkääläinen Juha jäi nosturin alle, tappeli vakuutusyhtiöitä vastaan, mutta ei katkeroitunut Paavolan kaksioonsa: ”Hyvän pitää antaa kiertää”

Juha Korkalainen ei tykkää puhua politiikasta, koska siitä tulee vain riitaa: "Mutta sen verran sanon, että tämä hallitus on vetänyt vähävaraisilta ja varsinkin vanhuksilta maton alta. Päättäjien kannattaisi kokeilla, miten 600 eurolla tulee toimeen."

Ari Peltonen

HYVINKÄÄ | Aamuposti pyysi Facebookissa lukijoitaan vinkkaamaan alueella asuvista herrasmiehistä. Esittelemme tässä herrasmiehen numero 1, joka on Juha ”Kossu” Korkalainen, 50, Hyvinkäältä.

 

”Päällepäin hän voi näyttää rajulle tatuointineen ja partoineen, mutta hän on kiltti, hellä ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on auttavainen, eläinrakas ja vain yhden naisen mies. Juhalla on kultainen sydän, vaikka on kokenut kovia.” – puoliso Marika Korkalainen

 

Kuusituhatta kiloa painava nosturi kaatui espoolaisella rakennustyömaalla Juha Korkalaisen päälle 27. joulukuuta 2005. Jalka, selkä ja olkapää musertuivat.

Onnettomuuden jälkeen alkoi hidas toipuminen. Edessä oli myös 4,5 vuoden taistelu vakuutusyhtiötä vastaan.

Hyvinkään Paavolassa asunut Juha päätti, että hänen on pakko lähteä liikkeelle. Jos hän jää kaksioon märehtimään, hän todellakin jää sinne.

Tänä päivänä Juha on eläkkeellä. Hän joutuu syömään kipulääkkeitä loppuelämänsä. Katkeroitunut hän ei kuitenkaan ole.

Ystävät, naapurit ja puoliso tuntevat miehen, jonka elämänarvoista muutkin voisivat ottaa mallia. Niihin kuuluvat toisten auttaminen, vähäosaisten puolustaminen ja vanhempien ihmisten kuunteleminen ja kunnioittaminen.

Kun Juha oli katsonut kuolemaa silmiin, ja kun hän sen jälkeen hilasi itsensä ihmisten ilmoille, hän päätti, että loppuelämäänsä hän ei juokse mammonan ja materian perässä. Hänestä ihmisillä on tänä päivänä liian kiire, ja se näkyy pahoinvointina.

Juhan päivät täyttyvät omaa vointia kuunnellen; kalastusta harrastava mies rakentaa itse uistimet ja puukot, korjaa autot ja polkupyörät, hakkaa tarvittaessa naapurinkin halot ja leipoo omenapiirakan. Jos hän näkee maassa makaavan juopon tai tien poskessa auton, hän pysähtyy. Hän on nostanut ojasta vanhoja tuttuja, joilla menee huonosti. Mottona hänellä on, että ihmistä pitää auttaa mäessä. Aina sekään ei riitä, mutta yritettävä on.

Isä siirtyi aivoinfarktin saattelemana kaksi viikkoa ennen 60-vuotispäiväänsä tuonilmaisiin. Isän henkinen perintö elää nyt Juhassa, joka hänen tavoin lähtee mielellään talkoisiin tai ystävän avuksi.

Välit äitiin ja siskoon ovat lämpimät. Sekä tietysti Marikaan, jonka hän vei vihille 17 vuoden seurustelun jälkeen. Juha oli päättänyt, että jos hän joskus menee naimisiin, hän tekee sen vain kerran. Marika jaksoi kaikki vastoinkäymiset rinnalla, ja Juhalle oli päivänselvää, että tämän pohjalaisnaisen rakkaus kestää mitä vain.

Heidän tapaamisensa on kuin elokuvasta: Piippolassa asunut Marika soitti vahingossa Juhalle ja pahoitteli väärää numeroa.

”Mistäs tiedät, että soititko väärään vai oikeaan numeroon”, supliikkimies vastasi. Ja loppu on historiaa.

Lisää aiheesta

Riihimäkeläinen taksimies Eki kauhistelee, miten vanhuksille puhutaan – lapsilleen hän opetti käytöstapoja ja lähetti maailmalle oman aforismin saattelemana27.8.2018 21.30
Loppilainen Reijo ajattelee, että jokaisen ihmisen tulee tehdä oma osuutensa – "Lapsille olen sanonut, että jos ei heti onnistu, kotiin saa aina palata"27.8.2018 21.30
Reilut 30 vuotta sitten Päivi pyysi Karia syömään – sai herrasmiehen, joka kokkaa, huolehtii ja kertoo "liikaakin", että arvostaa puolisoaan27.8.2018 21.30

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat