Viikko

Matka-alttarin Elvis faaraon kuolinnaamarissa

Hyvinkään taidemuseon R2014-näyttelyä ihaillaan pimeässä.

Reijo Puranen esitteli Tiia Orivuorelle matka-alttarinsa sukupuuton jälkeisen evoluution kädellisestä vesieläimestä.

Kari-Veli Lehtonen

Ainoana faaraona ilman sydäntä pyramidihautaan palsamoitu Egyptin muinainen hallitsija Tutankhamon tunnetaan kultaisesta kasvonaamiostaan ja Elvis Presley rock ´n´ rollin kuninkaana.

Hyvinkään taidemuseon pimeässä näyttelysalissa on esillä taiteilija Samuli Heimosen kekseliäs yhdistelmä. Matka-alttarityössä Elvis on saanut kultaisen naamion kasvoilleen.

Kaikkiaan 12 taiteilijan R2014-ryhmän näyttely koostuu pienistä matka-alttareista.

Idean keksi 2014 Riihimäen kuvataidekoulun johtavana opettajana toimiva hyvinkääläinen Tiia Orivuori, Tuusulan Nykytaiteen alttarilla -näyttelyn kuraattori.

Pohdittavaksi tuli, mikä aihe olisi taiteilijalle niin tärkeä, että hän ottaisi sen mukaan matkalle, jopa viimeiselle matkalleen?

Jotta syntyviä töitä voitaisiin helposti kuljettaa, niin koko ei saanut olla liian suuri. Työn piti mahtua laatikkoon, jonka koko olisi 10x15x0 senttimetriä. Mikä tahansa tekniikka oli sallittu.

Osallistujamäärä kasvoi kymmenestä kahdella.

Toteutusta alkoivat valmistella Soili Talja, Maaria Märkälä, Sebastian Lindberg, Ron Nordström, Reijo Puranen, Salla Lehtinen, Katja Tukiainen, Anniina Vainionpää, Pete ”Hende” Nieminen, Samuli Heimonen, Maarit Malin-Pötry ja Tiia Orivuori.

Taiteilijat joutuivat ainutlaatuiseen tilanteeseen. Työ oli tiivistettävä koossa äärimmilleen ja samalla mietittävä aiheen tärkeyttä itselleen.

Taidemuseon näyttelysalissa toteutettiin sama kiinteys, muiden esineiden sulkeminen töiden ulkopuolelle.

Kattovalo on sammutettu, yksilöllisen pieniin töihin on tutustuttava numeroidun näyttelyluettelon avulla lähituntumasta.

Pimeys ja töiden tutkiminen yksitellen toteuttaa kävijöiden osalta hiljentymistä ja syventymistä. Salia ei kierretä puolihuolimattomasti, nopealla yleissilmäyksellä.

Monipuolisuus pysäyttää katsomaan.

Saman salin väliseinän takana avautuu Antero Kahilan Iho – Skin -näyttely suurine maalauksineen.

Kookkain on huoneen seinän levyinen ja vaatii poikkeuksellisen suurta tilaa. Vastakohdat kahden näyttelyn kesken ovat pysäyttävän jyrkät.

Helsinkiläinen kuvataiteilija Antero Kahila (s. 1954) on viime vuosina käsitellyt teoksissaan vieraantumisen, ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden teemoja.

Taidemuseon ison salin näyttelyssä hän käsittelee minän ja maailman rajapintaa, maailman kohtaamista.

Kahila muistetaan erityisesti 2008 valmistuneesta, maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisesta suurhankkeestaan. Hän rekonstruoi toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen tai kadonneen barokkimestari Caravaggion teoksen Pyhä Matteus ja enkeli.

Iho-näyttely maalausten koko vaihtelee 10-metrisestä puolimetriseen. Suurin on 10x2,6 metrin maalaus.

Näyttelyn vaikuttavuutta lisää runoilija-muusikko Kirsi Poutasen runous ja musiikki. Näyttelyt ikään kuin kommunikoivat keskenään suuruuden ja pienuuden kesken.

Poutasen runo Observatorion tarkoittaa teleskoopilla sen näki. Runo kuuluu esikoiskokoelmaan.

Hän myös käsikirjoitti ja sävelsi maalaukseen liittyvän itsenäisen ääniteoksen.

Graffitista lastuihin

R2014 -ryhmän ja Antero Kahilan Iho – Skin -näyttely ovat katsottavissa 27. toukokuuta 2018 saakka.

Vuoden Nuori Taiteilija 2008 Samuli Heimosen sekatekniikan työ ”Muista” tuo Elvis Presleyn esillä aivan uudessa valossa.

Pete ”Hende” Niemisen ”Isä, Äiti ja ilon kautta” näyttää graffitin voiman pienessäkin koossa.

Anniina Vainionpään ”Kirjoitusharjoitus” tuo 5-vuotiaan maailman esille. Siivooja ei saa korjata lastuja lattialta...

Maarit Märkälän ”Värisaarna” kertoo värien rakastamisesta.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat