Hulvattomat ikämiehet vauhdissa: ensin pulkkamäkeen ja sitten pullalle

Puolivuotias Elli-koira pääsi ensimmäistä kertaa elämässään pulkkamäkeen. Isäntänsä Seppo Asikaisen sylissä siitä selvittiin hyvin.

Ari Peltonen

Seppo Asikainen, Kari Majaranta, Matti Latomäki, Pekka Kirjokangas ja Kalervo Viitanen lähdössä viilettämään.

Ari Peltonen

RIIHIMÄKI| – Kuka uskaltaa ensin?

Kymmenkunta miestä tähyää ylös Riihimäen kirkon mäkeen. Käsissä on mahakelkka-klassikko vuosikymmenten takaa, jalaksilla varustettu rattipulkka, tavallinen muovipulkka, pahvinpaloja, roskasäkki...

Laskijoiden keski-ikä siinä 70 ikävuoden paikkeilla.

Pelottaako?

– Eiii!

– Eikä auta loukkaantua, muuten ei pääse kahville ja laskiaispullalle, muistuttaa Seppo Asikainen.

Asialla on eläkeläismiesten vapaamuotoinen Kuppis-ryhmä, joka pitää tukikohtaa kirkkoa vastapäätä sijaitsevassa Auranmaan leipä - kahvilassa.

– Mäkeä katsellessa pulkkamäki tuli mieleen – ja jotta Majarantakin pääsisi mukaan, kun ei uskaltanut ryhtyä siihen ollessaan kirkon tehtävissä, veistelee Pekka Kirjokangas.

Entinen seurakunnan kanttori Kari Majaranta ei virnuilusta säikähdä. Hän tietää lisäksi kertoa, että kirkkoherra on näyttänyt vihreää valoa kirkon mäessä laskettelulle.

– Joten ihan siunattua puuhaa, tuumaa joku.

Ja sitten mäkeen!

– Missä tässä on jarrut? kysyy Majaranta huipulla.

– Onko räkää nenässä? tiedustelee Kirjokangas.

Joukko lähtee peräjälkeen matkaa liukumaan alas mäkeä – kuka hitaammin, kuka nopeammin kulkupelistä riippuen. Pahvi ei näytä pelittävän Matti Latomäen alla.

– Olisi pitänyt varmaan öljytä!

Ensimmäisestä laskusta selvitään ilman hämminkiä. Asikainen muistelee edellisestä mäkiurheilusta kuluneen 10 vuotta. Mäessä on tullut käytyä lähinnä lastenlasten kanssa.

Seuraava lasku menee jo vauhdikkaammin. Lapsuuden mahakelkka heittää kuitenkin Kirjokankaan selästään – ehkä laskija on sille liian kookas – mutta ei hätää.

– Ihan samalta tuntuu kuin lapsena! tuumaa joukko operaation jälkeen.

– Tässä aletaan olemaan muutenkin taas lapsia, naurahtaa Latomäki.

Vaan missä kuppislaiset laskivat lapsuudessaan Riihimäellä? Hurjimmaksi laskijaksi paljastuu Arto Huttunen.

Hän lähti kavereineen laskuun yhtenäisenä letkana vesitornin mäeltä tietä pitkin kohti Puhaltajapatsasta.

– Kovin kaveri laitettiin eteen kääntämään kurvissa, Huttunen selvittää.

Ilman tiukkaa kääntöä joukko olisi päätynyt Puhaltajapatsaan mäkeen.

– Oli siinä rappusten vieressä myös jäinen peffamäki, hän muistelee.

Siihen aikaan 1940-1950 -luvulla autoja oli vähemmän kuin nyt.

– Eikä autoissa ollut nastoja, vaan lumiketjut, joiden kilinä varotti lähestyvästä autosta, Huttunen virnistää.

Kovaan vauhtiin syöksi myös Uramontie. Hyviksi laskettelupaikoiksi miehet nimeävät samaten Patastenmäen Pirunkallion ja Arolammin koulun tienoon.

– Tästä tuli nyt perinne, miehet lupaavat.

Läskitiistai

Kirkollisessa perinteessä laskiainen merkitsee kevätpaaston alkamista ennen seitsemän viikon päästä vietettävää pääsiäistä. Ennen paastoa mässäiltiin karnevaalissa, josta laskiaisen nimen on arveltu tulevan: carne vale eli jäähyväiset lihalle.

Myös ranskalainen laskiaistiistain nimitys mardi gras (rasvatiistai) ja ruotsin fettisdag (läskipäivä) viittaavat rasvaisen ruuan syöminkeihin. Irlannissa päivä on Pannukakkutiistai, Pancake Tuesday.

Laskiainen voi olla perua myös "laskeutumisesta" paastoon tai päivien "päivien laskemisesta pääsiäiseen".

Suomessa laskiaisen perinneruokia ovat hernekeitto ja laskiaispullat.

Written by:

Pia Herme

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Riihimäkeläinen "ukkoporukka" lahjoitti kahvilalle historiallisia kuvia Riihimäestä