Sara Kärpänen

Eka kerta

Muistatko ensimmäisen kerran, kun menit elokuvateatteriin tai laitoit kielen talvipakkasilla rautapylvääseen? Milloin ajoit autolla, suutelit, valvoit koko yön tai nukuit ensimmäistä kertaa taivasalla?

Itselleni on piirtynyt elävästi mieleen lapsuudesta se muisto, kun uin ensimmäisen kerran uima-altaan päästä päähän. Tai kun matkustin yksin lentokoneella, olin ensimmäisillä festareilla, söin sushia, uin uudenvuodenaattona avannossa, tanssin diskossa hitaan.

Uusien asioiden tekeminen jännittää aina lähes poikkeuksetta. Ensimmäistä kertaa uudella kampaajalla käynti voi saada perhoset lepattamaan vatsassa, puhumattakaan ensimmäisestä päivästä uudessa työpaikassa. Samalla ensimmäinen kerta on aina ainutlaatuinen, kutkuttava hyppy tuntemattomaan.

Kävin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa sinfoniassa. Kun ystäväni pyysi minua mukaan, mietin olisiko moinen korkeakulttuuri lainkaan itseäni varten.

Keksin ensin liudan tekosyitä. Väsytti, tukka oli pesemättä, olin sopinut illaksi muuta menoa. Päädyin kuitenkin nopeasti lopputulokseen, että sinfoniaorkesteriakin olisi kuultava kerran elämässä. Ja kokeilu kannatti.

Tuttu ja turvallinen kaava kannattaa välillä rikkoa. Rutiinit pitävät kalenteria koossa, mutta yllättävä kokemus piristää, olkoon se sitten eri tavalla valittu reitti töihin tai spontaanisti päätetty konsertti.

”Ekoja kertoja” voi olla läpi elämän. Itse olen vuoden sisällä käynyt ensimmäistä kertaa suolahuoneessa, muuttanut yksiöön, tullut kummitädiksi, opetellut salsaamaan, matkustanut Venetsiaan, kokeillut laitesukellusta, maistanut mätiä ja ottanut ensimmäisen tatuoinnin.

Uusia asioita kannattaa kokeilla, koska silloin tulee rikkoneeksi omia ennakkoluuloja. Ensimmäiset kerrat ovat ikimuistoisia, olivat ne sitten kuinka ihania, kamalia, pieniä tai suuria tahansa. Ne muistaa läpi elämän.

Sara Kärpänen

Kirjoittajan mielestä asioita kannattaa mieluummin tehdä kuin jättää tekemättä.

Sara Kärpänen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet