Anna Brotkin

Sopeutumisvaikeuksia

Eihän tämä ollut yhtään niin hyvä kuin se kirja!

Tavallista narinaa elokuvan lopputekstien aikana. Joku oli lukenut loistokirjan, meni otsa kirkkaana etsimään samaa fiilistä teoksen filmatisoinnista, pettyi ja manasi kaikki adaptaatioyritykset maanrakoon.

Kyllä se alkuperäinen oli paljon parempi.

Tutkija Brian McFarlane selittää, mistä tällainen tyytymättömyys johtuu. Nähdessämme adaptaatioelokuvan, joka perustuu romaaniin josta olemme pitäneet, meillä on taipumus etsiä elokuvasta niitä samoja elementtejä, joihin olemme romaanissa alunperin ihastuneet.

Ongelma syntyy siitä, että kirjallisuus ja elokuva ovat täysin eri genrejä, eikä niitä kannata arvioida samoilla silmillä. Hyvä romaani ei automaattisesti ole hyvä elokuva, samalla tavalla kuin huono romaani ei automaattisesti ole huono elokuva.

Tarvitaan adaptaatiota, sovitusta, uudelleen muokkausta.

Sama pätee mielestäni monenlaiseen muuhunkin sopeutumiseen.

Tiedättehän ihmisiä, jotka uuteen maahan muuttaessaan, kuherruskuukauden päätyttyä, lyttäävät uuden maan tavat, ihmiset ja kielen. Kaikki on kamalaa ja voi että kun ärsyttää! Ei osata edes pulloja kierrättää, miehet ovat limaisia ja ruoka-ajatkin harvinaisen sekavat.

Ei ymmärretä että kyseessä on eri genre, eri maa, jota tulee arvioida eri perustein. Siksi omat toimintamallit eivät toimi saumattomasti eikä Suomi-paita enää istu. Tällöin omia ajatuksiaan kannattaisi tuulettaa, ja pakottaa itsensä katsomaan asiaa eri suunnasta - uuden maan näkökulmasta.

Hyvä adaptaatio katsoo tähän hetkeen eilisen sijasta. Hyvää adaptaatiota ei saavuteta alkuperäisreseptin neuvoilla, vaan uuden genren ehdoilla.

Kun romaanista tehdään leffa, on yritettävä ensisijaisesti tehdä hyvä elokuva, vasta sitten hyvä adaptaatioelokuva. Kun toimitusjohtaja saapuu uuteen firmaan, on hänen yritettävä ensin itse sopeutua eikä pakottaa muita sopeutumaan.

Siinä sivussa saattaa jopa vahingossa oppia jotain.

Adaptaation hienous piileekin sen potentiaalissa, mahdollisuuksien rajattomassa määrässä.

Hyvin sujuneen sopeutumisen seuraus voi olla entistä tyytyväisempi ihminen ja hyvin tehty elokuva voi kohota paljon parempaan kuin alkuperäisromaani, sillä sovituksella on käytössään kaikki edellisen elämän hienoudet, mutta se voi karsia pois kaikki ne tylsät kohdat ja lisätä omia lempimausteitaan sekaan.

Hyviä uutisia sopeutumisongelmaisille: väitän, että ihminen on pohjimmiltaan sopeutuja. Sipulista oppii tykkäämään, kun sitä syö tarpeeksi usein.

Adaptaation eteen tosin kannattaa tehdä töitä eikä vuosikaupalla odottaa sopeutuvansa uuteen työyhteisöön, kotimaahan tai elämäntapaan. Elokuvantekijäkään ei makaa sohvalla odottaen että kirja sopeuttaa itse itsensä elokuvaksi. Siihen tarvitaan istumalihaksia, sormenpäitä ja työtunteja.

Kirjoittaja tulee surulliseksi nähdessään huonon adaptaation.

Anna Brotkin

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet