Viikko

Yhteisö antaa varmuutta

Veijo Baltzar eli lapsuudessaan kulkijamustalaisen vaikeaa elämää. 12-lapsisessa perheessä terveet söivät joka kolmas päivä ja heikommat joka toinen.

Aino Sederholm

Kun mustalainen astelee, on askel on jämäkkä ja varma. Mutta mikä mahtaa piillä tuon rauhallisen itsevarmuuden ja ylväyden takana?

Juttelen kulttuurineuvos, kirjailija Veijo Baltzarin kanssa mustalaisten itsevarmuudesta. Heti keskustelun kärkeen mies korjaa kielenkäyttöni.

– En ole romani. Olen mustalainen. Esi-isäni olivat mustalaisia ja haluan kunnioittaa heitä.

Baltzarin mukaan itsevarmuuden suhteen ei voi yleistää. Menneiden aikojen kulkijamustalaiset olivat tosin hyvällä itsevarmuudella ja itsetunnolla varustettuja. Hyvän itsetunnon takana oli silloin – ja on edelleen – yhteisö.

– Kun olin pieni, mustalaisilla ei ollut kotia. Yövyttiin taivasalla missä sattui kesät talvet. Mutta vaikka mustalaiset olivat asunnottomia, oli heillä yhteisö. Elämä oli kirkasta, vaikka oli aineellisesti köyhää.

Nykyajan monet ongelmat juontavatkin Baltzarin mukaan yhteisön puutteessa. Eletään itsekkäästi.

– Kuvitellaan olevamme oman elämämme päähenkilöitä. Jos etsitään kaiken aikaa malkaa muiden silmistä ja ollaan itse kuin pulmusia, kertoo se huonosta itsetunnosta. Myös aggressiivisuus kertoo huonosta itsetunnosta. Ne ovat ne mittarit, joilla me voimme mitata omaa itsetuntoamme.

Jotta itsekkyydestä pääsee eroon, pitää olla joku, jota rakastaa enemmän kuin itseään.

– Valtaväestö luulee, että vähemmistönuoret voivat huonosti. Olen ollut paljon kulttuuripuolella tekemisissä nuorten kanssa ja voin sanoa, että vähemmistönuorilla on vielä yhteisönsä. Valtaväestön nuorilla ei tätä ole. Heillä on ongelmia, koska he eivät riitä itselleen.

Yhteiskunnalla olisikin paljon opittavaa mustalaiskulttuurista. Kun mustalaiset tulivat Eurooppaan 1500-luvulla, toivat he mukanaan tunneälyn ja luovan kulttuurin.

– Heidän sosiaalinen kulttuurinsa ja lasten kasvatustapansa oli maailman korkeatasoisinta.

Mustalaislapsilla oli fyysisiä rajoituksia, mutta ei henkisiä. Henkisesti kaikki olivat yhdenvertaisia ja pienillekin lapsille puhuttiin aikuisten kieltä.

– Me emme salanneet lapsiltamme mitään. Raadollisuuksia ei kuitenkaan puhuttu.

– Nykyään lapsille saatetaan puhua raadollisuuksia, mutta ei tärkeitä asioita. Siksi edessä on vaikeuksia, kun lapsi törmää kovaan maailmaan.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat