Puheenaihe

Tutkija: Lasta ei kannata yrittää suojella pettymyksiltä

NÄKÖKULMA Kasvatuspsykologian dosentti, erikoistutkija Niina Junttilan mukaan lapsen on hyvä oppia, että aina ei saa kaikkea, mitä haluaa.

Niina Junttilan mukaan vanhempien on hyvä muistaa, että pettymykset kuuluvat elämään. – Lapselle ei kuitenkaan koskaan saa sanoa, että olemme pettyneitä sinuun, vaan että olemme pettyneitä asioihin, ilmiöihin, olosuhteisiin. Voimme sanoa olevamme pettyneitä lapsen käytökseen, mutta emme koskaan lapseen itseensä, Junttila muistuttaa.

Johanna Erjonsalo

Kasvatuspsykologian dosentti, erikoistutkija Niina Junttilan mukaan pettymykset ovat osa elämää. Lasta ei voi, eikä ole syytäkään varjella pettymyksiltä.

– Pettymyksiä tulee aivan varmasti jokaisen kohdalle, siksi niitä on hyvä oppia käsittelemään. Pettymyksen aiheuttamien tunteiden hyväksyminen on tärkeää. Kun joku asia ei onnistu, on tunne oikeutettu ja se pitää käsitellä lapsen kanssa.

Pieniä pettymyksiä lapsi kokee tavan takaa. Äiti kieltää pukemasta prinsessamekkoa kurakelillä, isä ei osta ruokakaupasta suklaapatukkaa.

– Lapselle on opetettava, että aina ei saa mitä haluaa. Mutta pettyä saa. Saa olla paha mieli ja tunteita saa purkaa sopivalla tavalla.

Olennaista on opettaa lapselle, että hän saa pettyä ja hänestä saa tuntua pahalle, mutta pahaa tunnetta on opittava hallitsemaan.”

Siitä, miten pettymyksen tunteita ilmaistaan, jokaisen perheen kannattaa sopia itse. Usein käytettyjä konsteja ovat esimerkiksi kymmeneen laskeminen, tai korvaavan toiminnan tarjoaminen.

– Lapsen on hyvä ymmärtää, että on luvallista pettyä asioihin, mutta usein tilalle voi keksiä jotain muuta.

Pieniin pettymyksiin voi Junttilan mukaan usein valmistautua etukäteen. Lasta voi esimerkiksi valmistaa siihen, että hänet joko kutsutaan kaverin synttäreille, tai ei kutsuta.

– Ellei lasta sitten kutsuta ja hän on pettynyt, täytyy asia käydä läpi. Asian käsittelyn voi aloittaa esimerkiksi sanomalla, että sinusta tuntuu nyt varmasti tosi kurjalta. Lapselle on myös kerrottava, että vaikka häntä ei kutsuttu, ei hänessä itsessään ole mitään vikaa.

Jos kyse on vakavammasta ulkopuolelle jättämisestä, on vanhempien keskusteltava onko olemassa joku syy, miksi kaikkia ei kutsuta synttäreille – ja voisiko jotakin tehdä jatkossa toisin, jotta kukaan ei jäisi ulkopuoliseksi, Junttila neuvoo.

Pienien pettymysten lisäksi elämässä voi joutua kokemaan suuria pettymyksiä.

– Suurimpia pettymyksiä ovat tilanteet, joissa petymme läheiseen ihmiseen. Ne aiheuttavat trauman, joka näkyy usein vielä aikuisenakin esimerkiksi kyvyttömyytenä luottaa toiseen.

Lähtökohtaisesti lapsi odottaa, että vanhemmat ovat aina hänen turvanaan, aina hänen puolellaan.

– Jos äiti ei tulekaan hakemaan päivähoidosta, se aiheuttaa lapselle suuren pettymyksen. Lapsen ja vanhemman väliseen tärkeään ihmissuhteeseen ja perusturvallisuuteen lapsen ei pitäisi koskaan joutua pettymään.

Lapselle ei saa sanoa, että olemme pettyneitä sinuun, vaan että olemme pettyneitä asioihin, ilmiöihin, olosuhteisiin. Voimme sanoa olevamme pettyneitä lapsen käytökseen, mutta emme koskaan lapseen itseensä."

Junttilan mukaan pettymysten käsittelyssä on myös tärkeä käyttää oikeanlaista viestintää.

– Lapselle ei saa sanoa, että olemme pettyneitä sinuun, vaan että olemme pettyneitä asioihin, ilmiöihin, olosuhteisiin. Voimme sanoa olevamme pettyneitä lapsen käytökseen, mutta emme koskaan lapseen itseensä, Junttila muistuttaa.

Syy on yksinkertainen:

– Jos pettymys kohdistetaan ihmiseen itseensä, aiheuttaa se muun muassa omanarvontunteen menettämistä.

Väsyneenä ja riitatilanteissa aikuistenkin tulee kuitenkin sanottua asioita, joita ei tarkoiteta. Se on Junttilan mukaan inhimillistä, mutta kun tilanne on rauhoittunut, on lapsen kanssa hyvä palata asiaan.

– Voi vaikka kertoa lapselle, että ”minulla oli tänään vaikea päivä”, mutta paljoa sen enempää omia ongelmia ei lapsen harteille kannata kaataa. Lapsi oppii että aikuisetkin ovat ”vain” ihmisiä, ja että ristiriidat selvitetään.

Joskus kuulee väitettävän, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Toisinaan taas, että vanhempien tehtävä on suojata lasta pettymyksiltä.

– Nämä ovat ääripäitä, joiden väliin jää totuus. Pettymyksiä tulee joka tapauksessa.

On myös muistettava, että olemme kaikki erilaisia.

– Joku on kärsivällinen ja kestää paremmin pettymyksiä, toinen reagoi pettymyksiin nopeammin ja voimakkaammin, Junttila vertaa.

Olennaista on opettaa lapselle, että hän saa pettyä ja hänestä saa tuntua pahalle, mutta pahaa tunnetta on opittava hallitsemaan.

– Vaikka emme voi muuttaa fyysistä tunnetta, joka meissä syntyy, voimme opetella muuttamaan tapaa, jolla lähdemme prosessoimaan tunnetta.

Osaavatko nykylapset käsitellä pettymyksen tunteita?

eivät
75% (71 ääntä)
kyllä
25% (24 ääntä)
Ääniä yhteensä: 95

Niina Junttila

kasvatuspsykologian dosentti

Turun yliopiston erikoistutkija

väitellyt vuonna 2010 aiheesta ”Koululaisten sosiaalinen kompetenssi ja yksinäisyys – tuloksia mitattavuudesta, yhteyksistä ja periytyvyydestä”

Lisää aiheesta: 

Psykologi: Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle itsekuria6.10.2014 22.00
Nuorisolääkäri: Vanhemmat, muistakaa nämä kolme asiaa6.10.2014 20.00
Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, älä tee tätä virhettä5.8.2013 06.44
Tutkija: ”Koulujen arvosanat eivät ole vertailukelpoisia”15.12.2014 21.06
Professori: Täydellisyyden tavoittelussa on menty liian pitkälle15.4.2013 19.31
Professori: Nuorten luottamus ihmisten hyvyyteen on heikentynyt9.12.2013 11.03

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat