Paikalliset

Psykologi: Osa vanhemmista toteuttaa lasten kautta omia harrastushaaveitaan

NÄKÖKULMA Harrastamisen pitäisi aina lähteä lapsen omasta kiinnostuksesta ja siitä, että tekeminen tuottaa hänelle iloa, asiantuntija muistuttaa.

Kuvituskuva.

Arkisto

YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus harrastaa. Mutta mikä harrastamisessa on tärkeää, ja onko lapsen pakko harrastaa?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton psykologi, ohjelmajohtaja Marie Rautava lähtee purkamaan asiaa sivistyssanakirjan määritelmästä, jonka mukaan harrastaminen on myös kiinnostusta jotakin asiaa kohtaan.

– Harrastamisen pitäisi aina lähteä lapsen omasta kiinnostuksesta ja siitä, että tekeminen tuottaa hänelle iloa, Rautava muistuttaa.

– Toki harrastukset myös kehittävät lasta. Ne voivat lisätä esimerkiksi pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja sosiaalisia taitoja. Liikuntaharrastukset edistävät yleistä hyvinvointia ja terveellisiä elämäntapoja.

Toisaalta harrastusten puute ei psykologin mukaan vaikuta lapsen kehitykseen tai hyvinvointiin.

– Lapselle on hyvä tarjota mahdollisuutta kokeilla, pohtia ja valita harrastuksensa. Ensin on hyvä hieman testailla, miltä vaikkapa pianonsoitto tuntuu, eikä niin, että hankitaan ensin piano ja katsotaan sitten, kiinnostaako lasta sen soittaminen. On myös syytä muistaa, että mihinkään harrastukseen ei saa pakottaa. Viime kädessä lapsella on oikeus itse päättää, haluaako hän harrastaa vai ei.

Ei ole hyvä, jos harrastus vie liikaa aikaa, tai väsyttää lasta.”

Työssään psykologi on huomannut, että lähes aina vanhemmat haluavat tarjota lapselleen parasta mahdollista. Se pätee myös harrastuksiin.

– Silloin saattaa unohtua, kenen halusta ja tarpeesta itse asiassa on kysymys. Joskus voi olla niinkin, että aikuinen toteuttaa lapsensa kautta omia, lapsena toteuttamatta jääneitä haaveitaan.

Vaikka harrastamista pidetään yleisesti ottaen hyvänä asiana, voi harrastuksilla joskus olla myös negatiivisia vaikutuksia lapseen.

– Ei ole hyvä, jos harrastus vie liikaa aikaa, tai väsyttää lasta. Ja se, että harrastukseen kuuluu kilpailua, voi syödä lapsen itsetuntoa ja harrastamisen iloa. Harrastusyhteisöt eivät myöskään aina ole mitään idyllejä, vaan niissäkin voi tapahtua kiusaamista, psykologi muistuttaa.

Rautava korostaa, ettei harrastusten tarkoitus ole trimmata lasta tulevaisuutta varten, vaan tuottaa iloa, mielihyvää ja vaihtelua tässä ja nyt.

Hän korostaa, että lapsen ehdoilla mennään, mutta ei vanhempienkaan tarvitse kaikkeen suostua.

– Ei ole hyvä, jos lapsi harrastaa vain miellyttääkseen vanhempiaan.

– Toisaalta, jos lasten harrastaminen alkaa tuntua vanhemmista minuuttiaikataulutetulta harrastusrallilta, on syytä pysähtyä ja ottaa maalaisjärki käyttöön. Perheelle on hyvä jäädä yhteistä aikaa, eikä kaikkea aikaa tarvitse täyttää jollain, vaan välillä saa olla ihan tylsääkin, MLL:n psykologi sanoo.

Lapselle voi kertoa, jos harrastukseen ei ole varaa.”

Kari Puronahon Drop-out vai throw-out? – Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista (2014) selviää, että lasten liikuntaharrastusten kokonaiskustannukset ovat kaksin tai kolminkertaistuneet noin kymmenen vuoden aikana.

Kahdelle kolmasosalle suomalaisperheistä harrastaminen urheiluseurassa saattaa jo olla liian kallista.

Asiaan on psykologi Marie Rautavan mukaan hyvä suhtautua realistisesti, lapsen ymmärrykseen luottaen.

– Perheillä on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet eikä lapsen kehitys vaurioidu siitä, ettei perheellä ole varaa viedä häntä vaikkapa ratsastamaan.

– Lapsi ei mene siitä rikki ja ymmärtää kyllä, kun hänelle kerrotaan rehellisesti, ettei meillä nyt ole varaa tähän.

Kaiken kaikkiaan psykologi toivoo, että harrastaminen nähtäisiin laajemmin.

– Aika usein harrastaminen ymmärretään aikaan, paikkaan ja rahaan sidottuna, ohjattuna tai ohjelmoituna toimintana. Unohdetaan, että kotona piirtäminenkin voi olla lapsen harrastus, ja kaikenlaista voi tehdä myös ihan ilmaiseksi tai pienellä rahalla.

Ovatko lasten harrastukset jo liian kalliita?

Kyllä
93% (176 ääntä)
Ei
7% (14 ääntä)
Ääniä yhteensä: 190

Psykologi vastaa

Minkä ikäisenä lapsen on hyvä aloittaa harrastus?

En näe, että alle kouluikäisellä tarvitsisi olla yhtään kodin ulkopuolista harrastusta, ellei lapsi itse ole jostain lajista niin innostunut, että haluaa välttämättä mukaan.

Millainen on hyvä harrastus?

Lapset ovat keskenään erilaisia. Joku ei kerta kaikkiaan innostu joukkueurheilusta tai lajista, jossa pitää kilpailla. Lasta pitää kuunnella ja hänen valintojaan tulee kunnioittaa. Korostan vielä, että harrastus on tekemisen lisäksi myös kiinnostusta jotakin asiaa kohtaan.

Onko harrastaminen hyödyllistä vai ei?

Ei ole paha asia, jos lapsi ei näennäisesti opi harrastuksessaan paljon mitään. Jos lapsi ei esimerkiksi partiossa opi tekemään solmuja, sekin riittää, että hänellä on partiossa kivaa. Solmujen sijasta hän voi oppia huomaamattaan paljon muita taitoja, esimerkiksi ryhmässä toimimisen taitoja.

Entä jos lapsi ei viihdy harrastuksessa?

Tilanteissa, joissa lapsi ei jostain syystä viihdy harrastuksessaan, on syytä palata alkuun ja muistella, miksi lapsi alun perin lähti harrastukseen mukaan. Oliko idea alun alkaenkaan hänen, vai oliko kyse ehkä vanhemman halusta ja haaveista?

Kysymyksiin vastasi MLL:n psykologi Marie Rautava

Lisää aiheesta: 

Tutkija: Joka viides lapsi on yksinäinen11.8.2014 12.00
Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, älä tee tätä virhettä5.8.2013 06.44
Professori: Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä4.3.2013 12.28

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat