Viihde

Kehityspsykologi: Älä manipuloi edes väsyneenä lapsen tunteita

Lapsen kehityksen kannalta on hyvä, että lapsi oppii tuntemaan syyllisyyttä tehtyään väärin, mutta vääränlainen syyllistäminen on haitallista lapsen kehitykselle, kehityspsykologi Kaisa Aunola muistuttaa.

Kaisa Aunolan kotiarkisto

Kiire, nälkä ja armoton väsymys. Töitä pitäisi jatkaa kotona, ruokakaan ei ole valmis.

Pitkä jono kassalla. Lapsi kirkuu potkii ja hakkaa. Kiukustunut jälkikasvu tönäisee ohikulkevaa lasta.

Kaino ojennus ei tehoa. Tämä tepsii: Äidillä on ollut pitkä päivä, ja vielä pitäisi laittaa ruokaa. Olisit kiitollinen. Moni ei saa kotonaan lämmintä ruokaa. Jo hiljeni, huh.

Kotona lapsi jatkaa kiukutteluaan ja on ahdistunut. Missä vika?

Kehityspsykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistolta sanoo, että syyllistäminen kasvatuskeinona on huono vaihtoehto.

Syyn ja seurauksen opettaminen ja siihen liittyvä syyllisyydentunto on hyvä erottaa epäterveestä syyllistämisestä.

– Lapsen kehityksen kannalta on hyvä, että lapsi oppii tuntemaan syyllisyyttä tehtyään väärin, mutta vääränlainen syyllistäminen on haitallista lapsen kehitykselle.

Aunola mainitsee molemmista esimerkin.

– Jos lapsi lyö toista lasta, on oikein, että vanhempi komentaa lastaan ja sanoo, ettei ketään saa lyödä – lyöminen sattuu.

Sen sijaan on epätervettä, että äiti korostaa, miten lapsen käyttäytyminen vaikuttaa hänen omiin tunteisiinsa.

– Jos äiti sanoo, että hänelle tulee paha mieli, kun lapsi lyö toista. Silloin lapsi oppii, ettei toista saa lyödä, koska äidille tulee paha mieli.

Tärkeintä on oppia tunnistamaan milloin ja missä tilanteessa lastaan syyllistää.”

Aunola kutsuu tällaista syyllistämiskeinoa manipuloinniksi ja lapsen mielen kontrolloimiseksi.

Jos koit omassatunnossasi piston esimerkin luettuasi, et varmaankaan ole poikkeus.

Aunola sanoo, että arkitilanteissa varmasti jokainen vanhempi tunnistaa välillä tehneensä väärin, ja se on ymmärrettävää.

Tärkeintä hänestä on oppia tunnistamaan, milloin ja missä tilanteissa syyllistää lastaan väärällä tavalla.

– Kun on tunnistanut omat virheensä, ne voi myös korjata.

Miksi aikuiset sortuvat syyllistämiseen?

Taustalla vanhemman käyttäytymiseen on Aunolan mukaan usein oma väsymys, henkinen pahoinvointi, uupuminen ja jopa masennus.

Hänen mukaansa syyllistäminen on usein yleisempää äideille kuin isille. Erityisen tyypillistä syyllistäminen on tutkimusten mukaan yksinhuoltajaäideille.

– Yksinhuoltajilla on usein enemmän stressiä ja ulkopuolelta tulevat paineet kasvavat.

– Usein vanhempi tietää, että hänen tapansa on väärin. Mutta keinojen loppuessa, ikään kuin viimeisenä oljenkortena sorrutaan lapsen syyllistämiseen. Tunteisiin vetoaminen koetaan ehkä helpoksi ja nopeaksi tavaksi vaikuttaa lapsen ikävään käyttäytymiseen.

Varsinkin äidiltä saattaa puuttua voima vastustaa lapsen tahtoa. Isällä on usein puolellaan luontainen auktoriteetti ja selkeä tapa reagoida ja ojentaa lasta.

Osa vanhemmista haluaa olla lapsen kaveri ja välttää konflikteja lapsensa kanssa.

– Naiset saattavat kokea, että auktoriteetti ja jämäkkyys ovat ristiriidassa lämmön ja rakkauden kanssa, vaikkei näin ole.

Todellisuudessa selkeiden rajojen asettaminen ja lapsen kieltäminen tilanteen niin vaatiessa kirpaisevat vain hetken.

– Lapsi kapinoi välittömästi, mutta rauhoittuu nopeasti. Mitä selkeämmät rajat, sitä selkeämmin lapsi oppii niitä noudattamaan. Lapsi oppii hyväksymään vanhemman päätöksen, kun vanhempi reagoi tilanteisiin johdonmukaisesti ja suorasti.

Rajoista kannattaa Aunolan mukaan keskustella lapsen kanssa. Kun lapselle perustelee esimerkiksi, miksi nukkumaan pitää mennä tiettyyn kellonaikaan tai miksi toista ei saa lyödä, hän oppii ymmärtämään syitä ja seurauksia.

”Syyllistetty lapsi janoaa jatkuvaa hyväksyntää”

Kehityspsykologian professori Kaisa Aunolan mukaan lapsen kehityksen kannalta hyväksi havaittu keskusteleva ja lapsen näkökulman huomioiva kasvatuskulttuuri lipsuu helposti sallivan kulttuurin puolelle.

Sallivalle kulttuurille on ominaista hyväntahtoisuus. Lapselle ei haluta tai uskalleta asettaa rajoja, vaan heihin yritetään piilovaikuttaa manipuloimalla ja syyllistämällä.

– Suorituskulttuuri on ehkä lisännyt vanhempien voimattomuutta ja pahoinvointia, mikä ruokkii syyllistävää kasvatusta.

Mutta mitä haittaa siitä on lapselle?

– Syyllistetyllä lapsella on epämääräinen pahanolon tunne ja häntä ahdistaa. Syyllistäminen lisää entisestään kiukkuisuutta ja kielteisiä tunteita.

Lapsi voi myös heijastaa kokemansa muihin sosiaalisiin suhteisiin – ja käyttäytymismalli kulkee mukana läpi koko elämänsä.

– Koska lapsesta syyllistämällä manipulointi on luonnollista, hän pyrkii manipuloimaan ystäviään päiväkodissa ja koulussa.

– Tyypillistä on, että lapsi asettaa ehtoja ystävilleen. Hän saattaa sanoa, että jos et anna minun päättää mitä leikimme, niin en ole enää ystäväsi.

Tällainen lapsi janoaa myös jatkuvaa hyväksyntää muilta.

– Lapsella on tuntosarvet pystyssä kaikkialla. Hän tunnustelee, miten hänen pitäisi käyttäytyä ja mitä mieltä hänen pitäisi olla, että muut hyväksyisivät hänet.

Erityisen haitallisia tunnehäiriöt ovat teini-ikäiselle lapselle, joka etsii omaa identiteettiään.

– Teini-ikäisen oma identiteetti ei pääse kehittymään ja vaarana on, että hän oman identiteetin löytämiseksi alkaa suorittaa muiden asettamia odotuksia.

Varhaislapsuudessa syntyneet tunne-elämän ongelmat voivat siirtyä myös aikuisena solmittuihin sosiaalisiin suhteisiin ja parisuhteisiin.

– Omaa puolisoa syyllistetään, manipuloidaan ja hänen tunteisiinsa pyritään vetoamaan. Rakkautta käytetään vallan välineenä. Jos et toimi, kuten haluan, en rakasta sinua enää, Aunola tiivistää.

Entä jos sinua on syyllistetty?

Omien vanhempien käyttäytymismalleja pidetään yleensä normaaleina.

Kalvavan pahoinvoinnin ja epämääräisyyden syy saattaa selvitä vasta aikuisena.

Mitä voit tehdä, jos huomaatkin, että omat vanhempasi ovat syyllistäneet sinua?

Mieti, mikä on vaikuttanut ahdistuneisuuteesi.

Miten käyttäydyt sosiaalisissa tilanteissa?

Yritätkö miellyttää muita?

Onko sinulla tuntosarvet jatkuvasti pystyssä ja yritätkö aistia, miten muut sinun olettavat käyttäytyvän?

Tällaisen käyttäytymisen taustalla saattaa olla, että olet kasvanut syyllistävässä ilmapiirissä.

Jos tunnistanut itsessäsi näitä piirteitä, voit kehittyä vahvemmaksi.

On hyvä muistaa, että kaikkia ei tarvitse miellyttää tullakseen hyväksytyksi.

Ristiriidat kuuluvat elämään.

Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja tunteisiin – myös negatiivisiin – eikä erimielisyys tarkoita, että olisit muita huonompi.

Vinkit antoi: Kehityspsykologi Kaisa Aunola

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat