Leikataanko puolustusvoimien resursseja liikaa?

Nimimerkki TAMA. Muistan vieläkin päivän, kun Isäni lähti kesällä 1941 yhtenä monista tätä maatamme, Suomea puolustamaan. Miten siinä kävi, sen voimme historianlehdiltä lukea. Siltä samalta reisulta Isämme tuli takaisin 11.11.1945. Kaksi sotaa, ja erittäin kovat taistelut käyneenä saimme Hänet takaisin. Ruumiillisesti melkein ehjänä, mutta henkisesti osaltaan pahastikkin rikkonaisena.
Lähtiessään jatkosotaan Hänellä oli päällään vaalea tuulitakki, ja harmaat pussihousut. Päässä harmaa lippalakki, kumisaappaat jaloissaan, ja vaalea selkäreppu selässä. Takaisin tullessaan Isällä oli armeijan antama vaatekerta.
Silloin armeijalla ei ollut lähestulkoonkaan senveroisia varusteita, mitä heillä nykyisin on. Olen muutaman kerran jutellu armeijan kouluttajien kanssa, ja hekin ovat sanoneet, että sarkavaatteiden aikaan talvisin aina paleli, mutta nykyisten varusteiden aikana ei.
Jos Suomea puolustava armeija olisi etenkin talvisodan aikana menettänyt omaa uskoaan edes osaksi "Kajanderin tamineissa" varustettuna siihen, että me ei pärjätä, silloin "kunnian kukko" ei taatusti olisi laulanut. Vaikka myös aseistus oli, mitä oli?
Mutta jatkosodan aikana mieskohtainen varustus oli jo hieman parempi, niin aseet oli talvisotaan verrattuna kuin toiselta planeetalta. Mutta niin oli myös puna-armeijalla. Mutta siitähuolimatta Suomi pysyi itsenäisenä, vaikka tiukalle ottikin.
Aina pitää olla ensin uskoa pärjätä, ja sitten taitoa tehdä parhaansa niillä välineillä, mitä käytettävissä on.
Meidän Suomen kansan tehtävä on pitää huoli siitä, että maamme johdossa on henkilöt, joihin me voimme aina ehdottomasti luottaa. Heidän tehtävänä taas on, että Suomi kulkee aina turvallisia ratkaisuja tehden, unohtamatta kuitenkaan ajoissa hankkia välineitä, millä se turvallisuus hädän hetkellä myös taataan. Sitä politiikkaa kun kunnioittaa myös kaikki naapuritkin.