Valitus Riihimäen kaupunginvaltuuston päätöksestä 16.1.2012 § 4 Kalmun osayleiskaava

Lataa pdf:nä: 2012-02-23 – valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.
Puheenjohtaja Petri Mäkelä
Tammistontie 4 B 10
11130 Riihimäki
petri.m.makela(at)gmail.com
puh. 040-754 6966

Hämeenlinnan hallinto-oikeus
Raatihuoneenkatu 1
13100 Hämeenlinna

VALITUS RIIHIMÄEN KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ 16.1.2012 § 4 KALMUN OSAYLEISKAAVA

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. vaatii Riihimäen kaupunginvaltuuston Kalmun osayleiskaavaan hyväksymistä koskevan päätöksen kumoamista lainvastaisena seuraavista syistä:

Riihimäen kaupungilta puuttuu kattava yleiskaava, minkä pitäminen ajantasalla on kunnan velvollisuus (MRL 36 §). Kalmun osayleiskaava on laadittu kaupungin teettämän kasvusuuntavertailun perustalta. Vertailu ei kuitenkaan osoita yksiselitteisesti miksi juuri kaupungin yhdyskuntarakenteesta irrallaan olevaan Kalmuun pitäisi suunnata laajamittaista asuinrakentamista. Kalmun osayleiskaava ei perustu ajantasaiseen maakuntakaavaan. Se ei tue valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita: se ei eheytä yhdyskuntarakennetta. Kaavan selvitykset ovat riittämättämiä, ekologiset yhteydet ovat puutteellisia. Monimuotoisuudeltaan arvokasta vanhaan metsää tuhoutuu huomattava ala.

Luonnonsuojeluvaikutukset

Kaupunki on vakuuttanut useaan otteeseen lausuntojen vastineissa, että ”vanhat metsät jäävät pääosin kaava-alueen ulkopuolelle”. Tuhoutuvien metsien ala on kuitenkin kaikkiaan n.10 ha n.30 ha laajuisista vanhoista metsistä, mitä on pidettävä merkittävänä määränä. Myös jäljelle jäävän metsän monimuotoisuusarvot tulisivat vähenemään, koska riittävää suojavyöhykettä ei ole jätetty asutuksen ja arvokkaiden alueiden välille. Asutusta on kaavoitettu osin arvokkaimpien lahopuuvaltaisten metsäalueiden päälle ja niiden rajalle.

Luonnonsuojeluyhdistyksen toistuvasti lausunnoissaan esittämää asutuksen ja muun kaavoituksen tuottaman ”reunavaikutuksen” merkitystä ei ole otettu huomioon, eikä sitä ole vastineissa kommentoitu. Reunavaikutuksen vuoksi kaavoituksen tuottama uhka vanhoille metsille on merkittävämpi kuin annetaan ymmärtää.

Kuuluvaisen ym. (2004. ”Metsien monimuotoisuuden turvaamien perusteet”. Teoksessa Metsän kätköissä. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. s. 142-191. Toim. Kuuluvainen, Timo ym.) mukaan ”puusto., kasvillisuus-, ja pienilmastotutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että laajan aukkohakkuun reunavaikutus varttuneeseen kuusivaltaiseen kangasmetsään voi ulottua jopa 50-100m etäisyydelle aukon reunasta”. Asuinaluetta voidaan verrata aukkohakkuuseen vaikutuksiltaan.

Reunavaikutuksen ulottuvuuksia ovat: pienilmaston muutokset reunametsässä, valon määrän ja tuulisuuden lisääntyminen, asuinalueiden luomat uudenlaiset reunametsien hoitopaineet (esim. valoisuustekijä: metsä varjostaa tonttia, halu ”nähdä metsään” tontilta), lisääntyvän virkistyskäytön luomat metsien hoitopaineet (valoisuus, vaarattomuus, vaarallisten lahopuiden poisto, pusikoiden ja ryteikköjen raivaus), lisäksi melu ym. tavallinen asumisen häiriövaikutus. Haitallisia reunavaikutuksia arvokkaille metsäluontokohteille voidaan pienentää jättämällä alueiden ympärille suojavyöhykemetsää.

Alueen maanomistajat (Harry Mäkelä ja Anne Kajander) ovat tehneet esitykset luonnonsuojelualueen perustamisesta omistamilleen vanhan metsän kohteille. Asiasta päättävä Ely-keskus pyysi kaupungilta lausuntoa aloitteista. Kaupunki teetti selvityksen luonnonsuojelualoitteiden vaikutuksista. Selvitys on kuitenkin objektiivisuudeltaan kyseenalainen. Sekä selvityksen sanamuodot että maankäytön puutteelliset tarkasteluvaihtoehdot asettavat selvityksen objektiivisuuden kyseenalaiseksi. Selvitys vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Siitä puuttuu maankäytön vaihtoehto, joka heijastelee aidosti metsäalueiden tuntemusta ja pyrkii sovittamaan suojelun ja kaavoittamisen yhteen.

Ekologiset yhteydet ja liito-orava

Osayleiskaavaselostuksessa vakuutetaan, että viheralueet ”ovat yhteydessä toisiinsa ja ympäröiviin laajempiin viheralueisiin ja muodostavat siten toimivan ekologisen verkoston”. Luonnonsuojeluyhdistys on toistuvasti huomauttanut, ettei pelloilla ja hakatuilla alueilla kulkeva ”viheryhteys” ole toimiva ekologinen yhteys metsälajistolle ja erityisesti liito-oravalle. Viheryhteyksiä ei kuitenkaan ole tarkastettu kaavassa.

Luonnonsuojelulain (49 §) ja luontodirektiivin artikla 12 mukaan liito-oravan “lisääntymis- ja levähdyspaikkoja” ei saa “hävittää eikä heikentää”.Luontodirektiivin artiklan 12 1. alakohdan d) tarkoituksena on komission tulkintaohjeen mukaan suojella nimenomaan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja osana lajin elinympäristöä ja varmistaa näiden paikkojen välinen ekologinen toimivuus (esim. kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkojen välillä). Niin ikään.KHO:n oikeuskäytännön mukaan lisääntymis- ja levähdyspaikan lisäksi myös liito-oravan kulkuyhteydet tulee turvata.

Liito-oravan biologiaan liittyy oleellisesti liikkuminen pesä- ja ruokailupaikkojen välillä (koskee kaikki yksilöitä) sekä liikkuminen asuinmetsiköstä toiseen (dispersoivat nuoret, laajalla alueella liikkuvat koiraat). Liito-oravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta, jotta paikka voidaan asuttaa uudelleen sen tyhjennyttyä. Yhdistävinä alueina voi olla paitsi varttuneen metsän kaistaleet, myös nuoret, puustoltaan yli 10 m korkeat metsät.” (Hanski, I. K. 2006. Liito-oravan pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsinki. Saatavana http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=47773&lan=fi )

Kalmun osayleiskaavassa kulkuyhteydet eivät ole turvattuja. Ne on sijoitettu metsälajiston ja liito-oravan kannalta vääriin kohtiin eli puuttomille alueille, jotka koostuvat pelloista, hakkuuaukeista ja taimikoista.

Muut seikat

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (24 §) sanotaan, että: ”Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. ” Kalmun osayleiskaava ei edistä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Kaava ei ole myöskään yleiskaavan sisältövaatimusten (MRL 39 §) mukainen. Kalmun osayleiskaavassa eivät toteudu mm. kohdat: 7) ympäristöhaittojen vähentäminen ja 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Lisäksi osayleiskaava aiheuttaa maanomistajille kohtuutonta haittaa mm. estämällä metsiensuojeluhakemukset sekä pakottamalla heitä luopumaan metsistään. Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin osin perustuvissa maakuntakaavan tavoitteissa esitetään yhtenä tavoitteena luonnonarvojen vaaliminen: ”Elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden alueiden monimuotoisuutta, uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilymistä, luonnon biotooppien ja luonnontyyppien suojelua sekä ekologisten yhteyksien säilymistä edistetään”.

Kalmun osayleiskaavassa ei ekologisten yhteyksien toimivuutta ei ole arvioitu tavoitteiden vaatimalla tavalla. Monimuotoisen vanhan metsän suojelussa ei ole huomioitu kaavan todellisia vaikutuksia (reunavaikutus) ja vanhan metsän tuhoutumisen (10ha 30 ha:sta) merkitystä on vähätelty. Yksityisten maanomistajien tekemät rauhoitushakemuksen metsilleen on esitetty kaupungin edun vastaisiksi tarkoitushakuisen raportin avulla.

Voidaan myös todeta, ettei alueen soveltuvuutta asuinkäyttöön ole selvitetty riittävästi (MRL 1 § ja 9 §). On noussut esille, että Kalmun alueella on mitattu merkittäviä radon-kaasun pitoisuuksia. Radon-kaasun esiintymisalueilla tyypilliset pitoisuudet vaihtelevat 10 000-100 000 Bq /m3. Kalmun harjuselänteiltä on mitattu poikkeuksellisen korkeita radon-pitoisuuksia Jorma Vatsian tekemän osayleiskaavaehdotusta koskevan muistutuksen mukaan (5.3.2010): huokosilmanäytteinä metrin syvyydestä mitatut pitoisuudet ylittävän 200 000 Bq/m3. Syvemmällä pitoisuudet ovat jopa 400 000 Bq/m3

Mm. yleiskaavan sisältövaatimuksissa (MRL 39 § kohta 5) edellytetään, että yleiskaavan laatimisessa otetaan huomioon “mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön”. Maaperätutkimuksia ei ole tehty kattavasti. Maaperä saattaa uraanin lisäksi sisältää myös vaarallista arseenia.

Lisäksi Anne Kajanderin mailla kaava-alueella on vesistökohteita (lähteitä ja mahdollisia pieniä lampia 2kpl, jotka ovat näin ollessaan ovat myös metsälakikohteita), joita ei ole huomioitu luontoselvityksissä.

Yhteenveto

Päätös on MRL:n vastainen riittämättömien selvitysten, yleiskaavan sisältövaatimusten sekä maakuntakaavan huomioon ottamisen kannalta. Lisäksi päätös on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja luonnonsuojelulain vastainen. Metsätuhojen laajuutta vähätellään, ekologisten yhteyksien toimivuutta ei arvioida. Liito-oravan elinmahdollisuudet uhkaavat heikentyä.

Riihimäellä 23.02.2012