Taavi-kiss​a Löytökissa​n uusi elämä -valokuvak​ilpailun voittoon

Hyvinkään eläinsuojeluyhdistys ry juhlii tänä vuonna 65-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi järjestimme ’Löytökissan uusi elämä’ -aiheisen valokuvakilpailun niille, jotka ovat joskus tarjonneet kodin Kytäjän löytöeläintalon kissalle.

Helsyn raadin vaikeana tehtävänä oli valita lukuisten hyvien kuvien joukosta äänestykseen pääsevät kuvat. Tarkoituksena oli valita 10-15 kuvaa, mutta lopulta yleisöäänestykseen päätyi  23 parasta, koskettavinta ja ennen kaikkea löytökissan uudesta elämästä kertovaa kuvaa. Kuvat olivat esillä Kytäjän löytöeläintalolla 65-vuotisjuhlissamme 6.5.2012. Yleisöäänestyksen perusteella valittiin voittaja. Ylivoimaiseen voittoon päätyi rento kuva nukkuvasta Taavi-kissasta, joka näyttäisi todella nauttivan löytökissan uudesta elämästä - täysin siemauksin. Voittaja saa Tarravimma Oy:n lahjoittaman canvas-taulun voittajakuvasta,  Musti & Mirri-lemmikkitarvikeketjun lahjoittaman raapimatelineen, lahjakortin lemmikkitarvikeliike Faunattareen sekä kaikkea pientä kissamaista mukavaa.

Toiseksi suosituin oli hellyttävä yhteiskuva Hannusta ja Niilosta. Hannu ja Niilo saavat palkinnoksi mm. raapimatolpan ja Faunatar-lahjakortin. Kolmanneksi yleisöäänissä kiri kuva temppuja harjoittelevasta Verneri-kissasta, joka palkitaan raapimatolpalla. Lohdutuspalkinnon saa neljännelle sijalle täpärästi jäänyt Lenni-kissa.

Onnittelemme voittajia! Kiitämme kaikkia kilpailuun osallistuneita hienoista kuvista ja tarinoista sekä kaikkia äänestäjiä. Ääniä annettiin yhteensä 121. Tarinat ja kuvat ovat nähtävillä Kytäjän löytöeläintalolla kesän ajan.

Taavi-kissan tarina

"Minut perheineni löydettiin Nurmijärveltä syyskuussa 2009. Tuolloin olin n. viisi kuukautta vanha erittäin arka, mutta utelias kissanpoikanen. Kytäjän eläintalolla sain kutsumanimen Lauri. Eläintalolla en tosin ehtinyt majailla kuin kaksi viikkoa, kun uudet omistajani löysivät juuri minut.  Muutin Hyvinkäälle ja sain perheessäni nimekseni Taavi.  Sopeutuminen uudenlaiseen elämään ei ollut minulle helppoa, pelkäsin kovasti.  Sähisin, murisin ja hiivin nurkissa useita kuukausia. Ajan kanssa huomasin, ettei kotini ollutkaan hullumpi paikka asua ja aloin viihtyä.

Olen leikkisä, rakastan pyöritellä palloja ja juosta narujen perässä. Ikkunasta katselen myös mielelläni ulos ja seuraan ohikulkevia ihmisiä ja lintuja tietysti. Itse en ulos uskalla, olen liian arka.  Olen myös hyvin tarkka nukkumapaikoistani, lempityynyni on minulle hyvin rakas. Herkkävatsaisena valitsen myös huolellisesti ruokani. Kiipeilyn ja riehumisen olen jättänyt muille kateille, koska vajaahäntäisenä ja väljäpolvisena moiset harrastukset eivät minulle sovi.  Nykyään pidän jopa rapsutuksista ja kun itse niin tahdon tulen myös silitettäväksi. Sanomattakin on selvää, että tämä koskee vain omaa perhettäni, vieraita pelkään edelleen. Vuosi sitten meille muutti toinen kissa nimeltään Melina, joka on paras kaverini. Olen onnellinen kissa."