Tervetuloa Aamupostin blogeihin!

Aamuposti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia paikallisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

 

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.

15.4.2012 - 13.40

Virkistäviä päiviä

Kun kauan odotettu päivä sarastaa, tarinoiden ihmiset hypähtävät ylös sängystään virkeinä ja hymyilevinä, puhjeten laulamaan reipasta marssilaulua tai jotakin (rasittavuuteen asti) pirteää heidikyrömäistä rallatusta. Itse venytin torstaisen siivoamisen ja pakkaamisen niin pitkälle yöhön, ettei aamutahmeudessa edes huippuhauskan virkistyspäivän ajatteleminen herättänyt halua hypähdellä tai hyräillä. Sain kuitenkin itseni ja lapsukaiseni kerättyä sen verran ajoissa kasaan, että ehdimme nauttia aamiaisen rauhassa kahvila Palomassa kaupungintalolla. Olin varautunut perussämpylöihin, kahviin ja tuoremehuun, mutta Paloma olikin kehitellyt seisovan aamiaispöydän. Tarjolla oli hyvät perusainekset: puuroa, munia, leipää, leikkeleitä ja vihanneksia. Ostettuani lapsille kaiken päälle vielä pullat, olimme kaikki jo selkeästi enemmän Heidi Kyrön aallonpituuksilla.

Nelituntinen työpäivä sujahti ohi nopeasti. Negatiivisempi ihminen olisi voinut sanoa, että retkelle lähdön lähestymisen saattoi päätellä kasaantuvista sadepilvistä. Me olimme kuitenkin seuranneet sääennusteita tiiviisti jo useamman päivän ajan, joten uhkaava räntäsadekaan ei verottanut hilpeää tunnelmaa. Pääsimme perille Aulangolle lähes aiotun aikataulun puitteissa ja tallin suloinen, pieni ratsastuksenopettaja jakoi meille hevoset ja komensi ruokkoushommiin. Itse sain Joken, kauniin, lempeännäköisen friisiläisen. Joke kesti kärsivällisesti ensikertalaisen tottumattoman käsittelyn harjauksesta satulointiin. Huippuratsastajamme, kollegani Suski, oli onneksi apuna. Kahlatessamme maneesille nilkkoja myöden mudassa tunsin sadasosasekunnin mittaisen epäilyksen piston: Noinkohan mukaan pakkaamani kenkälankki tekisi kovin kummoista parannusta nahkasaappaideni ulkonäköön..? Oh well, Hyvinkään yökerhoihin pääsyä tuskin evättäisiin pikku hevosenlantakokkareiden vuoksi - satulaan pääsy kireissä nahkahousuissa oli itse asiassa paljon haastavampi homma.

En pitkästytä teitä kaikilla moninaisilla yksityiskohdilla, varsinkaan kun kukaan ei edes viihteen nimissä vaivautunut putoamaan satulasta. Tyydyn toteamaan, että jopa me, jotka olemme poikenneet satulassa vain kerran elämässämme, senkin ennen kymppisynttäreitämme, suoriuduimme hommasta kiitettävästi. Tämä tosin johtui (sata)varmasti enemmän hyvin koulutettujen hevosten suopeasta luonteesta kuin kenenkään synnynnäisestä lahjakkuudesta.

Ennen kylpylään menoa kaivoimme eväät (täytetyt patongit, viinin ja pakolliset retkipillimehut) laukuista sateen piiskattavaksi ja joimme pari rentouttavaa mukillista ennen vielä rentouttavampia hierontoja ja saunaa. Taksien saapuessa pihaan kolme tuntia myöhemmin kaikilla oli jo uusi nälkä, tosin Piparkakkutalon tarjoamaa ruokaa tulisi varmasti syötyä yli tarpeen vaikka täyteenkin mahaan. Itse söin kolme ruokalajia viimeistä murua myöten.

Hyvinkäälle saavuttuamme väki oli vähentynyt puolella ja Joutsenessa Villatehtaan rakenteiden puutteita ja vahvuuksia pohtimassa istuimme enää minä ja kiinteistönhoitajamme Ari. Kolmen lasillisen verran asioita analysoituamme kello näytti jo puolta kahta. En lähtenyt esittelemään - kylläkin melko hienosti puhdistettuja - saappaitani yökerhoon, vaan hyppäsin kiltisti taksiin ja kotiin peiton alle.

Lauantaiaamuna saatoin sisäreisistäni päätellä käyneeni ratsastamassa. Illan aikana nautittu viini ei sen sijaan muistuttanut itsestään mitenkään, joten kulutin päivän onnellisena kaimani kanssa ostoksilla ja kahvilassa. Hyvien löytöjen tekeminen olisi jo sinällään mahtavaa, mutta sen lisäksi sain taas kaivattua vertaistukea murrosikäisten tyttärien yksinhuoltajaäidiltä (nimimerkillä “nolo, mitään ymmärtämätön mutsi”). Myöhään iltapäivällä noudin söpön, mutta jo totutussa määrin vastahankaisen tyttölapseni yökyläilyltään ja matkustimme junalla Mummilaan, jossa poikalapseni oli rymynnyt tyytyväisenä metsissä. Saunan ja muutaman korttipelin jälkeen kiskaisin kaksitoista tuntia unta - puoli vuorokautta unta onnistun nukkumaan ainoastaan äidin helmoissa. Tänään on siis runsaasti energiaa käytettävissä, vaikkapa salilla?

Takapuolen nostoaikeita

Takapuolen nostoaikeita -blogi on jatkokertomus tiedon, voiman ja hyvän olon etsimisestä.