Tervetuloa Aamupostin blogeihin!

Aamuposti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia paikallisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

 

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.

2.4.2011 - 17.00

Pelastakaa sohvaperunat

Hyvä ystäväni, vanttera mies, kertoi alkaneensa käydä kuntosalilla.

Yritin kuvitella hänet tiukoissa trikoissa hetkuttamassa takapuoltaan soutulaitteessa, mutta mielikuvitukseni ei riittänyt. Tunsin inhon väreitä ja hapot alkoivat nousta suuhun.

Ja samalla pelästyin.

Miten käy meidän tavallisten sohvaperunoiden? Pyyhkäiseekö kansallinen juoksumattohuuma meidät maailmankartalta? Tuleeko meistä yhtä uhanalaisia kuin saimaannorpasta tai meriuposkuoriaisista?

Juttuhan on niin, että sohvaperunaksi ei voi opiskella vaan sohvaperunaksi synnytään. Se on pysyvä ominaisuus eli siitä ei myöskään voi kasvaa ulos.

Sohvaperunat erottuvat muista ihmisistä jo muutaman kuukauden iässä. Ylienergiset vauvat sätkivät pinnasängyissään, mutta sohvikset pötköttelevät raukeina paikallaan, maha kuprullaan äidinmaitoa.

Kouluiässä sohvaperunat sitovat liikuntatunnilla vasta lenkkareiden nauhoja, kun muut lapset ovat jo heittäneet kympin lenkin, käyneet suihkussa ja lähteneet kotiin.

Kyse ei ole laiskuudesta vaan siitä, että sohvaperunat ovat energiapihejä. He luovivat läpi elämän mahdollisimman pienellä virrankulutuksella. Nukkuessaan he ovat lähes koomassa.

Tyypillinen sohvaperuna on keski-ikäinen mies, joka raskaan työpäivän jälkeen kaatuu kuolleena sohvan kulmaukseen – mutta virkoaa, kun ensiapukoulutuksen saanut vaimo kiirehtii tuomaan hänelle kylmän oluen.

Aamut ovat sohvaperunalle vaikeita. Siirtyminen tajuttomuudesta hämärän rajamaille ja siitä edelleen hereille on prosessi, joka vaatii myös perheenjäseniltä ymmärrystä.

Herätyksen jälkeen perunalle ei kannata puhua ennen kuin hän näyttää siltä, että pystyy vastaanottamaan dataa. Jonkinlaisia sanoja hän pystyy muodostamaan saatuaan kaksi mukillista kahvia – tietysti sänkyyn tarjoiltuna.

Vaimoni mielestä olen suorastaan sohvamuumio. Kasvan kuulemma pian jäkälää, jos en ala harrastaa liikuntaa.

Olenkin ajatellut kokeilla metrin juoksua, joka on Japanissa suosittu laji. Siinä ei varmaankaan tapa matka eikä vauhti.

Jyrki Kortelainenjyrki.kortelainen@lehtiyhtyma.fi

Kommentit

Kommentit

Kirjoitus on varmaankin tarkoitettu hauskaksi, mutta valitettavasti minua se ei naurattanut juurikaan. Oikeassa elämässä kehonsa huolehtimisen laiminlyöjät yksinkertaisesti sairastuvat ja siirtyvät mullan alle nopeammin kuin kropastaan hiukan huolehtivat. Ihmisen elimistö ei pysty korjaamaan itseään ilman liikuntaa. Nivelet vaativat käyttöä pysyäkseen toimivina, samoin verenkiertoelimet ja mitä niitä onkaan. Aivojakin pitää vaivata.
Sen lihavan ystävän kannattaa todellakin mennä sinne kuntosalille, ja blogistin on syytä etsiä
inhonväristyksensä muualta kuin toisten elintärkeän liikunnan seuraamisesta.

Sohvalla minäki... (ei varmistettu)

Ei naurattanut minuakaan.

Mitään piilotetustikaan ylpeiltävää ei sohvaperunoilla ole. KESKIMÄÄRIN he/ne tulevat tuonlaatuisen laiskuuden takia kalliiksi yhteiskunnallemme.

antiikinihmisihanne (ei varmistettu)

Ei muuta kuin napakka potku perseuksiin kaikille sohvaperunoille ja sitten ulos liikkumaan. Valtio voisi tähän hätään keksiä jonkun sohvaperunaveron, joka menisi vaikka painon mukaan...

mb (ei varmistettu)

Maailma - ja luemma läntinen Uusimaakin - on väärällään omahyväisiä tyyppejä, jotka ovat aina - omasta mielestään - muita parempia. Sammuttavat jouluvalotkin loppiaisena ja keräävät koirankakat pois jalkakäytäviltä... ties vaikka välttäisivät Salossa ostoksilla käymistäkin :-)

Tarkkailija

Omakohtainen kokemus:
Kun lopetin urheiluvouhottamisen n. 35 v sitten ja siirryin perunaksi sohvalle, loppui myös yhteiskunnan verovarojen tuhlaaminen sairastamiseen. Työnantajakin on saanut miltei täysmääräisen työpanokseni kun en ole lorvehtinut sairaslomalla juuri lainkaan. Ainoa lääkärin kautta tullut loma on liukastumisesta aiheutunut. Mitenköhän siinäkin olisi käynyt jos luiden päällä ei olisi ollut pehmusteita vaan ainoastaan trimmatut lihakset. Nyt selvisin mustelmilla ja nivelsiteiden venymisellä.

Joillakin tuntuu olevan suunnaton tarve päästä mestaroimaan toisten elämää omien mielihalujensa mukaiseksi. Jos itse kokee saavansa mielihyvää ja terveyttä itsensä rääkkäämisestä niin he katsovat oikeudeksekseen pakottaa muut samaan. Ihmisen hyvinvointi ja terveys lähtee kuitenkin enemmän geenistä, hyvästä ruuasta ja sopusoinnusta itsensä kanssa.

Myyryläinen

"Joillakin tuntuu olevan suunnaton tarve päästä mestaroimaan toisten elämää omien mielihalujensa mukaiseksi. "

Niinpä... kun ei ole omaa elämää :-(

Tarkkailija

Aika huono juttu pakinaksi, koska sellaiseksi se on kai ymmärrettävä. Ei huumoria tippakaan vaan yhden ihmisryhmän panettelua. Suomalaisista saa kirjoittaa mitä vaan, mutta kirjoitapa yhtä negatiivinen juttu maahanmuuttajista, niin kusessa olet.
Itse en ole todellakaan sohvaperuna, mutta silti ärsyttää tuollainen kirjoittelu. Parempi olisi pitää kädet housun taskuissa kuin kirjoittaa tuollaista potaskaa.

Rivinen (ei varmistettu)

Läähättävä sohvaperuna vai virkeä ja jaksava ihminen koko ikänsä?

Ihmisillä on outo käsitys urheilusta ja sana itsensä rääkkääminen pitäisi unohtaa tavallisilta ihmisiltä. Huippuurheiluun kuuluu kovat äärimmilleen viety treenit tai harrastajilla joilla on motivaatio kehittyä. Puhunkin nyt hyötyliikkunnasta joka sopii myös sohvaperunoille ja se ei tarvitse tiukkoja triikoita tai suunnattomasti rahaa tai varusteita. Jostakin kuulin että Suomeen ja Eurooppaan rantautui ajat asitten Amerikasta sotilaallinen urheilukulttuuri missä mennään armeijan kovilla rääkki treeneillä. Hullu riuhtominen ja mielikuva estää juuri ihmisten liikkumisen harrastamisen. Tavallinen sohvaperuna pysyy kunnossa käveltyään joka päivä alle tunnin ja ihmettelen miksi tämäkin liikaa kun kyse on omasta elämästä ja terveydestä. Olen itse tehnnyt saman virheen kun monet muutkin varmaan. Ostin aikoinaan kalliit urheilu vaatteet(en kireitä trikoita) ja lähdin monen vuoden makaamisen jälkeen lenkille. Tietenkin täysillä juoksemaan, olinhan mä.nuorena mietin... Siiitä seurasi tietenkin se että naama sinisenä ja paikat hapoilla tulin takasin ja paikat olivat kipeenä viikon ja siihen jäi toistaiseksi urheilu harrastukseni. Jälkeenpäin ajatellen tiedän syyn siihen. En kehdannut lenkkipolulla olla mukamas huonokuntoinen. Paljon olen oppinnut ja nähnnyt ja tämä on mielestäni Suomalaisen suurin este liikkumiselle laiskuuden lisäksi. Voi,voi kun sohvaperunat tietäisivät, että liikunta ei tee pahaa oloa ja se ei ole rääkkiä vaan monelle nautinto. Huono olo ja rääkin tunto johtuu yleensä siitä kun ihmisellä on huono kunto. Happi ei kulje ja paikkoihiin sattuu niin kyllähän siinä helposti luovuttaa? Opittuani ja alkuvaikeuksien jälkeen en tule toimeen nykyään ilman monipuolista liikuntaa. Olin aikoinaan juuri sohvaperuna joka vihasi urheilua. Aikani hikoiltuani,kolestrooliarvot korkealla, lihavana, väsyneenä, alemuudentuntoisena,sydän ihan loppu ja ylipainoisena aloitin liikkúmisen. Se oli elämäni paras ratkaisu ja kaikki yllämainitut oireet hävisi ja nyt urheilusta on tullut osa elämää. Aloitin kävelyllä, meni vuosia, juoksin, juoksin maratonin..kuntosalit kaikki pelit käyty läpi..elämän tapa nykyään. En usko sitä että kukaan haluaa olla ylipainoinen(siis todella reilusti), läähättä kävelessään bussipysäkille ja pelätä milloin pumppu tilttaa ym. en aikoinaan tiennyt makoilessani sohvallani miltä tuntuu olla suhtkoht hyvä kuntoinen ja sopivan painoinen. Katkerana puolustin sohva-meininkiä henkeen ja vereen hain oikeutusta elää elämäni miten haluaa(nousiko verenpaine). Tottakai jokainen saa elää syöden ja maateen ja elää ottamatta paineita elämästään, mutta pienillä muutoksilla elämän laatu paranisi. Ei tarvitse rääkätä itseään loppuun!!! ihmiset hyvät aloittakaa ihan kepoisesti ja jatkakaa sitä se riittää, mutta usein käy niin että se vie mukanaan..:)

Hymyillään lenkkipoluilla...

totuuden torvi

Kannattaa muistaa että monelle ylipainoiselle on vaikeaa päästä liikkumaan. Ylipaino ei välttämättä ole itsensä aiheuttamaa, vaan on perinnöllisiä tekijöitä kysymyksessä.
Jotkut eivät laihdu ei millään ja on ruumiillisessa työssä tapahtuneita tapaturmia, muita työtapaturmia tai työperäisiä sairauksia. Silloin ei kannata kaikkia yleistää ihmisiä sohvaperunoiksi. Itsellänikin on tuota massaa, mutta onneksi se on pelkkää lihasta =)
200 penkistä!

Heikki Parviainen

Ei syömisen vähentäminen itse tarkoitus ole vaan se, että syöminen on suhteessa energiankulutukseen. Toisin sanoen sohvaperunakin voi hyvällä omallatunnolla nauttia pienestä napostelusta kun on ensin käväissyt vähän ulkosalla raittiissa ilmassa virkistäytymässä. Kävelläkin voi, se ei maksa mitään eikä ole raskasta - kaveri mukaan niin lenkki menee jutustellessa kuin itsestään - tahtiakin voi säädellä kunnon mukaan. Kun liikuntaa harrastaa niin, että lihakset kehittyvät, alkaa myös rasvaa palaa helpommin, sillä lihakset kuluttavat melko hyvin rasvaa.

Jumppapallo soh... (ei varmistettu)

Ristiriitaisesta aiheesta huolimatta tämä kirjoitus oli ihan hauska. Tai ainakin onnistuneesti provosoiva, kun pitkiä ja perusteellisia kommentteja on sadellut sohvaperunoiden puolesta ja heitä vastaan.

Itse olen sitä mieltä, että kiirettä ja suorittamista voisi vähentää tässä yhteiskunnassa ja jos haluaa viettää illan sohvalla niin ei se maailmaa kaada. Se jopa saattaa tehdä sille ihan hyvääkin. Mutta kohtuus kaikessa, ja se on hyvä opettaa tulevillekin mahdollisille sohvaperunoille. Raikas ulkoilma ja reippailu pitää pumpun ja nivelet hyvässä kunnossa ja mielen virkeänä. Ei urheilemiseen tarvita soutulaitteita tai kaloritaulukoita, mutta ovathan ne hyödyllisiä pikaisempien tulosten saavuttamisessa ja valitettavan monelle elintärkeitä, kun elopaino alkaa tehdä hallaa omalle hyvinvoinnille.

Joanna Koskinen (ei varmistettu)

Kyllä suurimmat jäätelötöttöröt ja -suklaapatukat on usein ylipainoisten hampaissa, sen näkee joka päivä!

Ei, peruutuspei... (ei varmistettu)

Taas täällä kaksi ääripäätä keskustelee keskenään. Oikea elämä, stressitön sellainen on jossakin puolessävälissä. Kohtuudella herkkuja, pääosin terveellistä ruokaa ja sopivasti virkistävää liikuntaa on varmasti myös mielenterveyden kannalta paras resepti. Jos joku nostaa 200 kg penkistä, niin mitä sitten. Kuitenkin irvistät nostaessasi. Sohvaperunan elämä taas voi olla tylsää.

Peippo (ei varmistettu)

Oletteko ottaneet huomioon, että kaikki sohvaperunat eivät ole läskejä ja laiskoja. Mieheni herää aamulla klo 3 palaa kotiin illansuussa, jonka jälkeen syö makaa raatona sohvalla. Ei harrasta mitään, koska työ vie kaiken energian ja ajan. Sunnuntai-aamuna nousee sängystä, kellahtaa sohvalle ja siinähän se päivä menee, syö tietty välillä. Ukkokultani on pikemminkin liian laiha. Jotkut vaan tarvitsevat sohvaperunan virkaa rentoutuakseen. Nähkää ja kommentoikaa nyt muutakin kun vain sitä, että jos joku ei liiku tms. on automaattisesti läski luuseri. Meitä on monenlaisia jos ette ole sattuneet huomaamaan. Hienoa, tietysti olla niin täydellinen ja erinomainen, että pitää ilkeästi kommentoida hauskaa juttua, joka lienee hieman provosoidusti on tarkoituksella kirjoitettu, jotta saadaan juttua aikaan. Jokainen eläköön tyylillään, en haluaisi itse ainakaan olla ensimmäisenä sormella osoittamassa sohvaperunaa, en edes ukkoani vaikka minä se meillä olen joka harrastaa liikuntaa kun on lyhyempi työpäivä...

Sohvaperunan muija (ei varmistettu)

Joo,ihmisillä tuntuu olevan verissä tää toisten elämän eläminen.Eikö kotona ole opetettu ,että pitäisi elää omaa elämää?Jatkuvasti sössön sössön muitten asiat.Se on taas tätä ,kun on 100 ihmistä kylässä asukkaita.Menkää joskus retkelle vaikka helsinkiin.Ja muutenkaan en enää lue juurikaan tätä ilmaisjakelulehteä.Tännehän saa tehdä omia uutisia vaikka naapureistaan.Näinkö se menee?

Nummela (ei varmistettu)

Joku ymmärtää väärin sohvaperuna sanan luulisin että sohvaperuna on sekä
mies että nainen joka vain jostakin syystä istuu arjet pyhät päivät illat eikä pääse
sohvalta ei niin minnekkään no jospa sitä kaljaa,tupakkaa ja makkaraa hakemaan
eihän hän joka tekee pitkää työpäivää ole luullakseni sohvaperuna vaan liiankin
pitkää päivää tekevä ahkera työmies/nainen.

liikkuva (ei varmistettu)

Sohvaperuna on varmaankin ihminen, joka ei liiku, vaikka voisi.
Sohvaperunalla ei voi lyödä kaikkia ihmisiä, jotka haluaisivat liikkua mutta eivät voi.

Sairaudet ja vammat estävät liikkumisen ja seurauksena on hyvin nopeasti lihavuus.
Mikä on syy ja mikä seuraus? Onko rikkinäisempiä nuoria ihmisiä olemassa, kuin entiset huippu-urheilijat? Ensin palvotaan, sitten haukutaan.

Kaikkien elämä ei pyöri vain oman navan ympärillä siinäkään mielessä, että voisi kaiken vapaa-aikansa käyttää niinkuin haluaa, omaksi hyväkseen. Lihavat ihmiset tietävät olevansa nyky-yhteiskunnan pohjasakkaa. Tosin älykkäillä ja jopa viisailla ihmisillä on muutakin pureskeltavaa kuin se mitä kukakin painaa...

Pirkko-Pietari (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun

Satunnainen herrasmies

Satunnainen herrasmies seuraa arjen ilmiöitä ja purkaa hämmentyneen miehen tuntoja omalla suoraviivaisella tavallaan.