Lähituottajan luomukirja

Kävin eilen Lahden kirjamessuilla. Täsmäkäynti, sillä yhdellä lastenkirjoja kirjoittavalla ystävällä oli siellä osasto. Lisäksi juttelin hänen naapurissaan osastoa pitäneen tutun lastenkirjailijan kanssa. Muut käytävät haahuilin läpi keskittymiskykyni täysin menettäneenä.

Takavuosina melskasin kirjamessuilla hurmiossa. Ostelin sitä, ostelin tätä, hyväksyin jokaisen ojennetun esitteen, pläräsin ja sinkoilin osastolta toiselle. Kuuntelin välillä lavalle nostettuja kirjailijoita ja bongasin julkkiksia.

Sittemmin olen huomannut, etten koskaan palaa keräämiini esitteisiin, tuskin edes kirjoihin, joiden ostohetkellä olin niin täpinöissäni. Julkkiksista muistan kaksi, nekin täysin irrelevanteista syistä. Jörn Donner pulpahti ihmisvirrasta varmaan kymmenen kertaa, lopulta ilmiölle alkoi jo hervottomasti hihittää. Stan Saanila seisoi kaverin edessä jonottamassa pankkiautomaatille ja kontrasti oli hiukea: isokokoinen, komea nainen kutistui pikkutytöksi jättiläismäisen Saanilan vieressä. Mitä tästä opin? Kirjamessuille ei juuri mennä sivistymään. Ja miksi mentäisiin, messuilla on kysymys myynnin edistämisestä.

Siellä ystäväni seisoivat osastoillaan. Viisaat, luovat naiset, jotka kumpikin ovat tehneet suuria uhrauksia voidakseen tehdä rakastamaansa työtä. Molemmat tunnustivat inhoavansa myyntiä ja markkinointia. Hyvä kirjoittaja on kait aniharvoin yhtä kelvollinen kauppamies.

Paluumatkalla junassa olin helpottunut. Viiden euron kirjojen ympärillä tungeksiva ihmislauma ei ole enää omin ympäristöni. Luin tutuilta ostamani lastenkirjat lämpimin tuntein. Aistin sen ilon ja vaivan, jolla teokset oli maailmaan saatettu. Kirjojen merkitys tuntui jotenkin fyysisenä, kokoonsa nähden kirjat tuntuivat painavammilta. Aikansa kutakin - ehkä messukokemuksen muuttuminen johtuu siitä, että olen siirtynyt kuluttajasta tuottajaksi.

Kirjamessujen yhteydessä järjestettiin ruoka- ja postimerkkimessut. Niinpä niin, kirja on nykyään tuote muiden joukossa, eikä sillä ole kovin suurta symbolista merkitystä maailmassa, jossa on tsiljoona kirjaa. Ruokamessut kiersin läpi kymmenessä minuutissa mutta sen verran jäi takaraivoon, että esillä oli pieniä lähi- ja luomuruoan tuottajia. Lisäainehöttöön ja teolliseen tuotantoon kyllästyneet ovat alkaneet etsiä ruokaa, joka vielä on ruokaa ja jolla on jokin merkitys tuottajalleen.

Tekee mieli vetää yhtäläisyysmerkki omalla toiminimellään kirjoja tekevien ystävieni ja luomuviljaa jauhavan myllyn välille. Ammattimaisen markkinointikoneiston tuottama kiiltäväkantinen bestseller välttää hyvin iltakirjaksi mutta toisiko lyhyen tuotantoketjun luomukirja sittenkin paremmat unet?

http://www.nallukka.fi/

http://www.satupata.fi/