Eniten vituttaa kaikki

Minua ottaa sitten niin keleesti päähän nämä kaiken maailman  persut, vihervassarit, punikit, kapitalistikokkareet, kepulikepulaiset, demarit, dementikot, suomen durhin puolue, solisalirattit, kokkarit, cockarit, koksut, sekoomus, hajoomus, kepulit, kekkarit, viherpiipertäjät ja perssuomalaiset. Puhumattakaan vasureista, eli vähemmistöliitosta, Ruotsin Kielen Puolustajista, kaikenmaailman raamattudemokraattisista hihhuleista tai kommareista. Eniten siis vituttavat kaikki. Unohdinko jonkun, jos unohdin niin sanokaa terveisiä, että se ärsyttää minua suunnattomasti.

Sekosinko, no en – ajattelin kysyä palkkiota eräästä iltapäivälehdestä.

Kilahdin kyllä täysin, kun netissä kiersi Mikko Kuustosen saama ehdotus erään valtakunnallisen lehden politiikan toimitukselta. Kuvan kirjelmässä kyseisen painomustehukan politiikan toimituksen esimies yrittää tilata Mikko Kuustoselta haukkumakirjettä Niinistöstä ja Kokoomuksesta. Haavistoa ja Vihreitä olikin kirjeen mukaan jo toinen hyväkäs sitten haukkunut olan takaa, saanut siitä vielä rahaakin. Kuustonen on sen verran fiksu, ettei tähän lähde. On, omien sanojensa mukaan, oppinut elämänsä varrella muutakin kuin tumputtamaan niin ettei peitto heilu.  

On se jo perkele, sanon minä. Samaan aikaan kun muualla mietitään että miten saataisiin Suomessa pintaan noussut negatiivinen ilmapiiri poliitikan ympäriltä tasaantumaan ja ns. vihan ilmapiiristä päästäisiin eroon, niin toiset yrittävät sotkea asioita maksamalla siitä oikein palkkiota. Toisaalta kansalle on tarjottava sitä, mitä kansa haluaa. Haluaako kansa vihan lietsontaa – tuskin?!

Voi kuinka se vihaa, verta ja lihaa

Viha kytkeytyy hyvin moninaisiin asioihin meissä. Vihassa kuitenkin tulee muistaa, että jos jokin minua toisessa ihmisessä vaivaa tai ärsyttää, se on myös itseni ongelma. Vihasta saa voimaa, ja että vihastuminen tai kiukuttelu puhdistaa ilmaa ja jopa parantaa oloa. Itsekin kiukuttelen joskus mielenvirikkeeksi. Minä väitän kuitenkin että loppupelissä näiltä kaikenmaailman vihapaakareilta korkeintaan pettää pumppu.

Eduskuntavaalien aikaan, kun kiertelin erilaisilla toreilla ja turuilla, niin yhden kerran törmäsin yleisön negatiiviseen ilmapiiriin Lahden torilla. Politiikkojen osalta en koskaan, päinvastoin sain runsaasti hyviä tuttuja kaikista puolueista. Voin nyt tässä tunnustaa, että viherpiirertäjänä jaoin persujen mainoksia pitkin Riihimäkeä samalla kun jaoin omiani. Voi kauhiata. He tekivät samoin minun mainoksieni kanssa ympäri Hämettä. Perussuomalaisten kannattajat jakoivat tuhansia mainoksiani ilman vastapalvelustakin. Vasemmiston kavereilta sain myös monenlaista jeesiä, kuten myös hyvää tsemppiä ja vinkkejä hämeenlinnalaisilta Kokoomuksen edustajilta. Janakkalan ja Lahden suunnalta sain yhteistyötä jopa vihreiltäkin.

Silloin kun luottaa omaan sanomaansa ja antaa kansan päättää, niin voi tehdä näin.

Kävi syvin tai matalin, niin kaveria kampittamalla ei pitkälle pötki. Eduskuntavaaleista ja kilpailijapuolueen edustajista jäi oikein hyvä maku. Ihastuin Riihimäen vassarin, Aino-Kaisan, positiivisuuteen ja monen muun eri puoleen edustajan aitoon tsemppiin ja kannustukseen. Sitä tunsi kentällä itsensä tervetulleeksi karkeloihin. Siinä keltanokkaisen politiikon alkutaipaleen karkeus tasaantui ja ymmärrys kokonaisuudesta avautui. Kiitos tästä!

Ihmisten tulisi ymmärtää se,  että vaikka puheissa ja kirjoituksissa politiikot kritisoivat toisiensa mielipiteitä tai puoleiden toimintaa, niin ei se tarkoita millään muotoa minkäänlaista vihanpitoa henkilötasolla. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Okei, kaunis ajatus ja näin se pitäisi olla, mutta muistettava että tunnekuohuissa ja joskus kaikki voivat syyllistyä pieniin ylilyönteihin.

Ihmiset jotka pystyvät tekemään yhteistyötä tuntevat olonsa erittäin hyväksi, lämpimäksi ja vahvaksi.

Tätä yhteistyötä ja lämpöä toivon kaikille osapuolille – ja muistakaa äänestää sitä parempaa ehdokasta. Kumpi se sitten lieneekään.

Kiitos ja anteeksi.

-romppu-