Jääkiekkokansan manifesti

Tuskin puoli vuosisataa kestäneen luokkaherruutensa aikana jääkiekkoporvaristo on luonut laajemmat ja valtavammat urheiluvoimat kuin kaikki aiemmat urheilijasukupolvet yhteensä.

Ulkojäiden koneistaminen, jäähallit, kemian soveltaminen jäädytyksessä, videotaulut, maalikamerat, kokonaisten kaupunkien valloittaminen – viimeisimpinä Jyväskylä ja Lahti – kokonaiset aivan kuin maasta polkaistut juniorimassat.

Mikä aiempi vuosisata saattoi aavistaa, että urheilumaan uumenissa uinui sellaisia tuotantovoimia?

Olemme siis nähneet, että ne harjoittelumenetelmät ja leijona-asenne, joiden perustalla jääkiekkoporvaristo muodostui, luotiin yksilöurheilijoiden yhteiskunnassa.

Näiden menetelmien kehityksen tietyllä asteella sosiaaliset suhteet, joita yksilölajien yhteiskunta arvosti ja kunnioitti, sanalla sanoen Hannes Kolehmaisen ja Paavo Nurmen urheilijaihanteet, eivät enää vastanneet nousevien oluenjanoisten urheiluyleisöjen tarpeita. Nautinnon edistämisen sijasta ne ehkäisivät sitä.

Ihanteista jokainen muuttui kahleeksi. Ne täytyi taklata pirstaleiksi. Ne taklattiin.

Niiden sijaan tuli vapaa NHL- ja KHL-kilpailu ja sen ihanteiden mukainen urheiluyhteiskunta, jossa taloudellinen ja poliittinen herruus on jääkiekkoporvaristolla.

Omien silmiemme edessä tapahtuu jälleen kiekkohurmos. Riistoporvarilliset MM-lippujen hinnat, Hjallis-porvarilliset omistussuhteet, moderni Kalervo Kummolan jääkiekkoyhteiskunta, joka nämä niin valtavat sosiaaliset ja tuotantosuhteet loihti, on kuin taikurimestari, joka ei enää kykene hallitsemaan esiin manaamiaan jäänalaisia mahteja.

Jääkiekon historia on jo vuosikymmeniä ollut kertomus urheilun modernien tuotantovoimien kapinasta moderneja tuotantosuhteita vastaan. Riittää, kun mainitsee seurojen talouskriisit, jotka jaksoittain toistuen yhä uhkaavammin kyseenalaistavat koko jääkiekkoporvariston itseymmärryksen.

Kriiseissä puhkeaa kulkutauti, joka kaikkien edellisten urheilijasukupolvien silmissä olisi näyttänyt mielettömältä, nimittäin ylitarjonnan kulkutauti.

Urheilukansa huomaa joutuneensa hetkelliseen barbarian tilaan. Aivan kuin liiallinen pelaaminen olisi ryövännyt Mikael Granlundilta kaikki elintarpeet. Näyttää kuin urheilun ihanteet olisi tuhottu, ja miksi?

Siksi, että jääkiekkoporvaristolla on liian paljon miljonääripelaajia, liian paljon jättihallitarpeita, liian paljon kasvotonta pelaajakauppaa ja liian paljon mediahurmosta. Tuotantovoimat, jotka sillä on käytössään, eivät enää palvele jääkiekkoporvarillisten omistussuhteiden säilymistä.

Ne ovat päinvastoin tulleet liian valtaviksi näille suhteille.

Jääkiekkokansan manifesti on vapaasti muokattu Karl Marxin & Friedrich Engelsin vuonna 1848 julkaistusta Kommunistisesta manifestista. Kolumnin aineistokohdan löydät vuonna 1998 ilmestyneestä suomennoksesta (Vastapaino, Tampere 1998) sivuilta 42–43. Iloista ylioppilaiden ja työväen kansanjuhlaa kaikille!