Virkamieskiekkoa: 1–0

Avauspeli jätti valjun kuvan Leijonista. Pyöritystä piisasi ensi minuuteilla, mutta vaikutti siltä, että joukkue tyytyi puolustaja Janne Niskalan 1–0-maaliin.

Niskala räväytti kiekon rennolla rannelaukauksella oikeaan yläkulmaan minuutti ennen avauserän loppua. Toinen erä oli hiljaista, ja päätöserässä yleisön joukosta kantautui puolivälissä klassinen ”peliä”-huuto.

Ehkä tunnelmaa olisi ollut enemmän, jos avauspeli olisi myyty loppuun. Nyt sinistä tyhjyyttä vilkkui satojen paikkojen kohdalla.

Huippujääkiekossa puolustuspeli on niin tarkkaa, että yhden maalin johto on ottelun ennakkosuosikille mukavuuteen tuudittava tilanne. Valko-Venäjän hyökkäyspeli näytti mielikuvituksettomalta, mutta ainakin Ruotsin entinen maalivahti Tommy Salo tietää, että Vitryssland voi taikoa maalin tyhjästä – tai ruotsalaisen räpylän kautta, kuten Salt Lake Cityn olympialaisissa talvella 2002.

Ajassa 54.50 Yevgeni Kovyrshinillä oli erinomainen paikka survoa 1–1-tasoitus, mutta Leijonien ykkösvahti Kari Lehtonen torjui läpi ottelun harvat vastustajan paikat rauhallisesti. Lehtosen tyylikäs suoritus ennakoi Suomelle lisää vähämaalisia voittoja alkusarjassa. Huikeassa vireessä oleva ”Kärppä” voi torjua Suomen mitalipeleihin.

Toisenlainenkin peli areenassa olisi voitu nähdä.

Ilmaveivikolmikko Pesonen–Immonen–Granlund sai aikaan suuren mylläkän heti ottelun toisella minuutilla. Niko Kapasella oli huikea vetopaikka, mutta Vitali Koval venytti maalikimaratorjunnan viidennellä minuutilla hanskaheilautuksellaan.

”Aloitimme hyvin ja ensimmäinen erä oli meiltä erinomainen. Valko-Venäjän maalivahtipeli oli laadukasta ja puolustuspeli tarkkaa”, Leijona-luotsi Jukka Jalonen kuvaili pelin jälkeen.

Mikko Koivun johtama vitja pääsi survomaan yhdeksän minuutin kohdalla, mutta ykköskentän otteista uupui läpi ottelun viimeinen tarkkuus. Kapteeni Koivu yritti 58. minuutilla pyöräyttää kiekon etukulmasta sisään ja 2–0:aan, mutta vielä ei ollut kipparin tuuletuksen aika. Syöttöpisteen Koivu kirjautti Niskalan maaliin, yhdessä Granlundin kanssa. Voittomaali ei siis ollut aloitusvitjan Koivu–Jokinen–Filppula työtä.

Lupaa hyvää, että ainakin Valko-Venäjää vastaan kolme kentällistä pystyi luomaan vaarallisia maalipaikkoja avausminuuteista lähtien. Ylivoima olikin sitten Suomelta heikompi esitys kuin peli tasakentällisin.

Valko-Venäjä ei enää ole MM-tasolla halonhakkaajien joukkue, vaan maan pelaajat ovat KHL-liigan kolmos- ja neloskentällisten taattua laatutavaraa – sellaista kakkosnelosta, joka kestää, mutta ei taivu loistokkuuteen.

Valko-Venäjän suomalainen valmentaja Kari Heikkilä arvioi, että hänen joukkueensa hävisi pelin Suomen päästyä johtoon. Silti Heikkilä oli ”ylpeä joukkuepelistä”.

Ei siis ollut ihme, että jalkapallolukemat jäivät loistamaan tulostaululle. Viimeisellä minuutilla jäälle saatiin pieni nujakka ja hidastuskuviin sinivalkoinen verinaarmu.

Leijonaa on sopivasti ärsytetty.