Tervetuloa Aamupostin blogeihin!

Aamuposti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia paikallisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

 

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.

18.5.2012 - 22.44

Löydä sisäinen luurankosi

"Luurankoja oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, skeletoneja oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki - siinäää ja miinäää, hinteläää ja pyöreääää!" Ookko nää koskaan aatellu, että lihasten ja rasvakudoksen alla me kaikki olemme tosiaan luurankoja? Samaan tapaan kuin olemme alasti vaatteidemme alla, olemme pelkkää valkoista mineraalipötköä, kun nahka kuoritaan pois. Kaikkien meidän parhaaksi toki toivon, ettei kuorintaa tapahdu ainakaan niin kauan kun sydän sykkii ja pää pelittää. Näiden toimintojen prakattua annan lääketieteen edustajille vapaat kädet tehdä kropallani, mitä lystäävät. Until then, eli siihen asti pidän luigini turvassa nahkakotelon alla.

Mikä on siis tuo kivenkova ja raudanluja systeemi, jonka olemassalosta näemme viitteitä ohuimpien ihoalueiden, kuten ranteiden, nilkkojen ja polvien kohdalla? Vastaus on tässä: systeemi on nimeltään luusto (skeleton) ja se edustaa tukikudosta (connective tissue). Tukikudoksiin kuuluvat luukudoksen (osseuous tissue) lisäksi verikudos (vascular/blood tissue), rustokudos (cartilage tissue), sidekudos (dense/elastic/retigular connective tissue) ja rasvakudos (adipose tissue). Muita kudostyyppejä on kolme ja ne ovat hermokudos (nervous tissue), lihaskudos (muscle tissue) ja epiteelikudos (epithelial tissue). Kudokset ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja tukevat toistensa toimintaa.

Osa 1) Luut

Luusto on 206 luun muodostama kokoonpano, jossa yksittäiset luut yhtyvät toisiinsa nivelissä (joints) nivelsiteiden (ligaments) avulla. Luiden sisällä elelee kahdenlaisia luusoluja; osteoblasteja ja osteoklasteja. Ensimmäiset rakentavat ja jälkimmäiset hajottavat luuta. Luusto voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan (teoriassa, huom!):

1) Pitkittäinen/akselinsuuntainen luusto (Axial skeleton) *
- Kallo, selkäranka (vertebral column), rintakehä (thorax)
- Elimistön tärkein tukipilari
- Suojaa keskushermostoa ja rintakehän alla olevia sisäelimiä

2) "Lisäluusto" (Appendicular skeleton) *
-  Yläraajat (upper limbs), olkavarret (pectoral girdle), alaraajat (lower limbs), lantio (pelvic girdle)

*Otan mieluusti vastaan oikeat suomenkielen termit ylläoleville luuston osille ja pahoittelen nöyrimmin kökköjä käännöksiä.

Luustolla on viisi (5) pääasiallista tehtävää:

1) Tuki (Support)
* Ilman luuston tukevaa ominaisuutta lihakset eivät pystyisi toimimaan. Luusto toimii ikään kuin kehikkona (framework) koko kropalle antaen tukensa pehmeille kudoksille ja tarjoten kiinnittysmispisteet lähes kaikille kehon lihaksille.

2) Suojaus (Protection)
* Luusto suojaa monia tärkeitä elimiä ulkoisilta vaurioilta.

3) Liike (Movement)
* Luusto määrittelee kaikkien kehon liikkeiden tyylin ja laajuuden. Lihas ei yksin tee liikettä, vaan se on riippuvainen luuston ja nivelten liikeradoista, jotka määräävät mihin suuntaan heilutaan.

4) Mineraalivarasto (Mineral reservoir)
* Päämineraalit luuston varastoissa; kalsium ja fosfori. Hyvin hoidettuna luuston varastot ovat valtaisat ja mineraalia piisaa hätätilanteitakin varten. Mitä enemmän luuston täytyy luovuttaa mineraaleja verenkierron kautta muihin kehon osiin, sitä heikommiksi ne tulevat (esim. aliravitsemustila)

5) Verisolujen muodostus (Blood cell formation = haemopoiesis)
* Syntymän jälkeen tiettyjen luiden punainen luuydin (red marrow) tuottaa punasoluja verenkiertoon. Lasten luut ovat sisältä punaiset (!), koska punasolutuotanto on käynnissä. Väri muuttuu keltaisemmaksi, mitä enemmän ikää tulee lisää. Lantioluissa on korkea punaisen luuytimen pitoisuus, mistä syystä osteoporoosimittaukset tehdään juuri lantion seudulta.  

                       "Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä keltaisemmiksi muututaan..."



Luut jaetaan neljään eri tyyppiin, jotka ovat varsin simppelit ja suoraviivaiset. Ensimmäinen ryhmä on Long bones eli pitkät luut, joita (yllättäen) löytyy muun mussa reisistä (reisiluu=femur) ja olkapäiltä (olkaluu=humerus). Vastineeksi kropasta löytyvät myös Short bones, eli lyhyet luut, joista esimerkkinä ranneluut (carpals) ja nilkkaluut (tarsals). Kolmas ryhmä ovat Flat bones eli littanalättänäluut, joihin lukeutuu muun muassa pääkallo (yritän ymmärtää litteyden logiikkaa pyöreähkön kallon yhteydessä, mutta turhaan). Neljäntenä ja viimeisimpänä tulevat Irregular bones eli jotakuinkin epäsäännölliset luut. Tähän ryhmään lukeutuvat muun muassa selkänikamat. Niksnaks naksuu! (Toivottavasti ei. Jos kyllä, suosittelen osteoporoosimittausta ja kalsium-D-vitamiinilisää kera kalanmaksaöljyn ja kevyen luuliikunnan)

Osa 2) Nivelet

Tästä alkaa nivelten luku, koska nämä kaverit ovat toden totta aivan oma lukunsa. Nivelet voidaan ryhmitellä sekä niiden toiminnan (function), että rakenteen (structure) mukaan.

Toiminnan puolesta niveliä on kolmea tyyppiä:
Tyypit no: 1) Liikkumattomat nivelet (Immovable joints) Mm: kallon luita yhdistävät nivelet, hampaat
Heput no: 2) Pientä liikettä sallivat nivelet (Slightly movable joints) Mm: rintakehä (chest), nilkat
Kuomat no: 3) Vapaasti liikkuvat nivelet (Freely movable joints) Mm: olkapäät, lantionivelet (hip joints)

Rakenteen puolesta niveliä on myös kolmea lajia:
Laji no: 1) Kuituiset nivelet (Fibrous joints) Tukikudokset eli connective tissuet, mm: kallo ja hampaat
Rotu no: 2) Rustoiset nivelet (Cartilaginous joints) Esim. rintalastakahvan ja rintalastan välissä olevat nivelet -joints between manubrium and sternum.
Genre no: 3) Synoviaaliset nivelet (Synovial joints) Kaikki vapaasti liikkuvat "pallomaiset nivelet", mm:
* ball and socket=lantion ja olkapään nivelet
* hinge= kynärpään ja polven nivelet
* pivot= nivel kahden ylimmän selkänikaman välissä
* saddle (satula)= peukalon juuressa oleva pallonivel
* condyloid= "atlas", nivel kallon ja ylimmän selkänikaman välissä
* gliding= ranne- ja nilkkaluiden väliset nivelet

Kolmoset, eli synoviaaliset vapaasti liikkuvat nivelet ovat kaikkein herkimpiä vaurioille ja tapaturmille. Urheilijoilla tapaa usein revähdyksiä ja ongelmia nimenomaan näissä nivelissä. Ihmiskehon vahvin nivel löytyy puolestaan aivan yllättävästä paikasta. Arvauksia? Any suggestions? Sulkekaa hetkeksi silmänne ja painakaa mietintämyssy päähänne. Missä kohdassa kehoanne saattaisi olla kaikkein vahvin nivel? Jääkää pohtimaan kysymystä postauksen loppuun, josta löydätte vastauksen. Sillä välin käsittelemme luuston muutoksia vauvasta vaariin.

Osa 3) Luuston muutokset

Vauvojen luusto on jatkuvien muutosten alla. Vastasyntyneen pää kattaa noin neljäsosan vauvan kehon pituudesta, kun aikuisella pää on niinkin pieni kuin yksi kahdeksasosa. ("Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä ..... muututaan.") Vauvan kallossa on kaksi aukiletta (anterior fontanel and posterior fontanel), jotka mahdollistavat aivojen kasvun ja joiden avulla vauvan terveydentila on mahdollista selvittää. Etummainen aukile on äärimmäisen pehmeää kudosta ja sulkeutuu vasta vauvan ollessa 18-20 kuukauden ikäinen. Taka-aukile on puolestaan kuituista kudosta (fibrous tissue) ja sulkeutuu jo 6 kuukauden kuluttua syntymästä.

Aukileiden tulee olla samassa linjassa ja mikäli näin ei ole, vauvalla saattaa olla nestehukka. Jos aukileet ovat lisäksi painuneet alaspäin, nestehukka on kriittinen. Jos aukile puolestaan pullottaa ylöspäin, eikä vauva itke, kyseessä on mahdollisesti kohonnut paine aivojen sisällä. Kyseisten rakosten kautta on siis mahdollista selvittää vauvan ravitsemuksellinen tila ja sikiön ollessa vatsassa kätilö pystyy jopa selvittämään vauvan asennon aukileita tunnustelemalla.


Vauvan selkä on syntyessä pyöreä, tasainen kaari. Kolmen kuukauden kuluttua vauvalle kehittyy "cervival curvature" eli niskan kaari, minkä jälkeen vauva kykenee itse pitämään päätään pystyssä. Kuuden kuukauden kuluttua syntymästä kehittyy "lumbar curvature" eli lannekaari, mikä mahdollistaa istuma-asennon. Kasvojen luustossa tapahtuu myös muutoksia läpi lapsuusiän. Myöhemmin luiden päissä olevat, kasvun mahdollistavat tilat (epiphyseal plates) katoavat, kun luut tavoittavat huippupituutensa, eivätkä voi enää kasvaa.

Näin ollen voimme tehdä johtopäätöksen kasvuhormonin liikatuotannon seurauksista; jos lapsella erittyy liikaa kasvuhormonia, luut kasvavat pituutta ja tyypistä tulee superhujoppi. Mutta mitäpä tapahtuu aikuiselle, jonka aivolisäke erittää liiaksi kasvuhormonia, mutta jonka luut eivät enää kasva pituutta? Yksinkertaista! Luut kasvavat leveyttä. Kyseinen tila tunnetaan nimellä agromelegy (liikakasvuisuus). Lapsi saa puolestaan kantaakseen perin ikävän kuuloisen diagnoosin; gigantismi.

Iän tuomista muutoksista selkein lienee luuston haurastuminen. Nivelten liikkuvuus heikkenee vanhuuden myötä, mikä rajoittaa yleistä liikkumista ja ikävä kyllä, usein myös motivaatiota. Tämä voi johtaa monen vanhuksen kohdalla totaaliseen jämähdykseen, mikä edesauttaa yhä nopeampaa luuston surkastumista ja yleiskunnon heikkenemistä. Luuta hajottavien oteoklastien määrä on iäkkäillä suurempi kuin luustoa rakentavien osteoblastien ja niin ollen luut haurastuvat pikkuhiljaa liikkuvillakin vanhuksilla. Mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö päivittäinen, kevytkin luuliikunta parantaisi nivelten elastisuutta ja auttaisi säilyttämään vahvan kropan tappiin asti.

Osa 4) Luuston sairaudet

Luusto on monien sairauksien, loukkaantumisten ja onnettomuuksien uhri. Muutamia luuston sairauksia ovat lordoosi, kyphosis (kyttyräselkä), lumbar kyphosis (lannekyttyräselkä -kyllä, olen kääntäjien aatelia) ja scoliosis (skolioosi).  Murtumatyyppejä on niin ikään useita. Yleisesti murtumat luokitellaan joko avomurtumiksi (open/compound) tai sisäisiksi murtumiksi (closed). Avomurtumat ovat vakavia laadultaan, koska niihin liittyy aina korkea tulehdus- ja osteomyeliittiriski. Differentiaaliset murtumat (transverse fractures) ovat useimmiten vakaita ja varmoja, koska ne kohdistuvat yhteen suuntaan liikkuviin luihin. Niin kutsutut spiraalimurtumat (spiral fractures) puolestaan ovat kinkkisiä tapauksia, koska ne esiintyvät jokasuuntaan twistaavissa luuston osissa. (esim. käsivarret, ranteet, nilkat).

Patologisiksi murtumiksi kutsutaan sellaisia luiden vaurioita, jotka johtuvat jo olemassaolevasta sairaudesta ja joilla ei ole tekemistä esimerkiksi loukkaantumisten kanssa. Yksi esimerkki on tuberkuloosi. Luuston sairauksia hoidettaessa henkilön iällä on ratkaiseva merkitys paranemisennusteen ja toipumisen suhteen. Koska lasten luut ovat vielä pehmeät ja luuydin tuottaa uusia punasoluja kiihkeään tahtiin, ongelmat ovat helpoiten korjattavissa. Luihin kohdistuvia tapaturmia tapahtuu kuitenkin valitettavan paljon juuri vanhusväelle, joiden kohdalla toipuminen ja hoito vaativat pidemmän ajan ja verottavat usein jo ennestään vähäisiä voimia. Siitäpä syystä luustosta olisi syytä pidellä huolta ennen kuin on liian myöhäistä. Eiköhän tehdä Aira Samulinit ja pistetä tanssijalkaa toisen eteen!

P.s. Joko olet tullut lopputulokseen kehosi vahvimman nivelen suhteen? Jos et satu olemaan anatomian maisteri tai ellet olet etsinyt kiivaasti tietoa wikipedian ja googlen oraakkeleilta, tuotan sinulle pettymyksen: olet todennäköisesti väärässä. Kehomme vahvinta niveltä ei tule nimittäin edes ajateltua niveleksi ja vaikka tulisikin, niin ei suin surminkaan vahvaksi sellaiseksi. Vielä ennen paljastusta annan kuvallisen vihjeen. Alla olevan otoksen baby käyttää paraikaa kyseistä niveltä aivan mahdottomalla voimalla.


Eikö vieläkään raksuta? No, tässä se tulee, ota tieto vastaan ja ihmettele: ihmiskehon vahvin nivel sijaitsee aivan korvan edessä. Se on se pieni aukko, joka muodostuu korvan etuosaan kun avaat suusi. Tuo pienoinen nivelöinen on vastuussa suun aukeamisesta ja sulkeutumisesta, pureskelusta, jyystämisestä ja nakertelusta. Näin on näppylät. Lopetan juttuni tällä kertaa Sormusten Herrasta tuttuun lausahdukseen, joka kuvastaa oivallisesti pienten asioiden mahdottoman suurta voimaa.

                             "The power is hidden in the smallest of things" -Lord of the rings

Kommentit (0)

Osallistu keskusteluun

Kello viiden kahvi

Kirjoittaja on 22-vuotias riihimäkeläisnainen, joka opiskelee ravitsemustieteitä Bournemouthin Yliopistossa. Blogissaan hän analysoi pieniä ja yksinkertaisia asioita, kuten elämää, maailmankaikkeuden olemusta, luonnon kiertokulkua, ihmisen kasvua ja mikroravintoaineiden anatomiaa. Kirjoittaja juo liikaa kahvia.