Tervetuloa Aamupostin blogeihin!

Aamuposti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia paikallisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

 

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.

11.5.2012 - 19.23

Kuinka Afrikka pelastetaan?

Sanat ovat pelkkää ilmaa, jos niitä ei laiteta teoiksi. Ja länsimaissa, jos jossakin tykätään sanailla! Me nautimme analysoinnista, jahkailusta, leppoisasta istuskelusta toimistopöytiemme äärellä ja pullakahvien nautiskelusta kokoushuoneissa. Yksi pitää Powerpoint-esitelmää Afrikan nälänhädästä samalla kun muut vetelevät ranskalaisia viivoja Talon tarjoamiin muistilehtisiin ja ryystävät ilmaista Juhlamokkaa kuppi kupin perään. "Kyl kyl, on kamalaa. Hirveää. Kaameaa." Oli lottovoitto syntyä Suomeen.

Afrikan nälänhätä on yksi maailman suurimpia epäkohtia ja on ollut sitä ammoisista ajoista asti. Aika ajoin aihe nousee mediassa pinnalle ikään kuin muistutuksena tosiasioista. "Apua tarvitaan!" Tavallinen tallaaja on kuitenkin aivan hukassa tiedon tuottaman tuskan alhossa.

Mitä minä voin tehdä? Annanko rahaa Unicefille ja jos, niin mitä se auttaa? Ostetaanko minun rahallani riisiä nälkää näkeville vai tuetaanko sillä kenties järjestön työntekijöiden virkistäytymisretkiä?

Rahallinen tukeminen tuntuu usein kovin nihkeältä, eikä kyse ole suinkaan pelkästä saituruudesta. Kyse on epätiedosta. Meneekö rahani sinne, minne luvataan? Työskenneltyäni 5 kuukautta eräälle humanitaariseksi itsensä luokittelevalle avustusjärjestölle vuonna 2008 ja todettuani touhun lopulta silkaksi huijaukseksi, tulin hyvin, hyvin skeptiseksi järjestöjen suhteen. Haluaisin yhä tehdä jotain Afrikan lasten hyväksi, mutta tuskin enää järjestöen kautta. En kuitenkaan halua aiheuttaa mitään kollektiivista järjestövastaisuutta, mutta kehotan terveeseen varovaisuuteen ja sinisten silmien putsaamiseen ennen minkään sortin sitoumuksia.


Uutisaamussa puhuttiin hiljattain Saharan eteläisellä reunalla sijaitsevaa Sahelin aluetta uhkaavasta ruokakriisistä. Alue käsittää kahdeksan Afrikan köyhintä maata: Mauritania, Senegal, Mali, Niger, Burkina Faso, Nigeria, Kamerun ja Tsad. 15 miljoonaa ihmistä uhkaa vesi- ja ruokapula tulevan kesä- heinäkuun aikana. Mauritaniassa tilanne on jo nyt kriittinen, sillä vettä saatiin viimeksi vuosi sitten. Seuraava sato saadaan vasta syyskuussa ja edellisistä sadoista ei ole jäänyt viljaakaan varastoon.Yli miljoona alle 5-vuotiasta lasta on hengenvaarassa. Uutinen on katsottavissa Katsomossa:

http://www.katsomo.fi/?progId=122608

"Muu maailma ei näytä olevan asiasta kiinnostunut tai ei ole huomannut tätä eteenpäin hiipivää kriisiä," toimittaja lausahti. Itse en olisi niinkään varma muun maailman täydellisestä välinpitämättömyydestä, vaan pikemminkin kädettömyydestä. Keinot alkavat loppua kesken. Afrikan valtioita on pyritty auttamaan vuosikausien ajan mitä moninaisimmin keinoin eri tahojen toimesta, mutta monet projektit ja hankkeet ovat kaatuneet avustustyöntekijöiden lähdettyä paikalta. Moni avustustyöntekijä on myös kertonut paikallisten negatiivisesta suhtautumisesta ulkomaalaiseen apuun, erityisesti lyhytaikaisissa hankkeissa.

Ymmärrän tämän täysin, etenkin silloin, kun länsimaiset kaikentietäjät menevät uudistamaan yhteisöjä oikeiksi katsomillaan tavoilla, eivätkä ota huomioon paikallisten ihmisten tapoja ja tottumuksia. Yhteistyöllä maailmaa rakennetaan! Afrikkalainen, täällä Englannissa opiskeleva ystäväni tuomitsi länsimaisen avustustyön suoralta kädeltä: "Tiedätkö, me afrikkalaiset vaan nauramme avustustyöntekijöille."

Avulle on jatkuvaa tarvetta, mutta kysymys kuuluu: millaiselle avulle? Lyhytaikaiset projektit on saatava jatkumaan avustustyöntekijöiden poistumisen jälkeen ja paikalliset saatava ymmärtämään asian tärkeys. Liian paljon valistusta menee ohi korvien, koska me länsimaalaiset emme ansaitse paikallisten ihmisten täydellistä luottamusta. Yhtä kaikki; yrittänyttä ei laiteta! Vesi ja ruoka ovat jokaisen ihmisen konkreettiset, ensisijaiset tarpeet, jotka on pyrittävä täyttämään maailmanlaajuisesti. Uskon, että jos asiat olisivat niin helposti tehty kuin on sanottu, jokainen meistä olisi valmis pistämään lounaansa pakettiin ja lähettämään Afrikan lapsille. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Näin toimimalla jäisimme itse nälkäisiksi samalla kun lounaamme pilaantuisi Suomen ja Afrikan välisessä ilmatilassa. Tulos: plus miinus nolla. Kukaan ei hyötyisi rahtuakaan.


Ongelmat ovat rakenteissa, syvällä pinnan alla, siellä minne ei Reilun Kaupan ostoksen tai hyväntekeväisyyteen laitetun euron vaikutus yllä. Jokainen oikea valinta on toki väärää parempi ja tukemalla järjestöjä, jotka tukevat Afrikan tilannetta, voimme saada ainakin paremman omantunnon ja uskon siitä, että olemme tehneet rahtusen paremman maailman puolesta. Mutta kuten Uutisaamun dokumentissa sanottiin: "Afrikan köyhimmillä mailla ei ole keinoja ratkaista tilannettaan tai auttaa kansalaisiaan." Ongelmat ovat jo niin syväänjuurtuneita, että kyseisten maiden johtajat ovat aivan yhtä kädettömiä kuin me täällä.

Koko maailma tietää, että apua tarvitaan ja hätäseen, mutta kukaan ei tiedä mitä ja millä lailla. Nyt olisi syytä valjastaa kaikki tietotaito käyttöön, hyödyntää Afrikka-luennoilla opittua materiaalia ja muodostaa sanoista teko. Mitä minä voisin tehdä auttaakseni Afrikan lapsia selviämään hengissä läpi kuivan kesän? Siinäpä pähkinä, ei vain mietittäväksi, vaan purtavaksi ja nieltäväksi kuorineen päivineen.

1) Mieti 2) Analysoi 3) Kopauta kerran 4) Kopauta toisen 5) Pure 6) Niele 7) Toimi!

Kommentit (0)

Osallistu keskusteluun

Kello viiden kahvi

Kirjoittaja on 22-vuotias riihimäkeläisnainen, joka opiskelee ravitsemustieteitä Bournemouthin Yliopistossa. Blogissaan hän analysoi pieniä ja yksinkertaisia asioita, kuten elämää, maailmankaikkeuden olemusta, luonnon kiertokulkua, ihmisen kasvua ja mikroravintoaineiden anatomiaa. Kirjoittaja juo liikaa kahvia.