Karppaajat ympäristön asialla

Kommentoi
Olin aikeissa kertoa teille hengitysteiden toimintamekanismeista, joita kertailin aamun hämärinä tunteina kolmen pikakahvikupilliseni kanssa. Sen sijaan minä kirjoitan jostain ihan muusta. Uutisotsikoita selailtuani silmiini osui nimittäin Helsingin sanomien uutispläjäys, joka sai sappeni kiehumaan (tosin maksan valmistama sappi ei juuri sapirakoissa ehdi kiehahtelemaan, koska sillä on kova kiire ravintorasvoja hajottamaan). Uutisotsikko kuuluu: "Luontojärjestöt huolestuivat karppaamisesta." Avasin linkin, luin artikkelin, enkä tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa. Nyt on jollakulla (monellakin meistä) pasmat sekaisin! Jokainenhan tietää, mitä on karppaus (right?), mutta loppupeleissä vain ani harva kuitenkaan ihan oikeasti tietää. Tämä tuli esille myös Hesarin uutisesta ja luonnonsuojeluliiton alkuperäisestä artikkelista, joka löytyy Luonnonsuojeluliiton sivuilta.

Tarkennetaanpa heti alkuun, mistä tässä karppauksessa on kyse. Tiedän, ette te tiedätte, mutta ilmiselvästi kaikki eivät ole yhtä varmoja asiasta. Kertaus on opintojen isomummo ja asioiden pänttääminen uudestaan ja uudestaan on suorastaan välttämätöntä, muutoin hukumme epätiedon suohon. Karppaushan tarkoittaa vähähiilihydraattisuutta tai hiilihydraattitietoisuutta (Carbohydrate = hiilihydraatti). Huomatkaa, että tämä termi ei sisällä piilomerkityksiä, kuten "karppekonius" tai "karplihaisuus", eikä se ole suomennettavissa liioin "pekoni-muna-dieetiksi" saati sitten "rasvadieetiksi", joita molempia on ollut esillä mediassa.

Karppaaja rajoittaa erityisesti puhdistettujen, salamannopeasti imeytyvien ja ravintoaineettomien hiilihydraattien määrää ruokavaliossa ihan vain siitä syystä, että ne tekevät kropalle hallaa. Viljojen ja soijan proteiinit häiritsevät hivenaineiden ja vitamiinien imeytymistä ja muuttavat sekä eläimen, että ihmisen rasva-aineenvaihduntaa negatiiviseen suuntaan. Monen korviin tämä kuulostaa niin epämiellyttävältä, että he eivät halua altistaa itseään moiseen. Sopiva viljojen määrä on toki yksilöllistä, mutta varmaa on se, että eivät ne kuulu liioin ihmisen, saati sian tai naudan ruokavalioon.


Kun nämä epäruoka-aineet karsitaan minimiin, jää lautaselle mojova rako, joka sopii täyttää täysipainoisemmalla ravinnolla. Pastaa, pottua, riisiä ja leipää tulevat korvaamaan (nyt luonnonystävät tarkkana!) pääasiassa kasvikset ja vihannekset eri muodoissaan. Toistan: kasvikset ja vihannekset eri muodoissaan! Rehujen päälle lorautetaan aimoannos neitsytoliiviöljyä ja lisäksi päälle voidaan ripotella juustoraastetta, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pähkinöitä ja siemeniä. Kulinaarisen salaatin kruunaa jokin täydellinen proteiininlähde, kuten lohifilee, naudanpaistisuikaleet, luomupossunkylki tai kanankoipi. Aamiaispuurot korvataan esimerkiksi yrteillä, juustolla ja kinkkusuikaleilla höystetyillä munakkailla tai (luonnonystävät kuulolla!) rahkalla kera marjojen, siemenien ja hedelmien. Välipaloiksi sopivat erilaiset vihannessmoothiet, juustot, pähkinät, marjat ja satunnaisesti myös hedelmät tai pala täysjyväleipää.

Mitä mitä? Miksi ihmeessä en näe juurikaan eroavaisuuksia Luonnonsuojeluliiton kuvailemaan ympäristöystävälliseen ruokavalioon? Luontoliiton sivuilla kirjoitetaan: "Ympäristön kannalta paras ruokavalio sisältää vuodenajan mukaisesti juureksia, perunaa ja palkokasveja, metsien antimia sekä Suomessa avomaakautena kasvatettuja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja." Peruna on ainoa poikkeus, muuten karppaajat noudattavat täydellisesti kyseistä ohjenuoraa, jota myös Terveyslautakunta suosittelee. Sivuilla kirjoitetaan myös: "Eläintuotteisiin perustuva proteiinidieetti voi jopa tuplata ruuan ilmastovaikutukset tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna." Noniin, nyt päästiin eteenpäin termistön kanssa! Tässähän ei enää ole kyse varsinaisesta karppauksesta. Luonnonsuojeluliitto onkin ilmiselvästi luonut ihan oman ruokavalion: "eläintuotteisiin perustuva proteiinidieetti." Kiehtovaa.


"Ympäristön kuormittaminen karppaamalla on myös oikeudenmukaisuuskysymys – nopeammin lämpenevä ilmasto ja  rehuviljelemistä täyttyvät pellot haittaavat eniten kehitysmaiden köyhiä”, huomauttaa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. Onko todellakin epäoikeudenmukaista lisätä ruokavalionsa kasvisten määrää, karsia lisäaineet ja prosessoidut moskat minimiin, suosia luomulihaa ja riistaa ja pyrkiä kokonaisvaltaiseen terveyteen hyväätekevien ruoka-aineiden avulla? Minä en näe tässä probleemaa. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajat haluavat pysyä terveinä ja hoitaa itseään omalle kropalleen sopivalla ravinnolla ja siten myös heidän nauttimansa ruoan määrä ja laatu asettuvat kohdilleen. Kasviksiin, hyviin rasvoihin ja laadukkaaseen proteiiniin painottuva ruokavalio täyttää kropan tarpeet vähemmällä ja tehokkaammin. Koska karppiruokavalio tarjoaa tarvittavan energian ja hyvän olon aivan mahdottoman tehokkaasti, niin sekä ostetun, syödyn, että poisheitetyn ruoan määrä pienenevät automaattisesti. Karppaus on siis parhaassa tapauksessa todellinen ympäristöteko!

Ympäristövaikutuksista voidaan kiistellä hamaan tulevaisuuteen, mutta sanonpa vaan, että sekasyönti tai kasvissyönti eivät itsessään johda luonnon pelastukseen tai tuhoon. Kaikki on kiinni siitä, miten ruokavalionsa koostaa, miten paljon tuottaa ruokajätettä ja miten kaukaa eineensä noutaa. Luontoliiton mukaan soijan ja tofun käyttö ruokavaliossa on huomattavasti pienempi ympäristöriski kuin lihankulutus. Mutta jos poraudutaan syvemmälle näiden ruoka-aineiden saloihin, voimme havaita suurehkoja porsaanreikiä.

Noin 95% soijasta on tätä nykyä geenimanipuloitua ja 10 vuoden sisällä kaikki maailman soijaviljelmät tullaan muuttamaan GM-viljelmiksi. GM:n ympäristövaikutukset on ollut havaittavissa tiettyjen eliöiden kuolemisena sukupuuttoon (eivät kykene käyttämään GM-tuotteita hyväkseen), GM-lajikkeiden leviämisenä myös ei-GM-viljelmille, sekä maaperän koostumusten muutoksina. Lisäksi soijan viljely tuhoaa sademetsiä, jotka ovat koko maapallon suurin happivarasto. Ja kuten alussa tuli esille, soija toimii elimistössä viljojen tavoin: sillä lihotetaan (ja sairastutetaan) possut, naudat ja ihminen. Vaikka soijalla ei olisikaan mitään ympäristövaikutuksia, en pidä järkevänä ruokkia koko maailman väestöä tulehdusta aiheuttavalla ravinnolla. Eikä siinä kaikki. Siinä missä karppaaja pyrkii nauttimaan lihansa luomuna ja kotimaisena (parhaassa tapauksessa, toivon mukaan), veget eivät voi toimia samoin soijan, tofun ja papujen kohdalla. Se tavara tulee meinaan kaukaa!

Huomasin yllättäen, että olenkin samoilla linjoilla Luontoliiton kanssa! Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen nimittäin kirjoittaa: “Eläintuotteiden käyttöä ei tarvitse välttämättä vähentää kasvissyöjäksi ryhtymällä. Jokainen voi vähentää oman ravintonsa ympäristöjalanjälkeä lisäämällä arjessaan niitä päiviä, joina nauttii aterialla pääasiassa kasvisperäistä ruokaa." Ai että lisäämällä päiviä? Anna mun kaikki kestää! Huojennuksen aalto pyyhkäisee pääni yli ja naurunpurskahdus tunkeutuu ulos suupielestä kun huomaan, että olemmekin samassa veneessä samojen perusperiaatteiden kanssa. Karppaajat kun tuppaavat nauttimaan kasvispainotteista ruokaa kaksi kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa.

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.