Tervetuloa Aamupostin blogeihin!

Aamuposti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia paikallisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

 

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.

29.4.2012 - 15.54

Food of the day: Candy floss!

Olkaatten hyvät; makeaa masun täydeltä! Vaikka viralliset suositukset eivät asiaa puollakaan, minusta on ehdottoman suositeltavaa, ellei jopa välttämätöntä hemmotella makunystyröitään arkiaskareiden lomassa. Tämän sunnuntain ruoka (joo, kyllä: ruoka) on siis candy floss eli suoraan suomennettuna sokeroitu hammaslanka eli kummallisesti suomennettuna hattara. Tuo huvipuistojen kuningatar hemmottelee kielen päätä ja solahtaa pehmeästi nieluun kurkkutorven limakalvoa hellästi hyväillen. Tosikarppaajat ja vannoutuneet suolaisen ruoan ystävät (jollainen itsekin kyllä olen) vääntävät nyt kasvoilleen ällötysilmeen ja miettivät: "Hyi miten makeaa! Oi miten epäterrrveellistä!" Toki toki. En minäkään pidä hattaraa hyvänä osana päivittäistä, tai edes jokakuukautista saati puolivuotista ruokavaliota. Mutta ehkäpä silloin tällöin Tivolissa...

Tosiasiassa taisin maistaa hattaraa viimeksi kymmenvuotiaana Linnanmäellä. Katselin pikkuveljeni hattaransyöntiä käydessämme kevätlomalla Tivolissa ja rehellisesti sanottuna: ei se suurempia himoja kyllä herättänyt. Siinä jonottaessamme pikkuveli alkoi kysellä hattaran valmistuksesta ja sen ainesosista. Hämmästyin omaa tietämättömyyttäni. En minä tosiaankaan tiedä! Mitä hattara oikein on? Miten se tehdään ja mistä se on ylipäätään saanut alkunsa?

Hattara on vähäsokerisempi herkku, kuin voisi maalaisjärjellä kuvitella. Fiksuna tyttönä kerroin pikkuveljelleni hattaran olevan pelkkää sokeria, kunnes intouduin perehtymään aiheeseen tarkemmin. Hattarasta valtaosa (98%!) onkin pelkkää ilmaa, joka on höystetty reilulla ruokalusikallisella sokeria ja ripauksella elintarvikeväriä! That´s it eli siinä se!  Itse asiassa hattarassa on vähemmän sokeria kuin tölkillisessä limonadia ja suuresta koostaan huolimatta se sisältää vaivaiset 50 kaloria.

Hattara ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa, vaikkakin joitain uusia väri- ja makuaineita on kehitetty. Varsinainen hattara juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, mutta jo ennen sitä sulatetusta sokerista valmistettiin koristeita esimerkiksi jälkiruokiin. Nykytietämyksen mukaan ensimmäisen hattarakoneen keksi kaksi Nashvillelaista makeistehtailijaa, William Morrison ja John C. Wharton vuonna 1897. Heidän keksimässään laitteessa sokeri kipattiin kuumalle levylle, jossa se suli muokattavaan muotoon. Levy pyöri niin nopeasti, että sen voima pakotti sulaneen sokerin tunkeutumaan pienten reikien läpi suurempaan astiaan. Laite sai virallisen patentin vuonna 1899 ja pääsi julkiseen käyttöön vuonna 1904 Saint Louisin mailmannäyttelyssä. Kone oli nimeltään Fairy floss -Keijun hammaslanka. (sananmukainen sanakirjasuomennos)

Hattaranvalmistuksessa sokeri kuumennetaan aluksi 165 asteeseen, jolloin se sulaa mössöksi ja tunkeutuu reikien läpi suurempaan kulhoon, josta jähmettyneet sokerisäikeet sitten pyöritetään tikun ympärille. Kotitekoista hattaraa voidaan valmistaa myös ilman hattarakonetta kastamalla haarukka sulatettuun sokeriin. Kun haarukka nostetaan kattilasta, sokerista muodostuu ohuita, hammaslankamaisia sokerisäikeitä. Sitten haarukkaa liikutellaan rivakasti edestakaisin öljytyn, nurin päin käännetyn kulhon yläpuolella ja siitä syntyvä massa voidaan pyörittää palloksi tai kierittää tikun ympärille.

Hifistelijäherkuttelijat voivat kokeilla valmistaa hattaransa vaikkapa intiaani- tai raakaruokosokerista ja värjätä pumpulimaisen palleroisensa luonnonväriaineilla. Niistä esimerkkeinä muun muassa kirvoista saatava punainen väriaine, joka E120-salanimelläkin tunnetaan, tomaateissa, verigreipissä ja ruusunmarjassa esiintyvä antioksidantti, lykopeeni (E160d), sekä muut karotenoidit, joista beta-, alfa-, gamma-karoteeni ja beta-kryptoksantiini muuttuvat elimistössä A-vitamiiniksi.

Hattarasta voi siis -hyvällä mielikuvituksella- saada aikaan jopa likimain, jotakuinkin, keskivertomaisen, kenties mahdollisesti jonkinlaisen superfoodia vastaavan terveyspommin! (Itsepetos on arvokas ominaisuus)

Kommentit (0)

Osallistu keskusteluun

Kello viiden kahvi

Kirjoittaja on 22-vuotias riihimäkeläisnainen, joka opiskelee ravitsemustieteitä Bournemouthin Yliopistossa. Blogissaan hän analysoi pieniä ja yksinkertaisia asioita, kuten elämää, maailmankaikkeuden olemusta, luonnon kiertokulkua, ihmisen kasvua ja mikroravintoaineiden anatomiaa. Kirjoittaja juo liikaa kahvia.