Palele pöpö!

Kommentoi
Kevät, kuten vanhuuskaan ei tule yksin. Leskenlehtien, auringon ensisäteiden, luonnon tuoksun ja pururatajuoksun rinnalle ilmaantuu mitä kiukuttavimpia kevään ilmiöitä, joista koirankakat on yksi ja kevätflunssa toinen. Kyselinkin blogissani parhaita keinoja kevätflunssan nujertamiseen ja vastauksia kertyi likimain sata. 58 % vastaajista päihittää lenssun levolla ja lämpimillä ajatuksilla, 46 % uskoo superfoodien ja rohdosten parantavaan voimaan, 29 % harrastaa lievää masokismia yskimällä pöpöt pihalle suomatta ajatustakaan lääkkeille, 21 % eli reilu viides vastaajista lipittää Liptonia niin että pää ja posket punottaa, 8 % tyytyy helpoimpaan vaihtoehtoon eli reseptilääkkeisiin ja 3 % kiitää apteekin luontaistuotehyllylle. Sanoisinpa, että yllätyin vastausten jakautumisesta näin laajaan skaalaan. Mutta mikä on tämä viheliäinen virus, joka meitä riivaa eritoten vuodenaikojen taitekohdissa?

Flunssa on ylähengitysteihin iskevä tulehdussairaus, joka nuhakuumeenakin tunnetaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Me suomalaiset aikuiset sairastamme flunssan 1-5 ja lapset 5-10 kertaa vuodessa. Lentsu on yleisimmin rinovirus-nimisen pöpön aiheuttama tauti, mutta flunssan aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200. Vastoin yleistä käsitystä, kylmä ilma ei ole flunssan aiheuttaja, vaikkakin kylmä saattaa aktivoida elimistössä jo olemassa olevia viruksia, samoin kuiva ilma. Flunssaa pidetään ihmisten tavallisimpana tautina ja perusoireisto koostuu räästä, aivastelusta, köhästä, kuumeesta, äänen käheydestä, lihassäryistä, kurkkukivusta, päänsärystä ja poskionteloihin kohdistuvasta paineentunteesta. Rokotteita tai varsinaisia parannuslääkkeitä ei ole. Flunssa paranee ihan issekseen itse valitsemassaan ajassa.

Lentsu on tabu, johon ei kajota ja jonka uskotaan tulevan jos on tullakseen. Mutta tosiasiassa, nuhakuume on yhtä normaali elimistön tila kuin syöpä tai psoriasis. Ei siis ole. Nuhanenän elimistössä immuunipuolustus on pettänyt, tauti saanut otteen ja päässyt aiheuttamaan oireita. Missä vaiheessa erehdyimme pitämään kyseistä tilaa normaalina? Tilannehan on se, että jotain olennaista on jäänyt huomiotta ja jotain merkittävää puuttuu. Nostan nyt pöydälle kissan, jolla on ratkaiseva rooli immuunipuolustuksen toiminnassa ja flunssan ehkäisyssä. Kattini on nimeltään C-vitamiini. Miau.

C-vitamiini on päänäyttelijä immuunipuolustuksen suurella näyttämöllä. C-vitamiinisuositukset laahaavat jäljessä monien muiden vitamiini-hivenaine-suositusten tavoin ja nykyinen 75 mg/vrk lienee pahasti alakantissa. Suomalaisten C-vitamiininsaanti on keskimäärin riittävää, mutta saanti voisi olla parempikin. C on vesiliukoinen vitamiini, jota on saatava ravinnosta päivittäin, koska varastoja ei ole ja ylimääräinen tulee virtsan mukana ulos.

Parhaita luonnon lääkkeitä löytyy hyvinkin läheltä ja helposti. Ruusunmarja on ylivoimainen kuningatar huomattavan korkealla C-vitamiinipitoisuudellaan (1250 mg/100g). Paprika, nokkonen, parsa, lehtikaalit, tyrnit ja mustaherukat seuraavat ruusiksen kannoilla, samoin lukuisat muut hedelmät, marjat, ja kasvikset. Yksi tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä on paljon parjattu peruna.

Teimme taannoin laboratoritestin eri ruoka-aineiden C-vitamiinipitoisuuksista ja vitamiinin erittymisestä virtsaan. Britanniassa vallitsee todellinen perunalastu kulttuuri, joten otimme myös sipsit tutkimuksen alle. Kuinka ollakaan, pikkupussillinen sipsejä oli todellinen C-vitamiini pommi kaikesta prosessoinnista huolimatta! (tosin transrasva-suola-keitos kumonnee vitamiinin vaikutukset...) Vielä järkyttävämpiä löydöksiä teimme C-vitamiinipillerin suhteen: vitamiini ei imeytynyt pilleristä ollenkaan, vaan erittyi virtsaan kokonaisuudessaan ja samalla heikensi ravinnosta saatavan C-vitamiinin imeytymistä. Litra appelsiinimehua puolestaan nosti kehon C-vitamiinipitoisuuden taivaisiin, mutta sen erittyminen virtsaan oli hyvin vähäistä. Simppeli koulutesti siis osoitti, että pupunruokaa on syytä puputtaa!

Olen paraikaa neljättä päivää kovan flunssan kourissa. Vielä jokin aika sitten nautin ensisijaisesti lämmintä teetä kurkkukipuun ja köhään. Ihmettelin, mikä on, kun muutosta ei tapahdu. Pää tuntui painvalta ja pökkeröiseltä, kurkku yhtä kipeältä ja iho hikiseltä kaiken sen teenlipittämisen ja lämpöisten ajatusten ajattelun jälkeen. Sisälläni majaileva pieni vihreä mies kuitenkin vihjasi, että tarvitsisin jotain kylmää. Mitä mitä? Eihän sellainen käy päinsä! Kipeänä täytyy kääriytyä fleece-peiton alle höyryävän teekupin kanssa. Se on fakta, joka on totta, siksi että. Koska ja kun. Kuumaa juomaa sen olla pitää, right? Mutta minun ei auttanut vastustella sisältäni kumpuavaa koiran vainua, joka pakotti minut vetämään kumpparit jalkaan ja marssimaan jäätelöostoksille.

Tunsin itseni vähän hölmöläiseksi. Seisoin siinä kassalla litran vaniljakermajäätelöpaketin kanssa, enkä saanut sanaa suustani, koska yskitti ja niiskutti niin kovin. Yritin sanoa "hei." Kassatäti katsoi minua myötämielisesti. Rohkaistuin siinä sitten selittelemään ja kakaisin kurkkuani: "Alkoi tehdä mieli jotain kylmää, kun on kurkku kipeänä," kähisin kurkkuni pohjamudista. Odotin saavani osakseni kummeksuvan katseen tai vähintään paheksuvan silmien pyöräytyksen, mutta kuinka ollakaan, täti ymmärsi yskäni! Hän avautui omista kokemuksistaan: "Tyttäreni oli taannoin kovassa flunssassa ja kävimme lääkärillä. Siinä lähtiessämme lääkäri huikkasi perään: nyt mars jäätelökauppaan!" Kähisevä keskustelunalku venyikin pitkäksi rupatteluksi flunssan parannuskeinoista ja virheellisistä uskomuksista. Kurkkukipu ei teetä kaipaa!

Kylmä turruttaa kipua ja aiheuttaa verisuonissa saman supistumisefektin kuin esimerkiksi ihohuokosissa. Kylmä supistaa, lämpö laajentaa. Lämmin tee avaa toki kurkkua, mutta samalla avautuvat tiet tulehdukselle ja laajempi pelikenttä kivulle. Kylmä toimii ikään kuin kurkun puuduttajana, mikä ainakin itselläni tuntuu tehoavan erinomaisen hyvin. Kannatti kuunnella sisäisiä tuntemuksia, ne kun ovat harvinaisen usein enemmän oikeassa kuin oma tietoviisas pää.

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.