Ratapihalla Hyvinkään…

Mikä vahinko, että Hyvinkää-Karkkila -välin kapearaiteinen rautatie (1911-1967) purettiin aikoinaan. Vanha ratapenkka on enää paikoin erotettavissa esimerkiksi Hyvinkään ja Kytäjän maastoissa, ja Kytäjän asema (kuva löytyy esimerkiksi täältä) on nykyään laitettu uuteen uskoon, joskin asemarakennuksen piirteitä on vähän häivytetty. Olisi hienoa, jos Suomen rautatiemuseon yhteydessä olisi toimiva museorautatiereitti, sen sijaan että vanha veturi nyt huristelee Jokioisten suunnalla. (Hyvä sentään että jossain huristelee.)

Sinänsä museossa on nykyiselläänkin kaikkea katsottavaa. Jo esikouluajoilta  muistuvat mieleen tumma pajahuone ja keisarilliset (tsaarilliset) vaunut, ja kokoelmat ovat kasvaneet vuosien myötä. Vaikka rautatiemuseo on ehkä parhaiten edukseen erityisinä tapahtumapäivinä tai kesäaikaan, se sopii hyvin myös välipäivien visiitin kohteeksi (joskin kannattaa varautua veturitallien viileyteen). Kolmannen luokan puupenkkejä katsellessa voi eläytyä entisaikojen työmatkalaisten puutuneisiin tuntoihin, presidentin matkavaunun kohdalla taas mietityttää, miten mukavasti se mahtoi kuljettaa Kekkosta Irkutskin-reissulla.

Veturien ja junavaunujen lisäksi näyttely tuo esiin myös rautateiden hyväksi työskennelleiden työt – toki konduktöörien ja muiden junassa liikkuneen henkilöstön, mutta myös radanrakentajien ja muiden junaliikenteen hyväksi työtä tehneiden merkityksen. Näyttelystä voi myös löytää kiintoisia tai kummeksuttavia yksityiskohtia (mikä Suomen kaupunki oli tsaarin aikaan Nikolainkaupunki, jonka kyltti piharakennuksessa on näytillä?).

Lapsista ja esteettömyydestä sen verran, että päänäyttelyssä liikkuminen käy rattaiden kanssa kohtalaisesti ja joidenkin junavaunujenkin rinnalle päästään liuskoja pitkin, muissa rakennuksissa sisäänpääsy vaatii vähän taiteilua (luiskat eivät käyne ainakaan omatoimiseen pyörätuolikäyttöön). Ratatontun tarinoiden etsiskely innosti varttuneempaa lapsivierasta, nuoremmille riittivät kävelyharjoitukset vaunujen vierellä sekä liikkumattomien junavaunujen ja rata-auton ihmettely (puhumattakaan oman kotiaseman pienoismallista).

Suomen rautatiemuseo, http://www.rautatie.org/web/fi/visitor.asp, auki myös talviaikaan. Museon verkkonäyttelyissä voi vierailla virtuaalisesti. Blogilastun otsikko viittaa Juice Leskisen kappaleeseen “Ryvettynyt kyyhkynen”, jossa vietetään tihkusateista yötä Hyvinkään ratapihalla (loppusoinnut “ryvinkään”, “syvinkään”, “menestyvinkään”).