Riippuvuuspersoona

Sana "riippuvuuspersoona" pyörii mielessäni. Ehkä siksi, että nykyään ei voi olla törmäämättä tähän ilmiöön muodossa tai toisessa. Ilmiö tulee läheisten kautta joskus myös tuskallisen lähelle. Alkoholismi tai tupakointi tuntuvat olevan jo vähän vanhanaikaisia, nykyään yhä enemmän törmää myös peli-, valta-, seksi- ruoka- tai läheisriippuvuuteen. Tuntuu, että riippuvuuksia on meillä kaikilla, toisilla enemmän tai vahingollisempia kuin toisilla. Ehdottomasti kuitenkin hyvin moni meistä suomalaisista tietää millaista on riippuvuudesta kärsivän itsekeskeinen ja yksinäinen elämä, niin montaa meistä se koskettaa tavalla tai toisella.

Riippuvuusasiaa avaa mainiosti Antti Heikkilä kirjassaan Riippuvuus, valheiden verkko. Kirjassa Heikkilä käy läpi yksitellen kaikki riippuvuuden lajit. Niitä on yhteensä 15 eri muotoa, siitä riittää jokaiselle jotakin. Koko kirja on silmiäavaavan mielenkiintoinen, mutta luku riippuvuusluonteesta on hätkähdyttävää ja karua luettavaa siihen nähden, miten paljon riippuvuuksia nykyisessä yhteiskunnassamme ihmisillä on.

Heikkilän mukaan riippuvuusluonteelle spontaani tunne-elämys on pelottavaa ja rakkaus täysin vierasta. Tunteet ovat hänelle tavallaan järjen asia ja hän kokee hallitsevansa elämää, kun hän tekee jotakin joka saa aikaan tunteita; juo viinaa, pelaa, käyttää valtaa tai on yhdynnässä. Tunteet ovat täysin riippuvuuden vankina ja toimivat itsenäisesti ulkoisesta maailmasta huolimatta.

Riippuvainen ihminen haaveilee jatkuvasti, suorastaa rypee fantasiamaailmassa ja joutuu täysin tolaltaan joutuessaan tipahtamaan ylevästä tunnetilasta tavalliseen arkipäivään. Riippuvaisen elämä on näin ollen yhtä tunteiden vuoristorataa. Mielialan vaihtelut ovat kuitenkin suuri kärsimys. Tasapainoa ei löydy ja elämä kuluu mielenrauhan etsinnässä. Yhteys toisiin ihmisiin ei toimi, ihminen on yksin ja sisimmässä kytee pelko.

Heikkilän mukaan rakkaus on riippuvuuden vastakohta ja se voima, joka voi murtaa itsekeskeisyyden kehän ja auttaa löytämään sen jonkin, joka on tärkeintä jokaisessa meissä. Joskus äkillinen rakastuminen valaisee ja selventää maisemaa. Se ei kuitenkaan johda toipumisen tielle, ellei samalla anna voimaa ja johda rehellisyyteen. Toipumisen edellytys on rehellisyys. Totuus on vallankumous, jonka pohjalta todellinen muutos alkaa. Toipuminen on kulkemista omalla tiellä, on uskallettava kohdata omat tunteet, oma yksinäisyytensä ja ottaa vastuu arvoistaan ja teoista niiden pohjalta.

Riippuvuutta on Suomessa paljon. Ympärilläolevista ihmisistä se on helppo nähdä. Näetkö sen itsessäsi? Uskallatko pysähtyä katsomaan?