Sinä ja minä hämärähommissa

Haluan tehdä tunnustuksen tässä ja nyt. Olen varas.

En liiku perinteisellä kommandopipolinjalla, en pölli rahaa tai timanttisormuksia enkä edes drinkkilaseja baarista. Sen sijaan varastan päivän valossa toisten ihmisten muistoja ja kertomuksia, ja kirjoitan niille uuden elämän.

Varkauksien päämäärä ei siis ole kertoa toisilta nyysittyjä tarinoita ominani, vaan elävöittää niillä kirjoittamani runo, dialogin pätkä tai näytelmän hahmo.

Tätä pientä näpistelyä tapahtuu koko ajan.

Eilen kuulin hauskan tarinan ystäväni ystävästä ja leivänpaahtimesta. Kesken tarinan kertomisen minun oli kirjoitettava se ylös, ettei nyt vain unohdu. Ajattelin, että se sopisi täydellisesti eräälle sidekick-hahmolle.

Kotiin tultua muistin kirjoittaneeni tarinan ylös. Iski huono omatunto. Mitäköhän ihmiset ajattelevat siitä, että kerään heidän juttujaan varastoon?

Eipä silti, paahtoleipästoori oli yksinkertaisesti liian herkullinen hukattavaksi ja se päätyi käytettävien ideoiden kasaan.

Omatuntoni ei soimannut kauan, sillä tajusin, että me kaikki teemme sitä. Tavalla tai toisella me kaikki varastamme tai ainakin alitajuisesti suunnittelemme murtautumiskeinoja.

Basisti kuulee biisistä ensimmäisenä bassolinjan ja kampaaja tsekkailee vastaantulijoiden otsahiuksia. Remonttia suunnitteleva tarkkailee pintamateriaaleja ja valokuvaaja valon tulokulmaa.

Myöhemmin nuo kokemukset jalostuvat uusiksi melodioiksi ja hiusmalleiksi, kädenjäljiksi.

Katsomme maailmaa aina jonkin tietyn tutkan läpi ja säilömme sen, mitä haluamme. Joskus säilötyt palat unohtuvat, mutta toisinaan käytämme ne muutettuna, siivilöitynä ja uudelleen maustettuna.

En minäkään toisten muistoja sellaisenaan kirjoita, enkä tee ystävistäni sketsihahmoja.

Varastetut timantit jalostuvat matkan varrella.

Joskus varastelupuuhat ovat kuitenkin menneet överiksi.

Kuten silloin kun ystäväni kertoi kahden kesken vakavaa juttua, ja symppaamisen sijasta kysyin, saanko käyttää tarinaa lyhytelokuvakässärissäni. Jälkikäteen mietin, että joskus kannattaisi varmaan pitää suunsa kiinni ja muistilehtiö visusti laukun pohjalla.

Ehtiihän sen draamapaukun kaivaa muististaan myöhemminkin.

Anna Brotkin

Kirjoittaja on saattanut varastaa pienen palan elämääsi.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä