Onko vaatetuksella oikeasti väliä?

Arja Vilppo pitää värikkäiden vaatteiden lisäksi hatuista ja siitä, että vaatteessa on jokin juju, kuten erikoinen kaula-aukko. Kuvassa hänellä on yllään vaikkapa lavatansseihin soveltuva kesämekko.

anne ruostetsaari

Kaija Viskarin mukaan kirjastonhoitajat pukeutuvat luonnostaan siististi.

anne ruostetsaari

Eero Sinisalo tuntee muitakin tummiin pukeutuvia valokuvaajia.

anne ruostetsaari

VIIKKOUUTISET| Valokuvaajat kulkevat mustissa vaatteissa. Kirjastonhoitajat ovat huomaamattomia hiirulaisia, kun taas taiteilijat tuovat taiteellisuuttaan ja uniikkiuttaan esille myös pukeutumisensa kautta.

Tiettyihin ammatteihin liitetään stereotypioita eli yleistyksiä siitä, miten ammatin edustajat pukeutuvat. Mutta toteutuvatko stereotypiat oikeasti?

PunainenlenkkipukuValokuvaaja Eero Sinisalo tunnetaan aina ja joka paikassa tummiin pukeutuvana persoonana. Yksi poikkeus hänenkin vaatekaapistaan kuitenkin löytyy.

– Kaikki muut vaatteeni ovat tummasävyisiä paitsi lenkkipuku. Se on kirkkaanpunainen. Syy on lähinnä käytännöllinen. Silloin erottuu liikenteessä paremmin talvellakin juostessa.

Sinisalo tunnustaa myös tummiin pukeutumisen syiden nousevan käytännön tilanteista. Koskaan kun ei tiedä, mistä itsensä löytää.

– Juhliinkin voi mennä farkuissa, jos ne ovat mustat. Lisäksi on helpompaa ottaa kuvia, kun ei erotu joukosta.

Sinisalo myöntää monien muidenkin valokuvaajien käyttävän työssään samaa kikkaa. Jaahas. Stereotypia – totta.

NutturapäätkateissaSeuraavaksi haluan jututtaa kirjastonhoitajaa. Mutta mitä kummaa, en bongaa Riihimäen kaupunginkirjastosta yhtään harmaata nutturapäätä!

Myös aikuisten osaston johtaja Kaija Viskari joutuu toteamaan kirjastonhoitajista muodostetun stereotypian vääräksi.

– Meille halutaan monenlaisia persoonia töihin, joten kaikki eivät voi olla samalla lailla pukeutuvia. Toiset pitävät enemmän luetteloinnista, kun taas joku muu haluaa tehdä kirjavinkkausta, joka on sosiaalista työtä. Myös miehiä ja nuoria halutaan kirjaston palvelukseen.

Mutta mistä sitten on syntynyt mielikuva hiljaa hissuttelevista naispuolisista kirjastonhoitajista? Viskarin mukaan syyt juontavat todennäköisesti koko kirjastolaitoksen historiasta.

– Alun perin kirjastoja ovat ylläpitäneet varakkaat ihmiset ja yhteisöt, jotka ovat halunneet tarjota kansalle sivistystä. Tällöin kirjastonhoitajat usein olivat hienoja neitejä. Lisäksi kirjastossa piti olla ja liikkua hiljaa, joten stereotypia hiljaisesta hiirulaisesta on luultavasti syntynyt tästä syystä.

Siispä stereotypia – tarua.

VärikäsvaatekaappiSitten kuvataiteilija Arja Vilpon kotiin. Vilppo kertoo välttelevänsä mustaa, vaikka siihen jostain syystä moni paikallinen taiteilija sonnustautuukin. Hän kertoo suosivansa värikästä pukeutumista. Vilpon vaatekaappi tosiaankin vaikuttaa olevan täynnä heleitä ja kauniita värejä.

Vilppo kertoo vaatteidensa kertovan niistä ympyröistä, joissa hän liikkuu. Opettaessakaan ei voi käyttää colitseja, vaan hän suosii tällöin housupukuja. Juhliin Vilppo pukeutuu mekkoihin.

Edustustilaisuuksia, kuten näyttelyjen avajaisia, on runsaasti. Omiin avajaisiin Vilppo kertoo pukeutuvansa hienosti, mutta muiden avajaisissa huomiota ei sovi viedä liian hienolla pukeutumisella.

– Pukeutuminen on henkilön käyntikortti, jolla osoitetaan arvostusta myös muita ihmisiä kohtaan, Vilppo toteaa.

– Mietin tarkkaan, mitä puen ylleni.

Vilpolla onkin oma vahva tyylinsä, johon eivät farkut ja kauhtuneet puserot kuulu. Eli stereotypia – totta.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä