Lastenpsykiatrian yksikössä suuria puutteita Hyvinkäällä

Lisää tietoa asiasta: http://www.valvira.fi/

Viikonloppuna sivuilla ollut pitkä viesti sisälsi asiavirheita esim. mitkään lasten hoitoon liittyvät perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon käynnit eivät ole maksullisia, joten väite siitä, että käyntien ilmaisuus olisi liittynyt johonkin salaperäiseen tutkimushankkeeseen, on maalaisjärjen perusteella mielikuvituksen tuotetta.

Miitta-tädille haluan sanoa... vastaanottovirkailija sanoi selvällä suomen kielellä; "Tämä on tutkimuskäynti ja siis maksuton"
Joten sen selvemmin asiaa ei olisi voinut ilmaista. Missään tutkimuksessa emme olleet mukana, joten mikähän mahtoi olla tukimuskäynti, kun olimme lapsen asioissa sinne matkalla?

Kylläpä tuntui hyvälle lukea alkuperäinen aapon artikkeli+ se pitkä asiakkaan kommentti joka ei näy ainakaan miu koneella. Kuulosti syyllistämisistä, syliturvaistamisista, ei muide hoitomuotojen miettimättäjättämisistä lähtien samalle kuin oma kokemuksemme .
Meille puhuttiin aina syliturvaistamisesta, mutta ei koskaan kukaan esim näyttänyt miten asia piti hoitaa. Lisäksi sairaalanmäen porukka aina korosti sitä, että "keinolla millä hyvänsä" lapsi on turvaistettava! Jos vähääkään uskalsimme kysenalaistaa oli syyllistämis ryöppy viimeistään seuraavalla kerralla odottamassa.
Yleenä oli niin, että ylilääkäri ei lopulta tiennyt mitä alaiset teki, eikä hän tiennyt eräässä asiassa itsekään mitä teki!

Turvaistaminen sinänsä on varmasti aivan hyvä asia ja on/on ollut lapsia, joilla tämä 'turvaistamatta jättäminen' on syypää pulmiin ja kun se hoidetaan kohdalleen, alkavat ongelmat vähitellen ratketa.
Omien kokemuksieni mukaan tätä turvaistamisen ohjenuoraa kuitenkin noudatettiin jääräpäisesti ja jätettiin systemaattisesti huomioimatta muut mahdolliset asiaan vaikuttavat seikat. Minulle esimerkiksi suoraan sanottiin että mitään ADHD:ta ei edes ole olemassa (diagnoosi asiasta oli kahdesta eri luotettavasta paikasta). Myös kaikki masennuksen oireet jätettiin tylysti huomioimatta.
Tilanteeseemme saimme apua vasta kun hakeuduimme yksityiselle puolelle hoitoon.

Miksiköhän tässä jupakassa ei korosteta sitä, että valituksen on tehnyt yhteistyökumppani eikä asiakas. Yksiköstä kun ei ole tehty yhtään asiakasvalitusta Valviraan. Siellä on sentään hoidettu kymmenen vuoden aikana yli tuhat asiakasta. Yksikkö on muuten ainoa lastenpsykiatrian yksikkö, jossa ei ole ollut jonoja. Mutta kyllä nyt saadaan tänne Hyvinkäällekin kunnon jonot, kun yksikkö siirtyy tavanomaiseen lastenpsykiatriseen tutkimus- ja hoitokäytäntöön.

Miten voi ja ymmärtää valittaa, jos vaihtoehtoja ei anneta eikä niistä tiedä. Kyllähän Miitta-Täti tietää, että terveydenhuollossa täytyy noudattaa lakeja ja asetuksia, jottei potilasturvallisuus vaarantuisi. Ne on käsittääkseni laadittu potilaiden parhaaksi. Miitta-tädin kannattaa lukea varmaan uudelleen Valviran päätös.

Miitta-täti ei voi ymmärtää, jollei itse ole asiassa ollut mukana. Joko yrittämällä työyksikössään toteuttaa "turvaistavaa hoitomallia", tai omassa kotonaan omien lapsiensa kanssa. Muuten puhuisit/kirjoittaisit aivan eri tavalla. Vain sen prosessin läpikäynyt voi tietää mitä se oli...ja kuinka järjenvastaisesti siinä lähes pakotettiin perheet, yhteistyötahot toimimaan.

Ja...itse en olisi mitenkään jaksanut vääntämään valitusta/kannetta kun arkikin jo oli sinällään haastavaa. Mutta...asiat eivät vanhene...potilas-asiakirjat tilaamme kotiin (aivan, emme saaneet yhden yhtäkään epikriisiä käsiimme lastenpsykiatrian puolelta) ja tutkimme suurennuslasin kanssa. Sen jälkeen päätämme jo aikuisten lasteni kanssa kuinka tulemme toimimaan.

Ja Miitta-täti...ei ollut olemassa minkäänlaisia pitkän ajan tutkimuksia, kuinka tämä hoitomalli tulee vaikuttamaan niihin perheisiin ja lapsiin kun ovat aikuisuuden kynnyksellä...nyt olisi sitä materiaalia...mutta kun tutkimus on tehty ei tieteellisesti...eit myöskään ollut asianmukaista seurantaa tälle humpuukille.

Ja todellakin, Miitta-täti...jos tietäisit enemmän ja olisit elänyt tuota aikaa...lukisit siitä valviran moitteesta muutakin kuin muotoseikat ja tutkimukset..se oli myös potilaalle/asiakkaalle/perheille epäinhimillistä ja poikkeuksellisia keinoja käyttävä systeemi. Siinä puhui yhden miehen suu...joka oli mielestään saanut mestariajatuksen.

Valitettavasti psykiatrisella kentällä on muuallakin tehty diagnooseja potilasta tapaamatta esim. omaisten tai hoitohenkilökunnan antaman informaation perusteella.
Lääkärin kirjoittama diagnoosi, ehkä väärä, kummittelee sitten potilaan mukana joskus pitkänkin aikaa.
Psykiatristen potilaiden valituksista kun ei tarvitse hirveästi piitata, tarvitsee vain vedota potilaan sairauteen.

Tässä kyseisessä tapauksessa on tehty lukuisia pahoja virheitä niinkuin käy ilmi Valviran tekstistä. Toivon vain, että äiti selviää elämässä ilman katkeruutta.

Asiaa seuranneena, täytyy aluksi todeta, että tämä on todella surullinen ja tunteita herättävä asia. On täysin käsittämätöntä, miten hoitomuoto on saanut jatkua näin kauan, ilman, että kukaan uskaltaa kunnolla puuttua asiaan. Asiasta on puhuttu vuosikausia ja käyty lukuisia keskusteluja eri viranomaistahojen kesken, ilman, että minkäälaista yhteistä kompromissia on saatu aikaan. Asia olisi pitänyt jo aika päiviä sitten tuoda päivänvaloon ja miettiä vaihtoehtoja toiminnalle. Raha on suuri asia tässä yhteiskunnassa, mutta se on pieni asia kaikkien niiden inhimillisten kärsimysten rinnalla, mitä monille perheille on koitunut, koska lapset eivät ole saaneet ajoissa kunnollista erityissairaanhoitoa.
Me, jotka olemme työssämme nähneet perheitä ja lapsia, jotka ovat olleet turvaistumishoidossa, olemme vain sijaiskärsijöitä tässä asiassa. Olemme olleet kovin ristiriitaisessa tilanteessa, kun perheille on annettu tätä "hoitoa" ja samalla olemme me muualla esim. perusturvan- tai sivistytoimen puolella työskentelevinä nähneet ja kokeneet sen, ettei hoito ole riittävää tälle lapselle tai perheelle. Mitkä ovat perheen vaihtoehdot, jos lapsi on jo "erityissairaanhoidossa" (mistään muista vaihtoehdoista ei ole kerrottu tai niitä ei ollut), joka paikasta tulee negatiivista palautetta ja kotonakin menee vielä huonosti. Mitkä voivat olla perheen voimavarat kyseenalaistaa tai moittia hoitoa? Etenkin jos koko ajan perhe elää pelossa, kun heitä syyllistetään, että lapsi on turvaton/turvaistumaton. Samalla pelätään myös lastensuojelua, ettei lasta oteta pois.
Kaikki sympatiani niitä perheitä kohtaan, joita tämä asia koskettaa. Uskon, että tämä asia repii rikki monia arpeutumassa olevia haavoja, niiden perheiden kohdalla, joissa on jo nuoria tai nuoria aikuisia, joita asia koskettaa. Tämä asia koskettaa myös meitä ammattilaisia, jotka olemme yrittäneet parhaamme mukaan auttaa näitä perheitä ja lapsia omien saamiemme oppiemme ja lakien mukaan. On surullista, että meidän ammattitaitoamme on vähätelty ja keskusteluyhteyttä ei ikinä syntynyt henkilöiden kanssa, jotka pitivät turvaistamishoitoa vain ja ainoastaan oikeana tapana hoitaa lapsia.
Toivon sydämestäni, että asiaan saadaan nyt pikainen muutos.

Lasten mielenterveystyössä on tapahtumassa suuret mullistukset. Lasten ympärivuorokautiset osastohoitopaikat on lopetettu tai lopetetaan lähes kokonaan lähivuosina. Uusi koululainsäädäntö tai THL:n linjaukset sisältävät näkemyksiä siitä, että lapsen hoito ja kuntoutus tapahtuisi lapsen arjessa suhteessa lapsen lähiaikuisiin kuten suhteessa vanhempiin, päivähoidon tai koulun aikuisiin. Uudet kotisairaalakokeilut ja jalkautuva erikoissairaanhoito ovat tästä uudesta toimintamallista hyviä esimerkkejä. Nähtävästi Hyvinkään malli on ollut yksi edelläkävijä tässä suuntauksessa koko maassa.

Kysyisinkin nimimerkiltä "Hento kuiskaus" sitä, oletko toivomassa paluuta siihen, että oireilevat lapset sijoitetaan laitoksiin? Vai miten vakavasti oireilevia lapsia pitäisi hoitaa?

No, nyt on hoitomalli päätetty lopettaa ja ylilääkäri vaihtaa. Toivottavasti uusi ylilääkäri ja uudet hoitolinjaukset pystyvät vastaamaan yhteistyökumppaneiden ja perheiden tarpeisiin nykyistä paremmin.
Täällä on esittty paljon kritiikkiä, mutta muistetaan nyt sekin, että Valviran päätöksen mukaan monet perheet ovat hyötyneet hoidosta ja ollaan iloisia siitä. Ei kai kukaan halua mitätöidä näiden perheiden kokemuksia.

Miitta-Tädille kysymys. Missä Valviran päätöksessä lukee, että monet perheet ovat hyötyneet hoidosta? Mihin perustat tämän väitteen? Luettuani uudelleen Valviran päätöksen en edelleenkään löytänyt sinun väittämääsi kohtaa, jossa perheet ovat hyötyneet hoidosta.

Näköjään täällä uskotaan, että mallin ainoat puolustajat ovat sairaalan omaa väkeä. Heh, heh. Ehkä tämä onkin tiedossa, että yllättävän moni sosiaali- ja sivistyspuolen ihminen tukee toimintamallia ja siksi tätä vastaan on niin pakonomainen tarve hyökätä. No, onhan sekin eräänlainen elämäntehtävä niin ei tarvitse keskittyä oman työnsä tekemiseen.
Sanotaanko Valviran päätöksessä, että mallin käyttäminen pitää lopettaa? Tai pitääkö päätös tulkita sillä tavalla? Kertokaa.

"Ehkä tämä onkin tiedossa, että yllättävän moni sosiaali- ja sivistyspuolen ihminen tukee toimintamallia ja siksi tätä vastaan on niin pakonomainen tarve hyökätä. No, onhan sekin eräänlainen elämäntehtävä niin ei tarvitse keskittyä oman työnsä tekemiseen."

Lainaus Miitta-tädiltä..tuossa yllä.

Vaikka nyt toiminkin lasten parissa työni ansiosta, en alunperin kirjoittanut tätä työntekijän näkökulmasta, enkä kirjoita vieläkään. Kirjoitan kärsivän perheen edustajana, oman perheeni, omien lapsieni. Vain ja ainoastaan siksi "hyökkään" vastaan. Työni teen lasta kunnioittaen ja siihen keskittyen.

Mutta kirjoitan äitinä, vain äitinä.

Nimimerkille Kärsinyt: Olen pahoillani, että lastesi kohdalla on käynyt kuten olet viesteissäsi kuvannut, eivätkä työntekijänne ole tavoittaneet sinun näkemuksiäsi äitinä.

Hyvinkään sairaanhoitoalueella on lukuisia sosiaali- ja sivistyspuolen ammattilaisia, jotka tukevat toimintamallia ja pitävät sitä hyödyllisenä myös koululaisten kohdalla. Näin myös Hyvinkäällä. On valitettavaa, että nimimerkin PU käsitys turvaistavasta hoidosta rajoittuu virheellisesti vain syliturvaistamiseen.

Näkemykset kosketuksen ja oksitosiinin myönteisistä vaikutuksista ihmisen stressitasooon eivät ole millään tavalla ylilääkäri Langinauerin keksintöä. Aiheesta on tehty kymmeniä tutkimuksia stressitutkimuksen alla ympäri maailmaa vuosikymmenten aikana. Lähimmät alan tutkijat löytyvät Ruotsista ja Kerstin Uvnäs-Mobergilta löytyy myös suomennettu kirja Rauhoittava kosketus. Joten väitteet siitä, ettei teorialla ole minkäänlaista tieteellistä perustaa ovat hölynpölyä.

Puulle tiedoksi, että mallia käytetään erinomaisin tuloksin varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa ja hyvin tuloksin. Ja siihen ei voi Valvirakaan ottaa kantaa. Tietysti on kurjaa, jos joku työyhteisöstä tai ulkopuolisista yhteistyötahoista jakaa näiden perheiden narsismia ja näin vetää maton alta pois täydellisesti kyseiseltä yksiköltä. Psykiatriassa hoidetaan sen verran sairaita perheitä, että splitit ovat ymmärrettäviä mutta, että esim. neurologian yhteistyötaho lähtee tähän juttuun ymmärtämättä miten myös perheet siirtävät dynamiikkansa tähän sotkuun. Hienoa, että täällä on mallin puolestapuhujia. Veikkaan, että yksi keskustelijoista on kanteen eteenpäin vienyt.

Voi sinua, Maiju! Valvira on koko maan kattava terveydehuoltoalaa valvova organisaatio. Valvira voi ottaa pois lääkärin, sairaanhoitajan ym. terveydenhuollossa toimivan työntekijän ammattioikeudet. Ei näihin kieltoihin ryhdytä, ellei kyseessä ole oikeita, vakavia rikkeitä. Uskon Valviran puolueettomuuteen.

Keskustelin asiasta Valviran kanssa. He eivät voi ottaa esim. lääkärinoikeuksia pois ja opetustoimeen heillä ei ole mitään asiaa. Lääkärinoikeuksiin kajoaa ihan toinen instanssi. Kuten sanoin minä en ole terveydenhuollon työntekijä. Kuten sanoin he eivät olleet sanoneet, että kyseinen hoitomalli pitää lopettaa. Olen käynyt puhelinkeskustelun lausunnon allekirjoittaneen kanssa.

Ymmärtäääkseni kyseisestä yksiköstä on ohjautunut jokseenkin paljon perheitä tähän niin arvostettuun psykodynaamiseen psykoterapiaan myös. Kuten sanoin me tulemme jatkamaan tätä hyvää toimintaa peruspuolella.

Sehän erikoissairaanhoidossa niin kummmallista onkin, että kaikki pitää mennä lääkärin kautta. Usein teamissa ammattitaitoisempia ovat ihan muut henkilöt kuin lääkärit erityisesti yliopistosairaaloissa. Olen työskennnellyt lastenpsykiatriassa aiemin 12 vuotta ja tiedän tasan tarkkaan minkälaisia kinnipitoja siellä esim. tehdään ja siksi tähän puuttuminen on huvittavaa tämän turvaistamisen kohdalla.

Olen elänyt psykiatriassa sitä aikaa, jolloin perheterapia nähtiin hirveänä ja perheterapian ylilääkäri pistettiin vähän vastaavista syistä ulos. Joten uusien hoitomuotojen esiin nostaminen näyttää olevan takkuisen vaikeaa patavanhoillisessa Suomessa. Jos täällä on yksikön työntekijöitä niin haluan heille toivottaa jaksamista. Uskon, että tämäkin hoitomalli otetaan ehkä 10 vuoden kuluttua uudelleen lääketieteessäkin käyttöön. Me varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa toki jatkamme työtänne perheiden kanssa.

Käväise Maiju Valviran sivuilla. Laske kuinka monen terveydenhuoltoalan ihmisen ammatinharjoittamisoikeudet Valvira on poistanut, lääkärit mukaan lukien. En nyt ymmärrä asennettasi. Syytät perheitä narsistisiksi, heität yhden lääketieteen erikoisalan romukoppaan. Toivon, että olet vielä useasti yhteydessä Valviraan, jotta siellä ymmäretään millaisia ihmisiä turvaistavan hoidon takana on.

Tuntuu aika turhalta keskustella kun toinen osapuoli on täysin oikeassa. Siinä ongelma. Muita ei kuunnella, muualla ei tehdä mitään, neurologisia sairauksia ei ole - kaikki hoituu kahdella diagnoosilla. Valviran asiantuntijat ovat väärässä. En voi ymmärtää tuota puppua - vaikka tuota aiempaa kirjoitusta ja vähän niitä muitakin. Maiju annat ymmärtää, että turvaistavaa hoitonäkemystä käytetään hyvinkin laajasti. Sinä voit olla siinä uskossa, mutta se ei ole totuus. Asiat eivät muutu todeksi hokemalla tiettyä mantraa. Hyvinkäällä kuitenkin tunnetaan suurta helpotusta Valviran päätöksestä, lukuunottamatta tietysti lastenpsykiatrista yksikköä. Omalta osaltani lopetan tähän ja toivotan sinulle ja Miitta-Tädille hyvää ja aurinkoista kevättä.

Minun kanssa on todellakin turha keskustella turvaistamisen huonoudesta. Valvirakin puhelussa mainitsi näistä yhteistyövaikeuksista. Epäilen edelleen kuten Puun viestistä voi päätellä, että kantelija on yhteistyökumppani. Hyvinkää voi polkea paikallaan vuosisadan alun hoitomenetelmillä minun puolestani. Sääliksi käy perheitä, joiden hoito käy todella yksipuoliseksi. Vaikka Valvira ei ole kieltänyt turvaistamista vain moittinut joiltakin osin sairaalan johto kuitenkin varmaan neurologian painostuksesta on on toivonut turvaistamisen lopettamista. Surullista.

Tervetuloa tänne pääkaupunkiseudulle erityisesti kehittyneelle peruspuolelle mutta ei kiitos erikoissairaanhoitoon, koska Hus polkee myös paikoillaan. Mutta taisi olla juuri niin, että Hyvinkään sairaanhoito liittyy Husiin.

Olen todella ADHD:n käytöstä pettynyt. Ihan sama mikä diagnoosi mutta kun hoito menee sitten neurologian kummallisilla koirakoulumenetelmillä, kun tämä diagnoosi lätkäistään perheelle. No ruotsinkielisellä puolella asiat ovat vielä hullummin. Jos liittyisitte Folkhälsaniin saisitte kaikille toivomanne ADHD diagnoosin. Ai niin Folkhälsanissa käytetään myös yhtä kosketukseen pohjautuvaa hoitomallia. Ei teille hyvä.

Itse en kannata lääkitystäkään pienillä lapsilla. Tiedän, että lääkkeiden käyttö on lastenpsykiatriassa lisääntynyt ja minusta se ei ole pelkästään hyvä juttu.

Onpas tämä kirjoittelua. Valvira on tutkinut kantelun ja antanut siitä lausuntonsa. Nyt turvaistamisen kannattajat ehkäpä narsistisestikin puolustavat omaa kantaansa ja vieläpä todella hyökkäävällä asenteella. Kaikkkien muiden osaamisen teilaaminen vie kyllä maton alta alta lopullisesti.

Lausuntoa voi tulkita monella tavalla kuten täälläkin on huomattu. Puhelinkeskustelun perusteella tuli hyvin toisenlainen kuva kun mitä lausunto kertoi. Ja asiantuntijoita on hyvin monenlaisia kuten täälläkin on huomattu. Jos olisi olleet eri asinatuntijat niin lausunto olis taas toisenlainen. Erikoisen tylsäksi asian tekee, koska tämä koko kantelu näyttää lähteneen yhteistyövaikeuksista liikkeelle. On ihan turha päivitellä, että tämä vie loputkin yhteistyöhalut, kun niitä ei ole ennen tätä kirjeenvaihtoakaan ollut.

Minun reagointini on erityisen voimakasta siksi, että ole seurannut HUS:in lastenpsykiatrista touhua hivenen aikaa ja tämä psykodynaamiseen painottuva psykiatria ei oikein tällä hetkellä salli muita lähestymistapoja. Minun intressini on puolustaa erilaisia uusia tuulahduksia, joista yksi on turvaistaminen.

Pitkään neurologian puolen kanssa yhteistyötä tehneenä en todellakaan arvosta ADHD diagnostiikkaa enkä erityisesti siitä seuraavaa hoitopolkua. Se on oma henkilökohtainen kantani. Minun alani tällä hetkellä ei myöskään ole erikoissairaanhoito vaan opetustoimi, jossa saan seurata aika mittavaa lastenpsykiatrisen hoidon kehittymistä. Enkä todellakaan arvosta terveydenhuoltoa ensisijaisena psyykkisten häiriöiden korjaajana vaan olen nähnyt miten peruspuoli on lähtenyt kehittymään vauhdilla ja osittain ohi koko raskaan erikoissairaanhoidon.

Minusta neurologian hoito perustuu paljon ei- vuorovaikutushoitoihin, joka taas minun mielestäni on ehdottoman tärkeää näille PERHEILLE. Usein sitten psykiatrialle jää vuorovaikutuksen hoito, jos sinne yleensä neurologian puolelta lähetetään. Toki minulla on paljon juuri tällä hetkellä ruotsinkieliseltä puolelta näppituntumaa mutta uskon, että ei suomenkielinen neurologian puoli myöskään edelleenkään hirveän paljon vuorovaikutuksen hoitoa tarjoa. Vai olenko väärässä??

Maiju: Lastenneurologian puolella lähinnä tutkitaan lapsia, koska heillä ei ole resursseja hoitaa lapsia. He tekevät diagnoosin ja lähettävät muualle hoitoon, lähinnä takaisin perusterveydenhuoltoon tai vaihtoehtoisesti lastenpsykiatriaan. Viime aikoina Hyvinkään alueellakin on esitetty toiveita, että lastenpsykiatrian puolella toimittaisiin samalla tavalla. Ihan mielenkiintoinen ajatus, että lastenpsykiatria toimisi ensisijaisesti tutkimuspaikkana ja sitten perheet palaisivat takaisin esim. perheneuvolaan diagnoosin kanssa. En kyllä ymmärrä miten peruspuolella osaan auttaa lasta yhtään sen paremmin sen diagnoosin kanssa, koska sen hoidon takia nämä lapset lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon lähetetään.

Niin uudet opetussuunnitelmat nimenomaan perustavat pedagogiseen arvioon eikä enää tarvitse medikalisoida asioita samalla lailla ja hakea diagnoosia. Ennen jouduttiin juoksemaan diagnoosien ja lausuntojen perässä siksi, että saadaan näitä rakenteellisia ja muita tukitoimia käyttöön. Nyt niihin riittää joko pedagoginen arvio tai selvitys, joka on opettajan ja/tai oppilashuollon tekemä. Kentällä on niin paljon hyviä käytänteitä, joita oisi hyvä todellakin jakaa ympäri Suomen. Uskon, että yhä harvemmin tarvitaa jatkossa erikoissairaanhoitoa. uusi perusopetuslaki on varmasti vielä tuntematon erikossairaanhoidossakin. Se tulee kuitenkin muuttamaan käytäntöjä rajusti. Nyt luotetaan pedagogisiin käytänteisiin ja kehitetään hoidollista ja pedagogista osaamista lapsen perusarjessa.

Uusi perusopetuslaki itseasiassa velvoittaa ensi syksystä lähtien opettajia tukemaan sekä kasvua että oppimista. Toki on selvää, että siirtymä voi kestää mutta laki velvoittaa tuen antamiseen erinomaisen vahvasti. Olen itse kirjoittanut tämän kevään aikana opetussuunnitelmaa ja olen aika sisällä vaatimuksista. Toki aikaa menee ennen kuin opettajat tämän käytännön pystyvät muuttamaan. Useat kunnat ovat velvoitettuja siirtymään uuteen aikakauteen 1.8.2011.

Olen itse pystynyt kunnan koulutussuunnitelmaa myöten vaikuttamaan opettajien erityisosaamisen kehittämiseen. Nyt kunnisssa alkaa opetussuunnitelman juurruttaminen ja vasta pikku hiljaa tämä vyyhti alkaa selvetä.

Eli hetken päästä eroja ei saisi kovasti olla. Pääkaupunkiseudulla ainakin peruspuolella käydään neuvotteluja erikoissairaanhoidon kanssa tulevasta työnjaosta lain muuttumisen jälkeen. Mutta selvää on, että entistä harvemman potilaan pitäisi päätyä erikoissairaahoitoon jatkossa.

Mutta, mitä niille lapsille käy, jotka ovat oireilevat psyykkisesti niin rajusti, että eivät aivan oikeasti pysty käymään koulua? Eikä tämä turvaistaminenkaan auta? Ehkä lastenpsykiatrista erikoissairaanhoitoa kuitenkin vielä tarvitaan, Hyvinkäällä sitä ei nyt tehty aivan lakien ja säännösten puitteissa.

Hyvänen aika! Jätetään koulumaailma rauhaan! Koulumaailman tehtävä EI ole hoitaa vakavasti psyykkisesti sairaita ja oireilevia lapsia. Kyllä se tehvävä kuuluu ihan toisaalle. Koulun tehtävä on opettaa ja mahdollistaa myös muiden oppiminen. Jos luokassa on 1-2 vakavasti oireilevaa lasta (itseasiassa yksikin riittää), vie se mahdollisuuden muidenkin oppimiselta. Sekä kiinnittää häiriökäyttäytymisen hetkellä 1-2 aikuista. Ei mitään järkeä. Jos oppilas/lapsi oireilee niin pahasti, ei paikka enää ole koulussa. Silloin pitää puhua jo sairaalakoulun tai kotiopetuksen mahdollisuudesta. Sekä tietenkin hyvästä ja laadukkaasta psyken puolen hoidosta.
Annetaan nyt työrauha kouluille. Sellaisessa kun oma lapsikin opiskelee.

Taitaa olla tarkoituskin kääntää keskustelu toisaalle aiheesta "Valvira todennut vakavia puutteita lastenpsykiatrian yksikössä" . Eikös se sanonta mene näin: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Huvittavinta tässä koko kirjoittelussa on se, että samat lähinnä koulupuolen ja sosiaalipuolen viranomaiset, jotka uskottelevat puolustavansa perheitä sairaalassa käytetyltä huuhaa-hoidolta, vaativat oireilevia lastenpsykiatrian lapsiasiakkaita ympärivuorokautiseen osastohoitoon. Vanhemmat eivät nyt ymmärrä, että näiden virkamiesten suurin kritiikki hoitoa kohtaan on koskenut sitä, kun turvaistamisviitekehyksessä ympärivuorokautista osastohoitoa ja lapsen erottamista vanhemmistaan ei nähdä välttämättömänä tai hyvänä asiana vaan viimeisenä vaihtoehtona. Vanhempia vedetätään nyt oikein urakalla tässä lehtikirjoittelussa.

Lisäksi näiden paikallisten viranomaisten päähän ei edelleenkään näytä mahtuvan se, ettei lastenpsykiatrisia osastohoitopaikkoja ole enää olemassa tai käyttäytymishäiriöinen lapsi ei enää kriteereiden mukaan pääse ympärivuorokautiseen osastohoitoon. Kuvitelma siitä, että jatkossa lastenpsykiatrian yksikön kautta saisi helpommin lapsen osastohoitoon on täyttä harhakuvitelmaa ja jos siihen rakennatte nyt tyytyväisyytenne, elätte itsepetoksessa.

Eiköhän ne kärsimykset ole jo himpun verran aikaisemmin syntyneet kuin lasten psykiatriassa. Turvaistamisideassa on käytetty hyvin erilaisia ajatusmalleja ympäri maailma...minun tulkintani mukaan.

Ja tuosta kuvaamastanne asiasta ei riippuvuutta synny. Riippuvuus syntyy, kun ensimmäisinä vuosina ei pystytä vastaamaan oikealla herkkyydellä, ajoituksella lapsen tarpeisiin. Suomesssa yleensäkin vastataan liian viiveellä tai ei vastata/reagoida laisinkaan lapsen tarpeisiin. Meidän kulttuuri tukee juuri liikaa itsenäisyyttä, eikä ihme, että päihdeongelma räjähtää käsiin. Syystä, että näihin riippuvuuden tarpeisiin ei ole oikealla tavalla osattu vastatata. Oikein hyvä, jos joku yksikkö vastustaa lasten itsenäisyyttä ja hyväksyy riippuvuuden tunteet. Alan pitää yhä enemmän tästä turvaistamisideasta.

Hus voisi minusta korvata asiakkailleen liian kapaealaisesta hoitoideologian seuraukset. Hyvinkään sairaala varmaan siirtyy patavanhoilliseen psykoterapian käyttöön, jossa vanhempia tavataan kerran kuukaudessa ja lasta hoidetaan ja vastuutetaan omasta tilanteesta tietysti omassa terapiassaan. Psykiatrisessa hoidossa olevaa lasta ei hyödytä oikean ja väärän OPETTAMINEN vaan se, että hän tulee käytöksensä takaa ymmärretyksi. No nämä ovat niitä peruspsykologisia oivalluksia, joita ei nyt kannata tässä vääntää.

Jos vanhemmat näkisivät lastenpsykiatrisen osastohoidon toteutumista niin siitähän ryöppy lähtisi. Lapsia pidetään kiinni kahden jopa kolmen aikuisen voimin. Mutta näitähän vanhemmat eivät näe, koska lapsi on "osastolla hoidossa". Ai niin idässä tietysti annetaan lääkkeitä, ettei tarvita kiinnipitoa tai lepositeitä.

""Eiköhän ne kärsimykset ole jo himpun verran aikaisemmin syntyneet kuin lasten psykiatriassa. Turvaistamisideassa on käytetty hyvin erilaisia ajatusmalleja ympäri maailma...minun tulkintani mukaan.""

Kyllähän niitä ongelmia oli, eihän me muuten olisi apua haettu ollenkaan. Mutta meno muuttui hullummaksi ja hankalammaksi kun "hoito" psykellä alkoi. Ideahan oli;" Kun lapsi turvaistuu, ongelmat häviävät." Ja sitä turvaistusta lapset saivat, kuten olen jo sanonut monet kerrat. Joka kerralla luvattiin että pian näkyy tuloksia, jatka vain turvaistusta ja minä jatkoin. Ei tuloksia, kuin lopulta negatiivisia.
Mielestäni se kertoo siitä, että hoito oli väärää, olisimme tarvinneet perheenä aivan muuta, jota emme saaneet.
Mielestäni täällä kukaan ei voi aliarvoida kykyäni toimia vanhempana, vielä vähemmän kuin psykellä, jossa sentään kasvokkain tapasimme kerran kuukaudessa.
Yritän vain aukaista sitä elämää, jota pakotettuina elimme.

Maiju, todella ihmettelen kommenttiasi "hyvä kun vastustetaan lapsen itsenäisyyttä. "Olen kokoajan korostanut, että itsenäistymisen tulee tapahtua ikätason mukaisella tavalla. Liikaa ei saa vaatia, mutta jotain kyllä, kun ikä sallii. Ja jos riippuvuuden tunne lapsella kasvaa siihen määrään, että arki on hankalaa, ollaan jo liian pitkällä. Ja tämä tapahtui vasta turvaistuksen aikana, ei aiemmin.
Maijulla tuntuu olevan omaa elämänkokemusta hyvin vähän. Ehkä sinuakin vielä joskus koetellaan, niin että näet myös ihmisen taakse, kuten ilmeisesti luulet näkeväsi lapsen käytöksen taakse. Yhdellä tiukka-alaisella hoitomuodolla.
Surullista.

Onneksi meidän perheen voimavaroihin kuuluu välittömyys, välittäminen ja puhuminen. Näin tulemme tästäkin selviytymään.

Taitaa olla "Maiju pääkaupinkiseudulta" itse hoidon tarpeessa. Mihin katosi maalaisjärki.

Mahtaako Maiju olla asenteiltaan ja suhtautumiseltaan kanssaihmisiin oikea turvaistamisen mallityttö?

Oli mitä oli, Olemme me monet, jotka kohtasimme VÄÄRYYTTÄ=syyllistämistä ja muita outoja tapoja tyytyväisiä siitä, että asia on tullut julkisuuten.
Ei sellainen ole pysty kehittymään mikä ei näe/ kuule omia virheitään ja syyttää ainoastaan muita, niin taisi tässä Langinauer johtoisessa hoitomallissa käydä, koska Valvira tarttui asiaan.

Isap taitaa syyllistyä samaan....syyllistetään muita! Lasten ongemista ei todellakaan voi lasten psykiatriaa syyttää.

Maiju hyvä, lopeta jo

Kukaan oikea lastenpsykiatri ei lähde tällaiseen fantasiakirjoitteluun omalla nimellään, joten edellisen kirjoituksen on pakko olla feikki. Tai sitten kyseinen lääkäri ei ole vielä kovin pitkällä omissa psykiatrian opinnoissaan. Järkyttävän varomaton kirjoitus.

Hyvä painaa nimi mieleen, kun ohjaa lapsia lastenneurologiaan tai lastenpsykiatriaan. Ettei ainakaan ton nimiselle. Minusta olet tosi reilu, kun kirjoitat nimelläsi. Annat meikäläisellekin selkeän kuvan ammattitaidostasi.

Minä olisin mielelläni Antero Langinauer. Mutta miellellään olen minäkin. Olen ollut aika paljon pykiatrisen potilaiden asioissa aikoinaan mukana ja nähnyt kuinka lääkäreitä ja muita tutkijoita vedetään oikeussaliin. Se ei nyt kovin kummoista ole, kun psykiatriassa valitetaan. Kuuluu kuvaan, että näillä perheillä on vaikeaa ja se näkyy yleensä yhteistyövaikeuksina myös. Mutta, että neurologialla on noin vaikeaa lastenpsykiatrian kanssa on aika ennen kuulumatonta. Sairaalan johdon olisi pitänyt aika päiviä järjestää kunnon kovan luokan ammattilainen työnohjaamaan, ettei neurologia olisi noin täydellisesti mennyt splitteihin mukaan. Toivoisin narsisimin asiantuntijaa tyohon hommaan. Ei taida sairaalan johto tykätä, kun Kress nimellä kirjoitat. Taitaa tulla rapsuja.

Kresshän kertoo ihan avoimesti vaikeuksistaaan tehdä yhteistyötä kyseisen lasten psykan kanssa. Huono pohja hoitaa aika sairaita perheitä. Ei kun neuron puolen koirakoulu kunniaan. Siinä ei ainakaan vuorovaikutustaitoja tarvita, kunhan hommaa korit, kuvat ja muut ulkokohtaiset vempeleet.

Olisi varmasti sekä potilaiden että sairaalan oikeusturvan kannalta perusteltua, että jokainen väärinkohdeltu perhe veisi asiaansa eteenpäin selvitettäväksi.

Syyllistetyille, nykyisille ja tuleville tiedoksi..Tuskin tarvitsee lapsille hakea psykiatrisia palveluja, "turvaistumista", lääkitystä, terapiaa yms. kun pitää omia lapsiaan sylissään ja hoivaa perheenä muutaman ensimmäisen vuoden-säästyy monet diagnoosit ja syyllistymiset!

No kuule ihmettelijä voi olla, että vaikeasti oireilevat lapset on jo pikkasen aikaisemmin unohdettu kuin lasten psykalla. Näiden kohdalla ei taida oikein hoitokeinoja löytyä muita kuin lääkkeellä rauhalliseksi.

Kummallinen käsitys, että psykiatrinen yksikkö olis joku ihmeiden tekijä. Eikä se lääkäri ole mikään taikuri. Osaajat ovat useimmiten ihan muita psykiatrisessa yksikössä kuin lääkärit. Toki lääkäreilläkin voi osaamista olla. Hyvillä sellaisilla.

Kannattaa vaikeissa tapauksissa mennä neurolle, jossa varmaan usein voidaan lääkettä kirjoittaa.

Olen nähnyt potilaita, joita on hoidettu useiden vuosien terapialla tai osastohoidoilla ja silti huomataan, että kas kummaa lapsen/nuoren rikoskierre lähti käyntiin. Mitä ihmiset tai muiden hoitomuotojen ihmiset oikein kuvittelevat. Minä en ainakaan ole veromarkkoja antamassa toivottomien tapausten vuosien terapiakäynteihin. Olen pahoillani mutta näin se on. Jos kaksi ensimmäistä vuotta on mennyt pieleen niin valitettavasti mahdollisuudet auttaa ovat aika vähäiset.

Olen lasten ja vanhempien kanssa tekemisissä mutta en hoida raskasta psykiatriaa kuten Hyvinkää...onnekseni mutta tiedän entisistä ajoista miten herkkää tämä raskaspsykiatria on erilaisille reagoinneille. Moni psykaitrinen tiimi istuu oikeussalissa harva se vuosi. Ei sen kummempaa. Edellisessä viestissäni oli tarkoitus valottaa, että perheiden tilanteet ovat vaikeita ja aina ei voida auttaa. Olen pahoillani.

Kaikkea tekin uskotte. Lastenpsykiatrian osastoilla on lapsia, jotka itse kakkaavat housuun monta kertaa päivässä tai sotkevat ulosteella paikkoja. Juttu siitä, että hoitomallissa lapset laitettaisiin laskemaan alleen on ihan keksitty juttu ja sairasta mielikuvitusta.

En tiedä missä tuo pääkaupunkiseudun Maiju työskentelee, alan ammattilaisena kyllä olen ihmeissäni hänen kirjoituksista! On olemassa lapsia, jotka tarvitsevat oikeaa psykiatrista diagnosointia ja hoitoa. On totta ettevät kaikki näistä pysy rikoskierteen ulkopuolella tms. mutta olisi väärin pitää lasta toivottomana ja palauttaa hänet opetustoimen piiriin uuden koululain suomiin uusiin tuuliin ja lopettaa oikea hoito 2 vuoden rajapyykin kohdalla. Jokainen lapsi tarvitsee mahdollisuuden.
LIsäksi ADHD on oikea diagnoosi, ei vain "aikaisempi tapa saada tukitoimia kouluun". On totta, että koulu voisi noita tukitoimia itsekin myöntää, tähän asti on ihan jokaisessa asiassa vaadittu lääkärinlausunto jota ei sitten ole edes noudatettu.

Turvaistamishoito on minulle käsitteenä uusi. Holding on tutunpi. Sitä käyttää myös opettajat ja avustajat kouluissa. Eli tähänkö sitten pitäisi nämä lapset laittaa?

Maijun kirjoituksissa on varsin fanaattinen sävy ja ainakaan minulle ei ole auennut mitä hän tekee työkseen. Paljon on ollut työkokemusta poikkeavasti käyttäytyneiden lasten parissa ilmeisesti. Mutta riittääkö ammattitaito arvioimaan lapsen tila oikeasti? Riittääkö ammattitaito arvioimaan sitä, että elämää on koulupäivän jälkeenkin ja sinnekin tarvitaan eväitä? Nyt en puolusta turvaistamishoitoa vaan lasten oikeutta saada oikeaa lääketieteellistä hoitoa. Hively/kosketushoito ei riitä.

Hyvinkään mallia en tunne. Mikäli asiat ovat niin kuin on kirjotettu, niin pieleenhän tuo on mennyt. Maiju kirjoitti keskustelleensa päätöksen tehneen henkilön kanssa puhelimessa. Nyt menee kyllä hieman rajuksi tämä juttu. Joko Maiju nyt lisää mukaan omia tulkintoja tai päätöksentekijä on ylittänyt valtuutensa. Valviran porukan luulisi olevan hieman tarkempia puhelimessa. Myös Valviran toimeenpano-oikeuksista oli kirjoitus hieman puutteelista ja osin väärää.

Nostan hattua neurologille, joka kirjoitti omalla nimellään. Ihan asiaa oli koko kirjoitus. Itse käytän nimimerkkiä, voin kuitenkin vakuuttaa ettei minulla ole sidonnaisuuksia kirjoittajiin tai Hyvinkään sairaalaan.

Nimimerkille MM

Hyvä kirjoitus! Autismikin oli aluksi " kylmän äidin aiheuttama ongelma" ja syyllistäminen oli valtavaa. ADHD:tä pidetään vieläkin usein huonon kasvatuksen tai kasvatuksen puutteen ongelmana. Näin ei todellakaan ole, vaan kyse on aivojen neurobiologisesta häiriöstä.
Migreeniä on pidetty "äidin antamana sairastamisesimerkkinä". Nykyään tiedetään senkin olevan moninainen aivojen toiminnan häiriö ja osa migreeneistä ja epilepsioista tulee jatkossa ehkä yhdistymään samaksi sairaudeksi.
Moniilla lapsilla on myöspakko-oireita esim. Touretten muodossa. Samaa häiriösarjaa ehkä eri ilmentymismuodoissa. Entäs Luki-häiriö? Varmastikin senkin suhteen tulee jatkossa uutta tutkimustietoa.
Monet lasten psykiatris-neurologiset sairaudet ovat hyvin moninaisia ja monet lastenneurologit erikoistuvatkin myös lastenpsykiatriaan, Ei ollenkaan huono yhdistelmä. Näissä vain mieli avoimena yksilölliselle ja omaa toimintaa kriittisestikin tarkastelevalle hoidolle. Näin voidaan lapsia auttaa. Koko pakettiin kuuluu myös toki koti ja koulu ( pienemmillä päiväkoti). Pakettiin pitäisi saada myös mummot ja vaarit... niin moni mummo ja vaari toteaa, että "kyllä se kehitysvamma siitä poistuu, onhan lapsi älykkäästä suvusta tai selkäsaunallahan nuo ennen hoidettiin". Ei siis ole olemassa vain yhtä oikeaa hoitoa tai hoitotahoa. Ja se mikä sopii toiselle, on huonoksi toiselle. ADHD on mielestäni juuri rajapyykki, jossa voidaan onnistua neurologialla, psykiatrialla, kouluterveydenhuollossa tai perheneuvolassa. Mieli avoimena ja lapsen parasta arvioitaessa päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

MM kertoo oman lapsen kohdalla tilanteen muuttuneen paremmaksi kun pääsi neurologiseen hoitoon. On ihana lukea tälläistä. Tässä on lapsi saanut varmasti hänelle sopivaa parasta mahdollista hoitoa. Tähän kun päästäisiin nykysuomessa laajemminkin ja jätettäisiin fanaattiset omien hoitomuotojen oikeellisuuspuolustelut pois.

Elä mä on nykyään kovaa ja kiireistä. Tämä väistämättä vaikuttaa lapsiin. Erilaisia hoitoja tullaan jatkossakin tarvitsemaan, pelkkä koulun kasvatus ei ritä.

Hyvä että nimimerkki lääkäri myöntää avoimesti käyttävänsä tiedonhankintakanavana keltaista lehdistöä ja lööppijuttuja ja ettei hän ole tutustunut turvaistavaan hoitomalliin millään tavalla.

Utriaiselta karkasi mopo lopullisesti, kun hän meni antamaan salaiseksi määritellyn alkuperäisen Valviran lausunnon iltapäivälehdille. Käsittääkseni koko hoitomallin arviointi perustui asiakaspapereihin. Täytyykin kysyä Hyvinkään virkamiehiltä jatkossa, onko tämä salaisiksi määriteltyjen tietojen levittäminen joku uusi Hyvinkään kaupungin malli.

Ai, niin ilman asianmukaista diagnoosia lapsi/perhe voi jäädä KELA:n tukien ulkopuolelle.

Todella pelottavaa, että tätä fundamentalistista liikettä puolustetaan ilman pienintäkään itsekritiikkiä, huolimatta koulutuksista ja etiikoista ja valviran huomautuksesta, valvovan viranomaisen puuttumisesta, jota ei langeteta kevyin perustein.
Ehkä kyseessä on vasta ensimmäinen varoitus valviralta ja jatkossa sylihoidosta huumaantuneet turvaistetut psykologit, lääkärit ja hoitajat joutuvat siirtymään muualle töihin, mutta itseriittoisesti eivät kuule eivätkä välitä asiallisesta ja vakavasta palautteesta. Siinä tapauksessa lienee todella kysymyksessä vasta ensimmäinen varoitus ja jatkossa varoituksia tulee satelemaan, jos asiakkaat ja kollegat ovat vahingosta viisastuneet ja valppaina.

Toivottavasti hoito tehoaa maniaan ja megalomaniaan.

On olemassa kiinnipitoa ja kiinnipitoa. Holdingtyyppinen hoito eroa turvaistumishoidosta aika olleellisella tavalla. Holdingissa asiasta keskustellaan lapsen kanssa. Turvaistamishoidossa asiasta ei puhuta. Juuri tämä tekee turvaistumishoidosta arveluttavan. Ajatellaanpa näitä pieniä ja vähän isompiakin lapsia. Kyseinen suomalainen opinnäytetyö oli tehty lastenkodissa. Näillä lapsilla on todella rankka lapsuus usein takana. Heillä sylittely ja fyysinen turvan antaminen on erittäin tärkeää. Mutta mitä mahtaa ajatella uhmaiässä oleva lapsi kun pidetään kiinni kunnes oma rimpuilu lakkaa ja hänelle ei kerrota mistä on kyse? Uhmaikä kuuluu lapsen kehityskaareen eikös vain? Kiinnipito on monen tavallisenkin vanhemman keino rauhoittaa lasta hallistemattomissa tilanteissa. Silloin kuitenkin asiasta puhutaan. Tämä tuo lapselle turvaa ja auttaa lasta ymmärtämään mistä on kyse. Lastenkodissa on tärkeä turvata fyysinen hellyys näille lapsille joilla kosketus on ollut ehkä vain lyömistä ja tönimistä kotioloissa. Tai ei ole kosketettu ollenkaan. Kosketus on voinut olla myös seksuaalista väkivaltaa ja siihen on liittynyt voimakas kiinnipito. Näitäkö lapsia sitten pitää pitää kiinni ja turvaistaa ilman keskusteluja???? Kiinnipitoon pitäisi kuulua myös tämä puhe ja perustelu miksi on rajoitettu. Myös dementtiä vanhusta voidaan joutua rajoittamaan liikkumisen suhteen jos hän on vaaraksi itselle tai muille. Kiinnipitoa ei voi siis kokonaan jättää tekemättä joissakin tilanteissa.
Nyt leikittelen ajatuksella aikuisen kohdalla. Aikuinen viedään yhteisöön jossa on täysin tuntemattomia ihmisiä ja yhteisö on suljettu. Yhteisössä on sovittu, että kun tämä uusi aikuinen sanoo jonkun tietyn sanan tai tietyt sanat tai tekee tietyn toiminnon ( vaikkapa sanat kattila, seinä, ja toiminnoista haroo hiuksiaan tai raapii säärtään ) niin siitä seuraa kiinnipito ja aikuiselle ei kerrota mitkä toiminnat tai sanat saavat tämän kiinnipidon aikaan. Aikuisellakin menee varmasti muutamia kertoja ennen kuin hän hoksaa mikä kiinnipidon laukaisee. Ja luonnollisesti aikuinen rimpuilee vastaan varsinkin jos hänelle ei ole selvitetty, että kiinnipito voi uhata joistakin sanoista tai toiminnoista. Tälläinen koeasetelma olisi ihan mahdollinenkin psykologiassa. Oleellista olisi se, että joku aikuinen vain vietäisiin jonnekin ja mitään pelisääntöjä ei kerrottaisi. Sitten aikuiset saaisivat kertoa miltä tämä hoitomuoto tuntui. Uskon pienen lapsen kokevan asian vielä moninkerroin kaoottisempana kuin tämä jo monia asioita oppinut aikuinen.

Lastensuojeluilmoitus pitää harkita aina tapauskohtaisesti. Se voi myös olla vahingollinen lapselle tai perheelle. Koulussa lastensuojeluilmoituksia tehdään uuden lain myötä hyvin paljon, ihan turhiakin. Lastensuojeluilmoitus ei ole haastavien lasten kohdalla se taikasana. Toki varmasti tässä Hyvinkään hoitomallissa on ollut tilanteita joissa se olisi ollut paikallaan. Kuten elämässä muutenkin voisi olla aiheellista lähimmäisten tai ammattihenkilöiden tehdä ilmoituksia, mutta pitää myös osata olla tekemättä. Taas se yksilöllisyys tähän, eikö totta?

Yhden ideologian hoitomallit ovat aina hyvin arveluttavia. Nyt on 10 vuotta vedetty hoitomallia ja sitä on laajennettu myös kotona hoidettaviin lapsiin. Kotona äiti on yksin kolmen lapsen kanssa ja tulee turvaistamistilanne, siinä menee helposti 2-3 tuntia jonka ajan äiti on kiinni turvaistamassa lastaan ja muut ovat heitteillä. Ja vielä kun asiasta ei saa puhua, niin jo on sisaruksetkin ymmällään. Nykyään tiedetään ,että kommunikointi ja vuorovaikutus ovat niitä keinoja jotka avaavat monia solmuja. Pitää mennä lapsen tasolle juttelemaan lapsen tuntemuksista ja auttaa lasta tunnistamaan tunteitaan ja kertomaan niistä. Turvaistamishoidossa kun ei puhuta, niin tunteet jäävät nimeämättä.

Kun meillä on poikkeavasti kehittynyt lapsi jolla on vaikkapa aistitiedon käsittelyssä poikkeavuutta. Hän saattaa olla erittäin tarkkakuuloinen ja kuulla kerrostalossa kun naapurit vetävät vessan. Lapsi pelkää tätä ääntä ja saa raivarin. Joka kerta sitten turvaistetaan lasta ja asiasta ei puhuta. Tämäkö tuo turvaa? Koulussa saattaa olla tilanne, jossa auringonvalo pilkottaa verhonraosta ja lapsi saa raivarin kun ei osaa kertoa mitkä mättää, taas turvaistetaan. Asia voisi paremminkin toimia esim. istumapaikan vaihdolksella. Aikuisen on myös vaikea usein hoksata mikä sai aikaan tämän kohtauksen jos asiasta ei puhuta. Ja asia toistuu toistumistaan.

Lastenneurologi kirjoitti tuolla ylempänä kuinka moni lapsi osaa sanoa mikä laukaisi eitoivotun käytöksen. Näin se juuri on. Lapsen kanssa pitää puhua. Suomessa koulutetaan kasvattajia kohtaamaan haastavaa käyttäytymistä, etsimään keinoja sen ennakointiin ja ehkäisemiseen. Tämä on sitä lapsilähtöistä ja hedelmällistä toimintaa. Käytännön kokemukseni perusteella se on hyvin tehokasta kunhan aikuinen siihen antautuu. Asiasta löytyy netistäkin paljon tietoa. Sopii kasvatukseinoksi joka perheeseen ja ammattilaisille, laitoksiin, päiväkoteihin jne.

Monia vanhempia on syyllistetty vanhempien omien kertomusten mukaan. Tämä ei palvele lasta vaan voi johtaa ongelmien pahenemiseen. Perheen hajoaminen on se ensimmäinen uhka jos lähdetään syyllistämisen tielle ja avioero ei auta näitä lapsia yhtään. Nyt turvaistamishoitoa on käytetty myös kotioloissa ja ainoana hoitomuotona. Aika arveluttavaa. Kun lapsella on kehityksen viivästymää, kehitysvammaa, neurobiologista häiriötä, psyykkistä pulmaa tai jokin somaattinen ongelma hankalan käyttäytymisen syynä, niin siinä ei kyllä mikään sanaton turvaistuminen ole riittävää.

Jos Valvira puuttuu tapahtuneeseen, niin silloin jutussa on todellakin ollut jotain pielessä. Jo se, että sairauskertomusmerkinnät ovat puutteellisia, on merkki huonosta hoidosta. Psykiatriassa määrättävien lääkkeiden tulee olla sellaisia, että määrännyt lääkäri on tavannut potilaan riittävän monta kertaa ja asiaa on harkittu jopa useammalla istunnolla. Myös määräämättä jättäminen vaatii lääkärin tutkimustaja tarkkaa seurantaa henkilökohtaisesti, työryhmän raportointi ei riitä.

Monet ammattiryhmät eri puolella suomea tekevät todella arvokasta työtä lasten ja perheiden hyväksi. Hyvä ammattilainen osaa myös muuttaa hoitolinjaa tai toimintatapaa tarvittaessa. Massahurmoksia ei voi pitää päivänvaloa kestävänä hoitomuotona. Kiinnipito on josku ihan perusteltua, siitä pitää tehdä aina virallinen dokumentaatio ja sairaalassakin olevan lapsen vanhemmille on asiasta kerrottava joka kerta. Lasten kasvatuksen ja hoidon tulee painottua niin, että hyviä taitoja ja puolia korostetaan ja käytetään hyväksi haastavien tilanteiden hoidossa. Haastavasta käyttäytymisestä on kyettävä puhumaan, se ei lisää lapsen taakkaa millään tavalla. Aikuinen ei voi "ottaa vastuuta" kaikesta lapsen käyttäytymisestä. Lapselle pitää opettaa oikeita tapoja toimia ja se onnistuu hyvässä vuorovaikutuksessa ja kommunikoiden. Aivojen neurobiologisia pulmia ei ratkaista puhumattomalla kiinnipidolla. Myöskään psykiatriset sairaudet eivät näin parane.

Hyvät keskustelijat

Arvatkaapas onko meillä tulossa mielenkiintoinen tapaaminen sairaalanmäellä? Pöytään istuu turvaistamisen guru ja vastapuolelle nyttemmin turvaistunut vanhempi. Juu, pakko sen on nykyään istunnoissa mukana olla, ehkä ruohonjuuri työskentely palauttaa gurun maanpinnalle.

Turvaistaminen on hyvä juttu, turvaistetaan yhteiskuntamme niin ettei noin korkeille palleille pääse istumaan ihmisiä ilman vuosittaista seurantaa omasta mielenterveydestä. Valvira saisi seurata yksiköitä tiuhempaan, tarkistaa toimintasuunnitelmia ja yksiköiden tuloksellisuutta.

Kerrotaan asiakkaan mahdollisuuksista ja omaan hoitoon vaikuttamisesta enemmän, valistetaan ettei kaikkea tarvitse niellä eikä vanhemmuus välttämättä ole hukassa sen erillaisen lapsen kanssakaan. Erikoissairaanhoitoa sanotaan. PYH, menee usko omaan alaan.

MAIJU KIRJOITTI: "Minusta vanhempien syyllistyminen ei ole huono asia. Jokaisen vanhemman on syytä tuntea omasta kasvatuksestaan syyllisyyttä. Tuo on taas sitä nykyajan hömpsötysstä, että pitää toimia kieli kekskellä suuta ettei kukaan syyllisty".

Miksi ihmeessä vanhempiä pitäisi vielä syyllistää??? Sekö on hyvän hoidon perusta??? Jos perhe tarvitsee neurologiaa tai lastenpsykiatriaa ( kummassakin voidaan hoitaa esim. ADHD-lapsia), niin uskoisin vanhempien jo miettineen moneen kertaan sitä mikä on mennyt omassa kasvatuksessa pieleen. Jos tähän vielä isketään kerta toisensa jälkeen se, että lapsi on turvaton ja syy on teissä, vie se varmasti perheen omat voimat kokonaan. Lapselle kuitenkin useimmin on se perhe se paras ja turvallisin paikka.
On ollut surullista todeta kuinka oppimisvaikeuksissa pyöriskelevä lapsi on ohjattu perheineen perheneuvolaan " saamaan vanhemmuuden eväitä" koulun ohjaamana. Ja ongelmien syynä onkin kiusaaminen jota opettaja ei ole tiedostanut tai ei ole halunnut tiedostaa. Lapselle on saattanut tulla jos mitä oireita, fyysisiä ja psyykkisiä ja tässäkö olisi KODIN SYYLLISTÄMINEN ja turvaistumisen aloittaminen kodin toimesta ( lue kiinnipito ilman kommunikaatiota) ollut paikallaan? Tämä toki on vain yksi esimerkki, mutta en usko tämän olevan ainoa tapaus. Kaikki ei siis ole aina niin selkeää ja suoraviivaista.

Hyvä hoito ei lähde syylistämisestä! Hyvään hoitoon tarvitaan aivan muuta. Lasten lääketieteellinen hoitaminen on ihan muuta kuin syyllistämistä, tai pitäisi olla!. Ja esim. varhaiskasvatus tai koulu ei kykene tätä hoitoa antamaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa. On totta, että perusturvan puute voi olla taustalla tai yhtenä osatekijänä monissa tilanteissa, mutta ei ollenkaan kaikissa. Perusturvan puute kumuloituu usein ns. ongelmaperheisiin ja lastennneurologialla ja lastenpsykiatrialla on muitakin perheitä, tämän varmasti tiedätkin.

Autoritäärinen lapsen kasvatus on menneisyyttä. Se ei tuonut mukanaan yhtään turvaistumista. Mielenterveysongelmia oli jopa enemmän, niistä vain vaiettiin. Autoritääriseen kasvatukseen kuului myös ruumiillinen kuritus. Sitä käytettiin paljon aikanaan esim. kastelevan lapsen hoitokeinona, ei vain auttanut.

Korostat myös sitä kuinka lastenpsykiatrian puoli istuu raastuvassa vuosittain ja kantaa likaisen vastuun siinä missä neurologia vain piikittelee psykiatriaa. Aika kummalliselta kuulostaa. Lisäksi kirjoitat neurologisesta " koirakoulusta" ADHD-lasten hoitopolkuna ja kuitenkin kirjoitat kirjoittavasi opetussuunnitelmaa. Oletko siis opettaja? Jos näin on, niin miten voit ylipäätänsä arvostella erikoissairaanhoidon antamia hoitoja tai puolustella jotakin hoitolinjaa? Et myöskään ole ollut työssä Hyvinkäällä, arvostelet kuitenkin raskaasti neurologian klinikan yhteistyökyvyttömyyttä (?). Koko HUS alueen lastenpsykiatria saa sinulta tuomion, koska ei ole ollut kiinnostunut sinun suosimasta kosketushoidosta??? Aika mielenkiintoista!

Hoito on ollut monelle perheelle hyvin raskasta ja sydäntä särkevää. Joku on saanut tästä apua. Tosin seurantatutkimksia ei ole käytettävissä. Hoitoa on arvioitu Valvirassa ja toimintaan on puututtu. Jotain siis on ollut ehkä pielessä. Uskon asioiden selvittelyn ja seurannan jatkuvan omalla tahollaan, ja hyvä näin. Saattaa olla, että perheet alkavat kaivelemaan menneitä ja monia selvityksiä tulee jatkossa. Hoidossa on varmasti ollut mukana elementtejä joiden vaikutus näkyy ihan positiivisena joidenkin lasten kohdalla. Se ei välttämättä ole ollut turvallisuuden puute ja sen antaminen. Se on voinut olla ihan muuta ja jollakin muullakin hoitomuodolla olisi päästy eteenpäin ja perheen apu olisi saavutettu. Joillakin perheillä hoitomalli on ollut erittäin ahdistava ja siitä olisi pitänyt voida luopua ammattilaisen aloitteesta. Näin ei ole ilmeisesti käynyt. Lastensuojeluilmoitusten puute ei mielestäni ole tässä oleellista, senhän voi tehdä myös vanhempi itse!!! Tiedän perheitä jotka näin tekevätkin esim. murrosikäisen kanssa tai hoitoavun saamiseksi kotiin.

Yllä nimimerkki turvaistunut äiti kaipaakin seurantaa klinikoille ja se on varmasti tulevaisuuden arkea. Ja ei ollenkaan huono juttu. Uusienkin hoitomuotojen pitää kestää päivänvalo ja avoin keskustelu. Niitä on voitava muokata ja lopettaakin jos näyttää siltä ettei tuloksia tule tai hoitoon liittyy kohtuuttomia lisäkärsimyksiä. Hyödyt ja haitat pitää punnita. ästäkin hoidosta olisi syytä etsiä niitä hyviä ja huonoja puolia, kuunnella lasta ja vanhempia ja miettiä olisiko tässä kuitenkin pohjaa hyvään hoitoon muunneltuna. Perusturvan tunne on lapsella ja aikuisellakin yksi tärkeimmistä asioista. Lapsen turvattomuuden tunne ei välttämättä ole lapsen laiminlyönnin seurausta, siihen voi olla moniakin syitä. On olemassa lapsia joilla on aistitiedon säätelyssä vaikeutta ja esim. hellä kosketus ( rasvaus) on suoranaista kidutusta ja kunnon karhunsyli olisi paljon parempi näistä lpsista. Ja toisella toisinpäin. Eli taas kaipaan sitä lapsilähtöisyyttä, perhelähtöisyyttä, inhimillisyyttä.

Uskallan vielä epäillä uuden opetuslain tuomaa ihanuutta haastavien lasten tukimuotona. Ei tule toimimaan, ei millään. Ja jos koulutyöskentely saadaan turvattua, niin vuorokauteen jää vielä 17-20 tuntia muuta toimintaa. En usko koulun tukitoimien yltävän lapsen siihen arkeen joka on kuitenkin tuntimääräisesti suurempi kuin kouluaika. Joskus ihan huvittuneena lueskelen kuinka päiväkotiarki tai koulupäivä on sitä lapsen " tärkeintä arkea" ammattikasvattajien mielestä.

Voimia perheille jotka kamppailevat syyllisyyden kourissa. Ette te ole huonoja kasvattajia. Varmasti olette tehneet kaikkenne niissä olosuhteissa joita teidän elämässä on ollut. Eräs lastenneurologi sanoikin yhdelle perheelle " älkää katsoko taaksepäin ja hakeko syyllistä tai syytä, nyt katse eteenpäin ja hakekaa positiivisia asioita. Rakentakaa elämää niiden varaan". Kyseessä oli lapsen vanhemmat joiden lapsella neurobiologinen häiriö ja sille kun ei oikein voi mitään. "Geeneistä on expressoitunut se mikä geeniparista on expressoitunut ja eipä sitä nyt voi muuksi muuttaa, mutta muovata tilannetta voi oikealla tuella ja positivisella asenteella".

Ai niin, olen itse myös vanhempi. Aina silloin tällöin tulee pohdittua omaa vanhemmuutta ja aina silloin tällöin työssäni joudun tukemaan vastaanotolla potilaan vanhemmuutta. Eipä näihin ole ollenkaan yhtä oikeaa tapaa ja syyllisyyttä tuntee kaikki ainakin joskus. Oma vanhemmuus on kyllä hionut paljonkin asenteitani ja kohtaamisiani toisten vanhempien kanssa. En voi myöskään koskaan puhtaalla omallatunnolla sanoa oman ohjeeni olevan ainoa oikea. Näin kun itsekin olen päässyt jo "mummoikäkerhoilijaksi", niin sitä huomaa ajoin olevansa väärässäkin tai tiedostaa oman tietämättömyytensä. Silti sitä voi pitää mielen avoimena monille vaihtoehdoille ja osaa jopa pyytää anteeksikin tarvittaessa. Jos olisin kovin autoritäärinen, niin tätä ominaisuuttaen varmasti olisi itsestäni löytänyt. En myöskään pidä sitä " nykyajan hömpsötyksenä" kuten Maiju pääkauunkiseudulta edellistä kirjoitustani kuvaa.

Kiitän myös minä osaltani lääkäriä. Kiitos.

Maiju pääkaupunkiseudulta ei joko lue tai ei sisäistä lukemaansa: Kyse oli lapsesta jolla on neurobiologinen häiriö. Sama lapsi voisi olla spykiatrisella puolella " turvaistamishoidossa" jos olisi sinne ajautunut. Tästä taas tarkka lukija ymmärtää, ettei lastenpsykiatria ole pelkästään raskasta psykoosidiagnoosia vaan mukana on lievempiäkin ongelmia. Tarkka lukija myös huomaa sen, että termien tuntemus on suureksi avuksi asioista keskusteltaessa.

Uskallan edelleen epäillä koulun mahdollisuutta edes kymmenessä vuodessa hoitaa näitä neurobiologisia ongelmia pois päiväjärjestyksestä. Tai päiväkodin kasvatuksen. Saati sitten erikoissairaanhoitoa vaativia psykiatrisia tiloja. Nyt kirjoitan suomalaisesta koulusta, joka on isossa murroksessa ja suurin puute tulee jatkossakin olemaan rahasta ja riittävistä resursseista. Luokkakokoja ei päästä pienentämään riittävästi ja opettajan aikaa ei tule olemaan yhtään sen enempää muualle kuin opetukseen jatkossakaan. Toki osin tapakasvatusta yms. opettaja antaa esim. ruokailutianteissa, mutta se ei vielä riitä poistamaan erityislasten ongelmia.
Opettajilla on ajoin ilmennyt ns. kaikkivoipaisuuden tunnetta ja tässä kohdassa tulee väkisinkin mieleen nyt tälläinen. Jos peruspuoli taas tarkoittaa peruterveydenhuoltoa ( jota siis Maiju ei edusta?), niin sitäkin uskallan epäillä vahvasti.
Hienoja tavoitteita ja konsulttiosaamisia on suunnitteilla koulun puolella, mutta että korvaisivat sairaan lapsen tarvitseman hoidon, niin jo on pitkälle vietyä toiveajattelua.

On toki hyvä jos koulu kykenee muuttamaan nykytoimintaa haastavien lasten kanssa. Se on todellakin kaikkien etu. Mutta pelkäänpä, että siinä menee kyllä överiksi jos opettajat yrittävät korvata terveydenhuoltohenkilöstön ja "hoitaa" apua tarvitsevia lapsia. Ja jos luen kirjoituksiasi, niin autoritäärinen "aikuinen määrää ja tietää kaiken" -tyylinen on tuo "hoitomuoto". En myöskään usko tämän uppoavan lapsen vanhempiin. Vanhemmat ymmärtävät kyllä varsin nopeasti, ettei asiat oikein suju. Ja taas palaan siihen 17-20 tunnin kotonaoloon, miten koulun tukitoimet tukevat tätä? Osa lapsista on koulussa kauhusta kankeina ja "kilttejä" ja repeävät raivoon kotona. Näinkö homma on hoidettu? Ongelmat poissa ja ahdistuneesta lapsesta kasvaa hyvin pärjäävä aikuinen? Entä muu perhe? Miten koulu tukee sisaruksia ja vanhempia jotka saavat nyrkistä tai väistelevät illasta toiseen lenteleviä esineitä? Uskooko koulu myös, että suuri osa lapsista ajautuu erikoissairaanhoitoon koulun lähettämänä tai koulu voi olla tässä vaikuttamassa merkittävästi " lähetekynnystä nostamalla"? On ihan eri asia ohjata koulua ottamaan käyttöön ns. maallikkotukitoimia terveydenhuoltoon verrattuna kuin se, että osa terveydenhuollon/ erikoissairaanhoidon tehtävistä sälytettäisiin koululle!

Iso osa erikoissairaanhoitoon ohjautuvista lapsista lähtee sinne vanhempien aloitteesta, eli saadaan lähete perusterbeydenhuollosta tai yksityislääkäriltä. Erikoissairaanhoitoon ei pääse koulun, opettajan tai psykologin lähetteellä. Aina tarvitaan lääkäri välin tai synnytyspuolella neuvolan kätilö/terveydenhoitaja ( raskaana olevat naiset).

Mutta palataampa vielä alkuperäiseen aiheeseen eli turvaistamishoitoon. Tämä on kiistelty ei-lääketieteellinen hoitomuoto johon Valvira on ottanut kannan " ei virallista lääketieteelistä hoitoa". Kun tämä nyt jäänee historiaan, niin onko olemassa "joukko peruspuolen toimijoita" jotka jatkavat tätä omalla tahollaan ja omilla luvillaan. Valvirahan ei Maijun mukaan valvo opetuspuolta. Tässä kannattaa olla vanhempien tarkkoja. Seuratkaa miten lapsianne kohdellaan. Ainakin joissakin kaupungeissa on ohjeistus, joiden mukaan huoltaja pitää saattaa tietoiseksi esim. kiinnipitotilanteista. Toistuvana tämä poikii myös lastensuojeluilmoituksia herkästi koulun taholta. Sen verran olen kouluterveydenhuollossa kuullut keskusteluja " perheiden tilanteesta", että keittiö- tai tarkemmin luokkapsykologiaa tässä harrastetaan. Nämäkään toiminnat eivät kestäisi aina julkisuutta. Myös diagnoosiehdotuksia vanhempia koskien ilmenee ja tämä siis ei tule terveydenhuollon edustajan suusta ( eikä psykologin, joka yleensä tietää mihin luvat riittävät). Maijunkin kirjoituksista on tullut esiin esim. narsistinen luokittelu. Aika uskaliasta sanoisin. Ei-lääketieteen edustaja ei myöskään kykene arvioimaan eri hoitomuotoja. Tosin omaiset/ perhe ovat poikkeus. Kuten täälläkin on saatu lukea. Vanhemmat huomaavat nopeastikin, että jokin hoito tai terapia auttaa tai ei auta. Tässäkin kirjoittelussa laittaisin vanhempien kokemuksille hyvin suuren painoarvon. Jopa suuremman kuin hoitoa laput silmillä antavan hoitajan. Varsinkin jos hoito on annettu lasta näkemättä, kuten ilmeisesti on käynyt monille perheille enemmän tai vähemän.
Uudessa opetuslaissa erityiskoulujen konsulttien ( opettajien) on tarkoitus antaa konsultaatioapua opettajille lasta näkemättä, vanhempia kuulematta... Ja tarkoitus on siis pitää lapsi kynsin hampain tässä lähikoulussa ilman asianmukaista apua mihinkään. Opettajaa tuetaan, mutta osaako opettaja siirtää tuen lapseen tai onko siihen resursseja?
Aika moni lapsista ( kielihäiriö, ADHD, kehitysvammaiset) käyttävät kuvakommunikaatiota ja tukiviittomia. Koulu ei ole kuitenkaan valmis opettelemaan näitä ( ei kuulu meille). Lapsen kommunikointi loppuu tai heikkenee. Mutta tietenkin turvaistamishoidossahan ei tarvittu sitä kommunikointia... Koulu on myös hyvin strukturoitua, joten ei tarvita kuvia enää strukturointiin. Jos lapsi ei osaa ilmaista itseään puheella, niin olkoon puhumatta. Jos lapsi ei ymmärrä riittävästi mitä opettaja puhuu, niin olkoon ymmärtämättä. Näinkö se menee??? Turvaistaminenhan ei toki kaipaa kommunikoitia??!!! = koulun tuki??? Koululla on piiiiiiitkästi edessä uuden opettelua jos aikoo korvata sairaan/vammaisen lapsen lääketietellisen hoidon.

Ei taida nyt lääkäri rouva tuntea sekä varhaiskasvatuksen tai opetustoimen hoitomalleja ulkopuolelta Hyvinkään. Sekä varhaiskasvatuksessa että opetustoimessa (hyvissä sellaisissa) on kehitetty erittäin toimivia jopa terapiamalleja lasten kuntoutuksiin. Ja niissä ei medikalisaatiota kaivata. Niissä otetaan ainakin varhaiskasvatuksen puolella jopa vanhemmat mukaan ja tulokset ovat hyviä. Olen neuron jäljiltä myös itse hoitanut muutaman lapsen ja vanhemman, kun hoito ei oikein luonnistunut neuron taholta. Sen verran vähän on neurologian puolella tietoa varhaisen vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutuksen näkökulmista että pahaa tekee. Lapsen ryhmässä olemiseen ei useinkaan mitäänotetta näillä neurologian ihmisillä. No koriterapioita ja kuvia kyllä tarjotaan mutta ilman minkäänlaista keskittymistä olennaiseen vurovaikutuksen kehittämiseen kahden ihmisen välillä. Mutta kuten sanoin emme kaipaa sitä medikalisoimisen meininkiä tällä etkellä.

Toki saatte hoitaa vaikeimmat neurologiset ongelmat kuten kehitysvammaiset ja muut. Niihin minulla ei ole kommentoittavaa. Olen nähnyt neuron puolen käsittämättömiä hoitomalleja esim. autismiriskissä olevien lasten kohdalla. Täydellinen kyvyttömyys tukea lapsen vuorovaikutussuhteita hämmästyttää yhä uudelleen näissä hoidoissa. Toiminnan ohjaamiseen kyllä kiinnitetään huomiota mutta ollaan täydellisen tumput suorina miten vuorovaikutusta ILMAN VÄLINEITÄ kehitetään.

Minä en todellakaan puhu vaikeasta neurologisesta vammautumisesta tai synnynnäisestä sellaisesta vaan sellaisista lapsista, jotka hyötyvät vuorovaikutuksellisista tuista.

Miten kukaan itseään suojeleva vanhempi haluaisi osallistua tähän keskusteluun ja kertoa omista hyvistä kokemuksistaan, koska kaikki turvaistamismenetelmää käyttävät ja sitä hyvänä pitävät on määritelty vähäjärkisiksi harhaanjohdetuiksi sekopäiksi. Ihan kahden lääkärinkin toimesta. Minä ainakin vanhempana pelkäisin, että saisin saman ryöpytyksen näiltä "asiantuntijoilta".

Nyt puhutaan lastenPSYKIATRISISTA ongelmista. Onko tässä joku kilpailu kuka saa lapsia enemmän käsiinsä. Mitä vähemmän- sen parempi. En haluasi sanoa, enää mitään, mutta nyt kyllä masentaa. Mitä hoitomalleja sinulla on, mistä me muu suomessa emme tiedä mitään? Mikäli tarkoitat turvaistamista, niin ei tarvitse laittaa viitteitä. Ne löytyy Valviran sivuilta. En voi edes arvostella sinun asiattomia lausahduksia, mistä se nyt johtuneekaan. Kerro nyt hyvä ihminen, että missä kunnassa työskentelet? Ala toimimaan ja laita asiat kuntoon! Hyvän vuorovaikutuksen omaavana henkilönä saat varmasti paljon ihmisiä puolellesi. Ehkä pienoista vastaantulemista sinun osaltasi varmaan tarvitaan.
Tässä vielä, Maijulta:
"Toki saatte hoitaa vaikeimmat neurologiset ongelmat kuten kehitysvammaiset ja muut. Niihin minulla ei ole kommentoittavaa."
Tiedätkö Maiju, että kaiken sen neurologisen vyyhdin alla, on yleensä myös vaikeaa psykiatrista oireilua. Voisiko, heitä turvaistaa ja vanhempia syyllistää?

Ei voi olla totta! Maiju, tämä se selittää miksei Langinauer lähettänyt kaverini lasta neurologille, vaikka kaikki muut lapsen tavanneet tahot siitä kyselivätkin/ olivat sitä mieltä että neurologiset tutkimukset ovat ehdottoman tarpeelliset. Lääketieteen maailmassa siis tehdään niin, että oma etu menee potilaan edun edelle, tämähän on mielivaltaista ja suorastaan sairasta. Jos "asiantuntijat" eivät henkilökemioineen tule toimeen toistensa kanssa voi huonoimmassa tapauksessa käydä niin, että potilas kärsii+rahaa palaa=kuten kaverilleni kävi!

Kuule Maiju, jospa esiintyisit jatkossa ihan omalla nimelläsi???

Itsekin odotan Valviran päätöstä ja sitä ennen toimintamuodon muuttamista. Minä tartuin näppikseen erityisesti siitä syystä, että työssäni olen tavannut niitä perheitä joita on syyllistetty ihan kohtuuttomasti lasten oireilun vuoksi. Kaikessa hoidossa lääkärin tulee olla potilaan ja tässä tapauksessa koko perheen puolella. Psykiatriassa on toki joskus tarpeen tehdä vähän toisin, mutta painotan sanaa JOSKUS. Jos kautta linjan jo 10 vuoden ajan on toimittu täysin toisin, niin se kyllä ihmetyttää tälläistä tavallista lääkäriä suuresti. Jos syöpälääkäri alkaisi syyllistämään tupakoitsijaa keuhkosyövästä, niin jos siitä äläkkä nousisi. Kun kuuntelee näitä perheitä joita on "lytätty" ja apua ei ole tullut, niin huomaa yhtäläisyyden ja sen järjettömyyden edelliseen syöpäesimerkkin.
Levottoman, oireilevan ja "hankalan" lapsen perheessä on todellakin suuri kynnys lähteä lastenpsykiatrialle, joskus lastenneurologiallekin. Niin syvään on iskostunut suomalaisen perheen ajatuksiin tuo " en osaa kasvattaa ja siitä se johtuu". Ja se ei todellakaan ole näin.
Kun kyse on neurobiologisesta häiriöstä, niin ei sitä vanhemmat ole aiheuttaneet. On myös muita syitä avuntarpeeseen kuin puhdas mielisairaus. Perheessä on voinut olla paljon vanhemman tai sisaruksen vakavaa sairautta ja tämä vaikuttaa väistämättä myös terveisiin sisaruksiin/ kaikkiin lapsiin. On sairauksia ja hoitoja, joissa sisarusten tukeminen vain jää vähälle kun vanhemmat viettävät aikaa sairaan sisaruksen vuoteen äärellä. Terveet sisarukset ovat hoidossa milloin missäkin ja voidaan joutua siirtämään hätätilanteissa yölläkin hoitopaikkoihin. Myös nämä lapset voivat joutua jossakin vaiheessa erikoissairaanhoidon piiriin ja vaikka heillä on toki turvatonta varmasti ollut, niin lähestymistavan hodolle täytyy olla toisenlainen. Näidenkin lasten avunsaanti on tärkeää.
Tässä vain joitakin sellaisia esimerkkejä joita jotkut kirjoittajat eivät ehkä ole edes ajatelleet. Kaikkien lasten etu syystä välittämättä on kuitenkin se, että he saavat tarvitsemansa avun ja tuen niin erikoissairaanhoidossa kuin arjessakin. Kumpaakaan ei voi vähätellä ja parasta on toki aina hyvä vuoropuhelu ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Eikä unohdeta sitä perhettä, sehän se tässä on kuitenkin koko asian ytimessä. Apu tavoittaa perheen silloin parhaiten kun perheelle tulee sellainen olo, että heitä on kuultu ja heidän asiastaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Avoin ja toisia ammattiryhmiä ja perhettä kunnioittava ote kantaa varmasti hedelmää parhaiten. Olkoon hoitomuoto minkä teoreettisen suunnan mukainen tahansa. Tämä ei kuitenkaan saa olla liian yksipuolinen ja ainoa mahdollisuus. On osattava muuttaa hoitolinjaa tai ottaa mukaan uusia elementtejä. On osattava käyttää myös muita erikoisaloja diagnoosin täsmentämiseen ja huomioitava asiat kokonaisuutena. On myös tiedostettava se, että kunkin erikoisalan täytyy tehdä diagnoosinsa omalla alallaan itse. Ei voidan olettaa, että "kaikki lähetettävät on tutkittu lähettävässä yksikössä". Eihän tuota lähettämistä ehkä edes tarvittaisi tällöin kaikissa tapauksissa. On voitava lähettää myös tarkempiin diagnostisiin tutkimuksiin. Tämä on osa erikoissairaanhoidon roolia. Tapauskohtaisesti sitten hoito voidaan sovittavan annettavaksi jossakin muussa yksikössä. Vain osa jää hoitoon lähetettävään yksikköön. Tämä reitti on ilmeisesti ollut poikkeuksellinen Hyvinkäällä tässä uudessa hoitomallissa. Tätäkin varmasti Valvira selvittää ja saamme jatkossa tietää oliko näin vain onko jutussa jokin väärinkäsitys. Valviran puuttuminen asiaan poikii varmasti monilla tahoilla tarkistuksia ja selvennyksiä toimintaa. Hyvä näin. Virheistä on osattava ottaa opiksi. On myös uskottava selvityksiä siitä jos virhettä ei ole tapahtunutkaan.

Mietiskelin vielä tuota Maijun kirjoitusta jossa hän kertoi soittaneensa Valviraan. Hän kirjoitti myös sitä kuinka Valviran valvontatoimet eivät yllä koulutoimeen. Ja koulussa suunnitellan nyt " terapiaa" ettei lapsia tarvitsisi lähettää erikoissairaanhoitoon. Selusta on siis turvattu? Toivotaan nyt, että tämä on vain yksittäinen tulkinta uudesta toimintamallista ja oikeasti koulu ei aloittaisi "terapioita" ilman terveydenhuoltoalan ammattilaisen tukea. Kasvatuksessa voidaan käyttää toki monia tukitoimia ja niistä on hyvinkin suurta apua lievästi oireilevan lapsen kehitykseen tai "kehitysriskissä" olevaan lapseen. Koulun tukitoimet myös tukevat lapsen saamaa lääketieteellistä hoitoa ja ne on oltava myös näiden lasten kohdalla käytössä. Omat rajansa ja mahdollisuutensa täytyy kuitenkin kaikkien tiedostaa ja on osattava hakea sitä yhteistyötä tarvittaessa tarvittavilta tahoilta.

Kannattaa lukea kommentoimansa viestit tarkemmin. Jo ensimmäisessä viestissäni ilmenee, etten ole epäilemäsi henkilö. Tämä tosin selitäää sitä kun vastailet viesteihini niin "neurologivastaisesti". Ja jos luet tarkemmin esim. ylläolevaa viesti, niin kirjoitukseni ei vähättele kasvatuspuolen tukea millään tavalla. Peräänkuulutan yhteistyötä ja taitoa nähdä omat rajallisuutensa silloin kun siihen on tarvetta.
Perhetyä ja perheneuvola, koulu mukaanlukien + päiväkodit tekevät arvokasta työtä. Kaikkea ei voi kuitenkaan hoitaa siellä ainakaan kokonaan. Jos palataan alkuperäiseen uutiseen, niin yhtenä ongelmakohtana Hyvinkään lastenpsykiatriassa oli tuo taidottomuus tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa, konsultoida ja ylipäätään tehdä yhtääm nitään muuta kuin omaa hoitomallia. Tämä ei saa toistua, ei edes kasvatuksen puolella!
On hyvä kun tämä perustason työ tukee vuorovaikutusta. Sehän puuttuu turvaistamismallissa ainakin niissä haastavimmissa tilanteissa ( turvaistaminen puhumatta keinola millä tahansa).
Lapsen ja peheen auttaminen siellä kotona on arvokasta ja mahdollisesti riittävääkin. Toivotaan ettei siihen auttamiseen tulisi vaikutteita liiaksi nyt käsittelyn alaisena olevasta hoitomallista. Perusajatuksena tuo turvan lisääminen on hyvä lähtökohta auttamiselle, mutta menetelmät pitäisi olla lasta ja perhettä kunnioittavat, eikös vaan?
Perheillä pitäisi olla myös mahdollisuus vaikutaa siihen, että tuleeko apu kotiin vai käydäänkö itse jossakin. Vasta jos on epäily vakavasta lastensuojeluongelmasta, niin voitaisiin tehdä " pakkokäyntejä". Nämä kotikäynnit ovat lastensuojelun ominta aluetta ja heillä on siihen tietoa ja taitoa.
Mielssäni herää myös kysymys,että kuinka paljon lastensuojelu on ollut tietoinen tästä hoitomallistaja sen vaikutuksista? Onkohan ihn riitävästi. Tästä taas päästään siihen, että lastensuojelun puuttuminen asiaan SAATAA olla lasta suojeleva myös erikoisilta hoidoilta ja terapioilta ja näin voitasisiin puuttua myös asiaan tältä puolelta. Ilmeisesti lastensuojeluilmoituksia oli vähän, jos oikein olen ymmärtänyt? Mielenkiintoista!

Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa ja huomiota (= tunneakun täyttöä) hän alkaa oireilla ulospäin. Esim. lapsi alkaa tyydyttää itse omat tarpeensa heijaamalla, ääntelemällä epäsopivasti, hakee huomiota kodin ulkopuolelta kaveripiireistä jne... Tästä alkaakin sitten toinen toisiaan syyttelevä oravanpyörä ja lapsen ympäristö sairastuu vähitellen henkisesti.
Tähän "sairauteen" last.psyk. tiimi on vastannut kiinnittämällä huomiota lapsen perustarpeelle saada syliä ja hyväksyntää sellaisena kuin on.

Lapsen psyyke voi olla sairastunut myös muistakin kuin ympäristöstä johtuvista syistä. Esim. raskauden aikana tai synnytyksessä on tullut vaurio tai traumakokemus. Sen korjaamiseen tarvitaan muutakin kuin vain väsyneitten vanhempien syliä.

Tämän viimeksi mainitun hoidon puutteestahan on ilmeisesti kyse kiistassa??

Ainakin siellä on uusi lastenpsykiatrian ylilääkäri. Entinen on lähtenyt jonnekin samoin kuin psykologi. Ja toinenkin lastenpsykiatrin virka on saatu yllättäin täytettyä heti nyt, kun ylilääkäri on alan ammattilainen eikä rakentele mitään omaa lahkoa.