Purjelento on elämys ja seikkailu

Lentäminen on valtava elämys ja seikkailu, Hyvinkään ilmailukerhon lennonopettajat Petteri Patolinna ja Håkan Sandberg kertovat.

Mia Lagström

ELÄMYKSET Kun hyviä nostoja riittää, ei alas maankamaralle malttaisi tulla lainkaan.

Kun Hyvinkään Ilmailukerhon koulutuspäällikkö Petteri Patolinna pääsee purjekoneellaan hyviin nostoihin, ei alas maanpinnalle halua laskeutua ennen kuin on ihan pakko.

– Pisin lentoni on kestänyt kymmenen tuntia, mies kertoo.

Pistää miettimään, miten moisen lentomatkan aikana hoidetaan pakolliset tarpeet. Nauraen Patolinna kertoo, että koneiden ohjaamoon voidaan asentaa viemäriputki – letku ja suppilo – näppärästi jalkojen juureen.

Vaikka asia voi huvittaa, on kyseessä Patolinnan mukaan vakava turvallisuusasia. Jos hätä on suuri, voi keskittyminen herpaantua, ja se ei ole hyvä asia lentokoneen ohjaimissa. Moiset maratonlennot ovat kuitenkin harvinaista herkkua Suomen sääolosuhteissa. Purjelennossa lennetään paljon lyhyitä 10–15 minuutin lentoja. Kone vedetään vintturilla ilmaan ja liidellään alaspäin.

Hyvinkään Ilmailukerhossa on harrastajia tällä hetkellä noin kuutisenkymmentä. Lento-oppilaita on ollut tänä kesänä viisi. Laji on kokenut harrastajamäärissä pienen notkahduksen.

– Ihmisillä on nykyaikana kiire ja tämä on harrastus joka vaatii aikaa ja panostusta.

Patolinna innostui itse lentämisestä pikkupoikana nähtyään Ilmavoimien kellukekone DHC-2 Beaverin laskeutuvan Kytäjärvelle. Ensimmäisen kerran hän pääsi ilmaan 1968 perhetuttavan kyydissä Räyskälässä.

Jos hätä on suuri, voi keskittyminen herpaantua.

– Se oli valtava elämys pienelle pojalle.

15-vuotiaana hän suoritti purjelentäjän tutkinnon Hyvinkään lentokentällä. Lupakirjan hankkiminen ei ollut nuorelle kaverille homma eikä mikään.

– Olen huomannut sen lennonopettajana. Mitä nuorempana aloittaa, sen helpompaa. Aikuiset ajattelevat asioita liikaa.

Patolinna on lentänyt viime vuosina noin 10–15 lentotuntia vuodessa. Kun arkkitehdin työt ja siviilielämä vievät oman aikansa, ei taivaalle pääse niin usein kuin haluaisi.

Lentämisessä on miehen mukaan hienoa kaikki. Se on valtava elämys ja seikkailu. Hyvinkääläislentäjät kaartelevat muiden Etelä-Suomen lentäjien kanssa pitkälti ristiin rastiin Etelä-Suomea ja pilvijonojen alla voi olla jopa ruuhkaa.

Purjelennossa pitää huomioida aina se mahdollisuus, että noste loppuu ja lento lähtee laskuun. Pakkolaskuista ei miehen mukaan purjelentäjien keskuudessa puhuta, vaan maastolaskuista, jotka vain kuuluvat asiaan.

– Pitää lentää paikoissa, joissa pääsee turvallisesti laskeutumaan. Siksi harva lentäjistä suuntaa koilliseen Järvi-Suomeen. Siellä on vain järviä ja metsää. Toki sielläkin voi lentää, kunhan huolehtii, että pysyy korkealla ja että liitoetäisyydellä on laskeutumispaikka.

Välillä lasku osuu ”ei niin suotuisaan” paikkaan. Patolinna joutui laskeutumaan kerran sateen yllättäessä puiden keskelle.

– Olin katsonut kartasta, että alueella on vanha lentokenttä. Kartta oli kuitenkin vanha ja kenttä oli kasvanut umpeen. Ei pelottanut, mutta keljutti. Tilastojen valossa lentäminen on kuitenkin varsin turvallinen harrastus.

Hyvinkään kenttä tutuksi

Hyvinkään lentokentällä järjestetään keskiviikkona 2.9. klo 18–20 kotiseutukävely, jonka aikana pääsee tutustumaan lentokentän lennokkaaseen historiaan, rakennuksiin ja Hyvinkään ilmailukerhon nykytoimintaan.

Maksuttoman kotiseutukävelyn toteuttavat Hyvinkään matkailuoppaat, Hyvinkää-Seura ja Hyvinkään ilmailukerho.

Mahdollisuus ostaa kahvia.

Lisää aiheesta

Räyskälän purjelentopäivistä yleisömenestysIlmojen halki hiljaa purjekoneella liidellenTämä 60-vuotias purjelentokone on yhä lentokelpoinen
Written by:

Mia Lagström

Ota yhteyttä