Ihana, kamala vuosi

Pyöreisiin vuosiin ladataan aina paljon odotuksia, toiveita ja tunteita. Nyt on aika kurkistaa, mitä vuosi 2010 piti sisällään.

Tasan vuosi sitten sääolosuhteet olivat Suomessa yhtä yllättävät kuin tälläkin hetkellä. Äimisteltiin korkeita kinoksia ja tuskasteltiin niin julkisen liikenteen hitautta kuin yksityisautoilun mahdottomuutta. Samaan aikaan Haitissa järisi maa tehden lohdutonta tuhoa.

Kesällä hellehokemista ei meinannut tulla loppua. Kun loppukesästä pääkaupunkiseudulla puita ja otsikoita ravistelivat hurjat myrskyt, pelättiin luonnon menneen lopullisesti sekaisin.

Vuosi 2010 muistetaan myös erimielisyyksien vuotena. Silloin kun ei puhuttu säästä, keskusteltiin kerjäläisistä, homoista, kirkosta eroamisesta ja eroamattomuudesta. Mielipiteet ja Raamatut lentelivät.

Vuoteen mahtui myös katastrofeja. Muistatteko vielä nämä: Islannin pahamaineiset tuhkapilvet, Meksikonlahden öljykatastrofi ja Kreikan väkivaltaiset mellakat? Loppuvuodesta talvi yllätti taas ja pisti koko Euroopan sekaisin.

Tarjottiin kansalle myös sirkushuveja. Vickan ja Danielin häät saivat kitsch-kauppiaat liikkeelle ja ihmiset liimautumaan televisioiden äärelle. Itsenäisyyspäivä lohkaisi lööppejä ja lisäliitteitä viikoiksi eteenpäin. Rihannan hiusvärikokeilujen ohessa Lady Gaga kävi esittelemässä lokakuussa avaruusasuja Hartwall-areenalla.

Vuoteen liittyi myös lukuisia menetyksiä, mielenosoituksia, onnettomuuksia ja valeammattilaisten joukkopaljastumisia. Hiljattain vuoden sinetöi suru-uutinen rakastetusta iskelmälaulajasta.

Yhteiset kokemukset synnyttävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisiä puheenparsia. Otsikoiden ja uutiskuvien takana on kuitenkin myös jokaisen ihmisen oma tarina, johon liittyy muistoja ja tunteita.

Minä muistan katsoneeni Maltalla ahdistuneena öljykatastrofeja BBC:ltä pienestä opiskelija-asuntolamme televisiosta. Silloin olin tosin enemmän kauhuissani kylpyhuoneesta löytyneestä torakasta.

Muistan tuhkapilven, koska ystäväni juuttui Heathrown kentälle kolmeksi päiväksi. Muistan Kreikan talouskriisin, koska pelkäsin Ateenassa asuvan ystäväni puolesta.

Muistan kesäisen ukkosmyrskyn, jolloin istuin pyörän tarakalla, kun puut kaatuivat polun molemmin puolin ja vaatteet litistyivät sateesta iholle salamoiden räiskyessä ympärillä. Muistan kuuman hiekan kesältä, tuulettimen joka ei toiminut toimistossa.

Muistan monta muutakin asiaa, jotka tekivät vuodesta 2010 ihanan ja kamalan. Uusi vuosi on vasta kuoriutunut, mutta uskallan jo ennustaa, että tulevaan vuoteen sisältyy vielä suuria tunteita.

Sara Kärpänen

Kirjoittaja on nostalgisoinnin ystävä.