Rapsakat avomaakurkut ovat nyt parhaimmillaan

Avomaakurkku ei välttämättä kaipaa etikkaa, suolaa tai sokeria. Kuori avomaakurkku ja rouskuttele se sellaisenaan tai lisää kurkkua leivän päälle tai salaatin joukkoon.

Kotimaiset Kasvikset/Teppo Johansson

Usko pois, kasvihuonekurkun pikkuserkku avomaankurkku on loistava tarjottava sellaisenaan.

Vaikka aromikas, rakenteeltaan melko kiinteä ja hivenen makea kurkku sopii yllättävän monenlaisiin ruokiin, sen käyttö on hämärtynyt mummolan muistojen uumeniin.

Kokeile avomaankurkkua säilykkeiden lisäksi salaatteihin, voileiville ja perinteisiksi hölskytyskurkuiksi. Yhtä hyvin se sopii myös kuumennettaviin ruokiin, kuten keittoihin, täytettynä ja gratinoituna uuniin ja moussakan tapaan valmistettuna.

Valitse napakoita, viidestä viiteentoista sentin mittaisia avomaankurkkuja, jotka ovat pinnaltaan rosoisia ja vihreitä.

Ylikypsissä kurkuissa pinta muuttuu sileäksi ja kellastuu, eivätkä nämä kelpaa tuorekäyttöön tai säilöntään. Nestejännityksensä menettäneet kurkut ovat väärän säilytyksen tulosta. Sadonkorjuun jälkeen viilennetyt kurkut tulee suojata haihtumiselta ja auringolta. Kurkku pysyy laadukkaana, kun se säilytetään viileässä, +8–+10 asteessa erillään etyleeniä tuottavista hedelmistä ja tomaateista.

 

Hölskytys-kurkkujen tuoksu tuo mieleen mummolan syyskesät.”

Kurkkuihin kehittyvä tuoksu ja maku johtuvat niiden sisältämistä aldehydeistä, jotka voimistuvat ilman hapen vaikutuksesta kurkkua pilkottaessa.

 

Aromin tunnistaa vahvana, kun tekee isoäidin tapaan niin sanottuja hölskytyskurkkuja tai hyrskytyskurkkuja kahden lautasen välissä ravistellen. Tuoksu on nostalginen, jos siihen tottui lapsuuden syyskesinä.

Jotkut vanhat avomaan lajikkeet saattoivat maistua karvailta, mutta uusista lajikkeista karvaus on saatu katoamaan täysin. Avomaankurkku on vaativa kasvi. Se tarvitsee lämpimän, tuulensuojaisan kasvupaikan, riittävästi ravinteita varsinkin sadonmuodostuksen aikaan ja paljon vettä, mutta ei jatkuvaa märkyyttä.

Viileänarkana kasvi menestyy parhaiten Suomen eteläisissä ja lounaisosissa. Eniten avomaankurkkua tuotetaan Varsinais-Suomen rannikkoalueella. Satoa saadaan ilmoista riippuen heinäkuusta syyskuun puoliväliin saakka.

Suomessa viljellään lähes yksinomaan vihreitä avomaankurkkuja, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa näkee käytettävän myös sileäkuorisia valkoisia kurkkuja.

Lähde: Kotimaiset Kasvikset

Written by:

Heli Koivuniemi

Ota yhteyttä