Harrastepuutarhurin keittiössä maistuvat oman pihan antimet

Omassa maassa kasvatetut vihannekset tuottavat suurta iloa Johanna Lindholmille. Sadon määrä ei ratkaise, vaan sen eteen rakkaudella tehty työ ja mielihyvä.

Heli Koivuniemi

Perunat ovat Johanna Lindholmin herkkua ympäri vuoden. Tomaatin kasvattaminen vaatii hänen mukaansa sitkeyttä.

Johanna Lindholm

Omasta maasta poimitut porkkanat.

Johanna Lindholm

Lido paimentaa omaa laumaansa Lepolan pihapiirissä.

Johanna Lindholm

Vapaa-ajan kodissaan Lepolassa vietetyt viikonloput tuntuvat Johanna Lindholmista normaalia pidemmiltä ja antoisimmilta. Viimeistään automatkalla hän suunnittelee valmiiksi, mihin hommaan seuraavaksi tarttuu Lepolassa. Leipien juuritaikinat on muistettava laittaa heti kohoamaan, jotta talon väki ehtii maistella tuoretta leipää viikonlopun aikana.

Heli Koivuniemi

Perjantain koittaessa kaupungin ydinkeskustassa asuva yrittäjäpariskunta pakkaa laukkunsa, ottaa mukaan Lido-koiransa ja suuntaa autollaan kohti parin tunnin päässä sijaitsevaa vapaa-ajantaloaan.

 Käteni syyhyävät innosta ja fiilis on upea, kun saan upottaa ne jälleen kasvipenkkien multaan, Johanna Lindholm kertoo.

Tämä kesä on kasvipuutarhassa ollut haasteellinen. Välillä aurinko porottaa täydellä tehollaan ja kuivattaa kasvit ja maan. Sitten taas sataa kaatamalla ja rankasti.

– Viime kesä oli helpompi. Silloin kokeilin tomaatin rinnalla kasvattaa kurkkua. Huomasin, että kurkkua on kiitollisempi kasvattaa kuin tomaattia. Se tuottaa satoa jo puolessa välissä kesää ja jatkaa aina syksylle saakka.

Loppukesän häämöttäessä hirsitalon pihapiirin sato on parhaimmillaan. Silloin puutarhurista on hauska kokeilla elämistä lähes omavaraistaloudessa.

– Otan mukaan vain välttämättömät tarvikkeet, kuten maidon, voin ja jauhot. Muuten yritämme pärjätä omasta maasta ja metsästä poimituilla raaka-aineilla.

Osittain juuri siksi Lindholm ei reseptejä noudattele pilkuntarkasti.

– Jos sitruunaruohoa ei ole, sävellän tilalle jotain muuta. Usein hämmästyn, miten mielenkiintoisia yhdistelmiä olemassa olevista aineksista syntyy.

Ostaessaan 1900-luvun hirsitalovanhuksen miehensä kanssa Lindholm tiesi, mihin ryhtyy. Lomat ja viikonloput kuluvat lähes poikkeuksetta rakasta rakennusta ja sen pihapiiriä kunnostaessa. Tällä hetkellä on menossa savusaunan rakentaminen, jonka parissa kesä vierähti niin nopeasti, että oman Lepola Living -nimisen blogin päivitys on hetkeksi jäänyt.

– Blogin alkuperäinen ajatus oli, että voin tarkistella jälkikäteen, minkälaisen sadon esimerkiksi tomaatit tuottivat edellisenä vuonna. Nyt olen keräillyt blogiin myös muualta saamiani ja itse kehittelemiäni ruokareseptejä.

Kasvimaalla puuhastelu ei naiselle ole aiemmin ollut tuttua. Sen saloihin Lindholm kertoo uppoutuneensa toden teolla vasta Lepolassa. Ruoka on ollut aina hänen harrastuksensa.

– Oikeasti se on myös työtä, hän paljastaa.

Lindholm kertoo, että hänellä on yhtiökumppaninsa Teresa Välimäen kanssa ruoka-alaan erikoistunut viestintä- ja suunnittelutoimisto.

Lepolassa rentoutuessaan Lindholm on innostunut myös leipomisesta. Se on hänestä terapiaa parhaimmillaan.

– Omatekoisesta juuresta leipomalla pelkästä vehnäjauhosta saa erilaisia makuja leipäänsä. Taika on kohottamisajan pituudessa, sitä vaihtelemalla maku muuttuu yllättävällä tavalla. Taikinan kohottaminen on ihanaa hitautta, jota kaipaa kiireisen työelämän rinnalle.

– Aikoinaan tein päätöksen, että Lepolassa tarjoiltaisiin vain itse leivottuja leipiä, mutta siitä olen joutunut tinkimään, Lindholm naurahtaa.

Olipa leipä leivottu itse tai ostettu kaupasta, koreilee sen päällä joka tapauksessa omasta puutarhasta kerätyt tomaatit ja kurkut. Aamukahveja nauttiessa Lindholm seurailee miehensä kanssa dalmatialaisen ja bordercollien sukujuuria omaavan Lidon puuhailuja pihalla.

– Lido hankittiin osittain Lepolan takia. Pelkäksi kaupunkikoiraksi en noin aktiivista koiraa olisi hennonnut jättää.

Written by:

Heli Koivuniemi

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun