Joululahjakrapula

Joka kerta, kun olen lähtenyt etsimään joululahjoja läheisilleni, olen kartuttanut hieman myös omia tavaravarastojani.

Ensimmäisillä joulumarkkinoillani löysin hienot korvakorut. Ystäväni rohkaisi, että pitäähän itseäänkin vähän hemmotella. Myönnyin, olinhan minä ahkeroinut koko syksyn yksien nappikorvisten edestä.

Seuraavilla myyjäisillä se iski taas. "Käsintehtyjä, nämähän menevät hyvään tarkoitukseen," kuulin itseni sanovan. Myyjä komppasi, että kyllä jokainen tarvitsee myös yhden oman joululahjan.

Fraasi tuntui nyt jo vähän kuluneelta.

Jostakin syystä joululahjaostosten jälkeen iskee kaamea morkkis. En ole uskaltanut avata paketteja kuoristaan – ja huijasin antavani heräteostokseni vielä jollekin sukulaiselle.

Jos Facebook-päivityksiin on uskominen, en ole jouluostoskrapulani kanssa yksin.

Annan täyden synninpäästön ja peukalomerkin sille, joka sortui Anttilan Top-tenissä äidin iskelmälevyn sijaan omiin indie-timantteihin. Ja sille, joka löysi hienon kaulahuivin markkinoilta mummin pitsiliinan sijaan.

Toisille lahjan hankkiminen on vain niin paljon työläämpää. Mielestäni lahjan tulee olla ajatuksella annettu, yllätyksellinen ja eettinen. Siitä pitää tulla saajalle sekä antajalle hyvä mieli.

Saatan kypsytellä hyvää ideaa viikkokaupalla. Luultavasti paketin saaja ei edes ymmärrä kaikkia piilomerkityksiä, joita olen lahjoihin kätkenyt.

Ehkä ystäväni sekä markkinamyyjän sanoissa piilee sittenkin jokin totuus.

Jokaisen pitäisi voida palkita itsensä ilman omantunnontuskia. Hyvän mielen jakaminen lähtee ensisijaisesti omasta fiiliksestä.

Ja joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa.

Sara Kärpänen

Kirjoittajan mielestä joulu on parasta talvessa