Kertarykäisyllä

Ystäväni seurasi taannoin vierestä kun seikkailin internetissä.

Minulla oli monta hommaa käynnissä: kirjoitin sähköpostia, tein levytilausta, luin uutisia ja keskustelin opiskelukaverin kanssa facebookissa.

Ystäväni ihmetteli miksen hoida yhtä asiaa kerrallaan, vaan pidän monta ikkunaa samanaikaisesti auki.

Spontaani vastaus olisi ollut väittää sen säästävän aikaa, mutta pidin suuni kiinni. Ehdin tajuta, ettei jatkuva ikkunoiden välillä ravaaminen mitään nopeuta, päin vastoin.

Päädyin sopertamaan jotain siitä, kuinka tapa on pinttynyt minuun, mutta samalla tajusin, että monien päällekkäisten ikkunoiden auki pitäminen pätee elämääni muutenkin kuin vain internetissä.

Oikea vastaus olisikin ollut myöntää, että olen multisuorittaja. Sattuipa vain niin, että juuri sillä hetkellä oli paljon muitakin asioita mietittävänä, kuten se, miten päätän sähköpostin. Mitä uutisotsikkoa klikkaan seuraavaksi, mitä vastaan kaverin lähettämään bilekutsuun.

Nyt vain muutamia listatakseni.

Empiiristen tutkimusten perusteella olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä.

On niitä, jotka ajattelevat, että kaikkea on yritettävä hallita kerralla ja niitä, joiden mielestä ”yksi asia kerrallaan” on huomattavasti varteenotettavampi vaihtoehto.

Järjellä ajatellen jälkimmäinen elämäntapa voittaa, sillä siinä on vähemmän sekoiluvaraa. Harmi vain, että multisuorittaja harvoin ehtii ajatella järjellä. Monesti tuloksena onkin monikerroksinen kaaos.

Kun on monta rautaa tulessa, on hankala keskittyä kunnolla niistä yhteenkään. Päällekkäisten projektien hallinta on nollassa, kun kaikki aika menee aikatauluista itkemiseen.

Näille tyypeille tekee mieli sanoa: ota hyvä ihminen yksi asia kerrallaan niin ei tarvitse uikuttaa!

Enää tarvitsee vain oppia sanomaan sama asia itselle ja noin neljällekymmenelle muulle tuntemalleni tyypille.

Vuorovaikutus multisuorittajan kanssa on yhtä piinaa.

Samaan aikaan kun vuodatan puhelimessa pieleen mennyttä päivääni, luurin toisesta päästä kuulen kuinka kaveri naputtaa näppäimistöä sormet syyhyten ja paistaa toisella kädellä kanankoipia.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun samaan aikaan vieressä piipittää palohälytin, herätyskello, chat-ikkuna ja tuleva ex-puoliso, kannattaisi ehkä miettiä uudelleen huomiomolekyyliensä haja-asuttamisen kannattavuutta.

Anna Brotkin

Kirjoittaja miettii, kuinka moni tämän kolumnin lukija teki jotain ihan muuta kesken lukemisen.