Yllätys äidille

Kolumnit
Kommentoi

”Se on aina haastavaa”, lastentarhanopettajana työskentelevä sukulaiseni huokaa. Nimittäin äitienpäiväaskartelun keksiminen.

Askarreltavan lahjan pitää olla jotakin käytännöllistä, mieluista ja päiväkoti-ikäisten taitotasolla toteutettavaa. Jotta nurkat eivät täyty kirjanmerkeistä, pitäisi vuosittain keksiä uusi askartelutyö – tai oikeastaan kaksi, koska isänpäiväksikin pitää tuottaa uusi lahjaidea.

Mieleeni pulpahtelee erinomaisia, siis tarpeellisia ja mieluisia, askarteluehdotuksia.

Ovikranssi. En ole saanut korjattua edellistä enkä ehkä saakaan.

Rintakoru. Haaveilen niin pinsseistä kuin krumeluureistakin. Tähän voisi sitä paitsi upottaa kaikenlaista jäännösaskartelumateriaalia.

Kuva meidän perheestä. ”Missä äiti tässä kuvassa on?”, kyselee tyttö välillä valokuvia katsoessamme. Kyllä äiti on mukana reissuilla ja kyläilyillä, vaikkei kuvissa näykään. Äiti kun on tietysti kameran takana. Niinpä olisikin kiva saada maalaus/kollaasi/piirustus, jossa olisi itsekin kuvattuna.

Itse tehty bingo tai lotto tai vastaava. Siis helppo ja hauska peli, jota voi pelata kaksi- ja kolmivuotiaiden kanssa. Muistipeli on muuten hyvä, mutta asettelusta tulee riitaa. Ankkapeli on muuten hyvä, mutta poika haluaa viedä ankat kylpyyn. Afrikan tähti on muuten hyvä, mutta tyttö pelkää rosvoja. Aina pitää ensin kurkata, ettei hän vain ole sellaista kääntämässä. Poiskaan rosvoja ei voi ottaa, koska poika tavoittelee nimenomaan niitä.

Koristeltuja muffinivuokia. Olisi hauska leipoa lasten kanssa muffineita, jotka olisivat alusta loppuun lastennäköisiä. Ja lopputulos saisi hymyilemään, vaikka pinna palaisi leipoessa ja keittiö olisi jauhoissa ja lapset taikinassa.

Lopetan listan tähän. Tajuan nimittäin, etteivät kaikki pidä leipomisesta. Eivätkä käytä rintakoruja tai pelaa lautapelejä. Päiväkodissa askarreltavan äitienpäivälahjan on oltava kaiken muun hyvän ohella myös yleispätevä.

Lastentarhanopettajana työskentelevä sukulaiseni kertoo päiväkodissa tehdyn muun muassa kehyksiä ja avaimenperiä. Oi, avaimenperiä, minä riemastun. Omani hajosi ja olen kuljettanut avaimiani pelkässä renkaassa.

Epäilen, etten ole kuitenkaan saamassa avaimenperää, sillä lapset ovat kuiskailleet jotakin kasvattamisesta. Avaimenperät tuskin kasvavat.

Kuiskailu sen sijaan on kasvanut. Jännitys tiivistyy, kuten tyttäreni dramaattisesti toitottaa. Luulen kyllä, että häntä jännittää enemmän kuin minua. Minä nimittäin tiedän ilahtuvani. Lahjan ei tarvitse olla avaimenperä eikä rintakoru. Kaikkein paras lahja on se, jonka saan. Lasten rakkaudella valmistama, pitkään jo supistu salaisuus.

”Ei kerrota, oliko kiva päivä. Isille voidaan kertoa, mitä tehtiin. Se on yllätys äidille.”

Käyttäjän Maija-Liisa Nyman kuva
Maija-Liisa Nyman

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.