Kaikki kuvat eivät kelpaa passiin

Passikuvassa ei saa olla kulmat koholla, silmät sirrillä, pää vinossa eikä hymyillä. Kuvaamista koskevat tarkat säännöt, ohjeita on pitkä litania eikä pelivaraa ole. Siksi kuvakin on nopeasti otettu.

– Passikuva ei ole muotokuva. Sillä on yksi ainoa tehtävä eli olla mahdollisimman näköinen, Samuli Ruusu sanoo.

Passikuvavaatimukset muuttuivat elokuussa 2006. Vaatimusten tavoitteena oli – on – yhdenmukaistaa passikuvia ja varmentaa passinhaltijan tunnistamista.

Vaatimuksilla valmistauduttiin myös uusiin biometriin passeihin, joihin kasvokuva tallennetaan sähköisenä. Sähköistä kuvaa käytetään koneellisessa kasvontunnistuksessa.

– Ennen vanhaan joustoa oli enemmän. Pieni hymy oli sallittu ja kuvan saattoi ottaa siten, että kuvattavan kasvojen parempi puoli oli hallitsevampi.

Parempi puoli?

– Kyllä. Kenenkään kasvot eivät ole sillä tavalla symmetriset, että kasvojen molemmat puoliskot olisivat täsmälleen samanlaiset.

Omaa kuvaminää vääristää sekin, että ihminen on tottunut katsomaan itseään peilistä, peilikuvana.

– Valokuva kertoo puolestaan sen, millaisena muut meidät näkevät – ja me itsekin, kun katsomme itseämme ulkopuolisen tavoin valokuvasta. Siksi ei olekaan tavatonta, että ihminen ihan todella kokee olevansa eri näköinen, Ruusu selittää.

Kuvattaville riittää se, että poliisi kelpuuttaa kuvan passiin.

Vaikka kukaan ei pistäisi pahakseen sitä, että passikuva kelpaisi vaikka piirongin päälle, niin loppujen lopuksi tärkeimpänä pidetään kuvan kelpoisuutta: jos poliisi kelpuuttaa kuvan passiin, niin se on ok.

– Läheskään kaikki eivät vilkaise edes tuohon peiliin ennen kuin istuvat kuvattaviksi.

Vaikka valokuvaamossa on lomakauden kynnyksellä aina kiire, niin nyt siellä on tavallista vilkkaampaa, koska ensimmäiset biometriset passit alkavat vanhentua tai ovat jo vanhentuneet.

– Viime kuussa kuvattavia oli kaikkiaan 580, siis keskimäärin toistakymmentä päivässä, Ruusu laskeskelee.

Ruusukuvan huhtikuun tilastoihin kirjataan Mirjami Aulio, joka kävi passikuvassa Ruusukuvassa viime viikolla. Kuva oli yhtä nopeasti otettu kuin kaikki muutkin:”Katse suoraan kameran linssiin ja leukaa vähän ylemmäksi...”. Räps! Se on siinä.

– No, kyllähän tämä joten kuten näköinen on, mutta vähän turhan vakava. Hymyä kuuluisi olla enemmän, Aulio tuumii.

Edellisen kerran Aulio haki passin viisi vuotta sitten. Se menee umpeen tämän kuun lopussa.

– Matkustan paljon ja uusin passin aina, kun edellinen on menossa vanhaksi.

Passikuvaliuskoissa on aina enemmän kuin yksi kuva, vaikka passiin tarvitaan vain se yksi.

– Vanhoja passikuvia on jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta ei niille mitään käyttöä ole. Jostain syystä niitä ei ole kuitenkaan tullut heitettyä pois.

Tällä kertaa Mirjami Aulion matka suuntautuu Lontooseen. Se on hänen suosikkikohteensa eikä vähiten siksi, että tytär asuu siellä.

Passin uusiminen oli edessä myös Tarja Kuismalla. Edellisestä passihakemuksesta on aikaa yli kymmenen vuotta. Vast´edes passi on uusittava useammin, koska kymmenen vuoden passeja ei enää ole.

– Ensin kuva ja sitten kadun toiselle puolelle poliisiasemalle. Lähtöpäivä on ensi viikolla.

Entä se kuva? Miltä se näyttää?

– Ei ollenkaan sellaiselta kuin pitäisi. Eihän ne ikinä, Kuisma nauraa.