Connecting people?

Suomalaisiin Nokian tuttu slogan pätee harvoin, meihin kun on usein lähes mahdotonta saada yhteyttä.

Erakkoluonteemme tulee esille varsinkin julkisessa liikenteessä. Kulkuneuvoon astuessa pälyillään jo valmiiksi tyhjä penkki, pistetään kuulokkeet korville ja käännetään katse tiukasti ikkunaan. Sitten vain toivotaan ettei kukaan istuisi viereen.

En ole matkustajana mikään poikkeus. Nautin kovasti körötellä niin lähijunissa kuin pitkän matkan busseissa, varsinkin jos mukanani on hyvä kirja tai iPodissani uusi soittolista.

Välillä matka ei kuitenkaan mene kuten on itse suunnitellut.

Kesällä ruuhkaisessa aamujunassa olin jo asettamassa nappikuulokkeita mukavasti korvilleni, kunnes vastapäinen, ulkomaalaistaustainen henkilö aloitti keskustelun. Hän kysyi ensiksi mihin olin menossa, sitten keskustelimme säästä ja hetken päästä huomasin vertaavani miehen kanssa kulttuurieroja ja matkamuistoja maailmalta.

Mies oli tullut Tampereelle opiskelemaan IT-alaa. Hän oli ehtinyt olla Suomessa vasta muutaman viikon, mutta ihmetteli suuresti miksi suomalaiset olivat aina niin hiljaisia, etenkin junissa. Sujautin silloin soittimeni vaivihkaa taskuun.

Tajusin että mies kaipasi kipeästi jotain vuorovaikutusta, eikä keskustelun sisällöllä ollut suurestikaan merkitystä. Suomessa kun small talkia ei juuri harrasteta ja katsekontaktiakin pidetään tungettelevana.

Sattui toinenkin junaepisodi. Täpötäyteen R-junaan viereeni istahti ankaraa hevimättöä täydellä volyymilla huudattava teinipoika. Vastapäisellä penkillä istui mies, joka puhui kännykkään englanniksi.

Puhelun jälkeen mies alkoi nyyhkyttää hiljaa. Tilanne tuntui absurdilta. Hevipoika vieressäni jatkoi sormirummutustaan ja heviörinän huudatusta. Mies vilkaisi poikaa kasvoillaan epätoivoinen ilme.

Pian mies nousi penkiltä pää painuksissa. Nostaessaan katseensa yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti.

”Kiitos. Kyllä se tästä”, mies sanoi takaisin aidosti hymyillen.

Välillä omat aistit kannattaa pitää avoinna. Niitä saattaa kaivata myös joku muu.

Sara Kärpänen

Kirjoittaja on julkisen liikenteen suurkuluttaja.