Vuoden mutsi -kirjan tekijät: On edelleen tabu sanoa ääneen, että imetys on perseestä

Ei imetys ole perseestä - se on tissistä. Kaikki tenavani olen imettänyt milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. Päätös on henkilökohtainen ja joka äidin itse päätettävissä. En kannata ismejä suuntaan enkä toiseen. En myöskään "perseen" hehkuttamiseen imetyksen yhteydessä...

Tasan yhtä varma provo-otsikko, kuin koiran paskajätökset keväisin. Tapelkaa ihmiset, tapelkaa!

Allergiat lisääntyvät kun maidonkorvikkeita ja valmisruokia syötetään jo syntymästä saakka.

Imetys on yksi elämäni suurista onnistumisen ja onnellisuuden kokemuksista. Esikoisen kanssa 2kk oli vaikeaa ja sitten alkoi sujua. Kuopus osasi jo synnytyssalissa homman niin että kätilötkin päivitteli. Mielettömiä onnen hetkiä! (useimmat epäonnistuneet imettäjät eivät edes yritä kunnolla!)

Minusta imetys oli aluksi vaikeaa, mutta kokonaisuudessaan ihanaa. Mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen, se on kuulemma niiden äitien syyllistämistä jotka eivät ole imettäneet. Tuttavapiirissä suurin este imetykselle on ollut äidin voimakas halu olla sitoutumatta täysin vauvan tarpeille, siinähän on sitten niin kiinni. Pullovauvan voi antaa isälle tai jollekin muulle sukulaiselle/tutulle hoitoon että pääsee itse "menemään". Kyllä me nykyäidit usein ollaan aika itsekkäitäkin emmekä halua luopua omista jutuistamme vaikka kyse on vain muutamasta vuodesta. Itse koin imettämisen helpoksi tavaksi ruokkia vauva, ei tarvinnut kuskata pulloja ja tetroja mukana. Mutta jokainen taaplatkoon tyylillään eikä se aina onnistu vaikka kuinka haluaisi: stressi on suurin syy ettei imettäminen onnistu eikä tunnu luonnolliselta. Ja varmaan se on totta että aihe on tabu: tästäkään kommentista eivät varmasti kaikki tykkää vaikka se on vain yhden äidin omakohtainen kokemus ja mielipide.

Taitaa ne rinnat nyt näyttää Ketunneniltä tommosen urakan jälkeen.Kannattaa imettää lapset aina 12v asti säästyis Valion maitolaskut.

Eiköhän jokainen äiti tee parhaansa ja se riittää. Kurjaa silti ettei tästäkään asiasta voi keskustella asiallisesti ilman älytöntä tunteidenpaloa. Ja jos ne omat rinnat on niin hirvittävän tärkeät ja pelkää rusinarintoja, niin voihan sitä aina hankkia silikonit: laittaa vaikka ne korvikkeista säästetyt eurot niihin ;D Iloista pääsiäistä kaikille äideille, oli se imettäminen sitten mielestäsi perseestä tai rinnoista.

Ekoahan sillä ehostetaan että pystyy imettämään loputtomiin ja syöttämään sen jälkeen luomua ja olemaan pari ekaa vuotta lapsen kanssa kotona luullen että se niin on parempi.Ajasta josta kukaan ei muista yhtään mitään.. Samanlaisia kiukuttelijoita niistä herran tertuista tulee syöt sitä tai tätä.
No pääasia etttä itte on tyytyväinen ainakin kulisseissa.

En ole lukenut kirjaa, enkä lue. Tuntuu käsittämättömältä äitiyden negativisointi. Jos otettaisiin asiat pikkuriikkisen luonnollisemiana, niin ehkä niistä voisi nauttia. Itse kun menin neuvolaan sanoin, että maailmassa miljoonat naiset odottavat lasta ilman neuvolaa, synnyttävät yksin ja kantavat lasta rinnallaan kaikessa työssä vuoden kaksi. Siis en vastaanottanut mitään paino tms hössötystä.
Tietysti voimme olla ylpeitä hyvästä neuvolasta...
Ei tuosta arjen ja lapsenhoidon yhdistämisestä mitään ihme juttua tarvitse tehdä. Pois voisi heittää kopat, sitterit ja syöttötuolit. Lasten videot ja muut tekniset vempeleet. Rinta suuhun ja lapsi kaikkeen mukaan. Pois hössötys omasta ajasta. Kun lapsen hankkii niin vanhemmuus on enemmän kuin velvollisuus tai vastuu. Vanhemmuus on sitova velvoite.
Imettäminen on maailman luonnollisin Ja mahtava; Kun imetät 4 kk niin tajuat että tämän lapsen olet saanut kasvamaan pientä siitiötä lukuunottamatta täysin yksin. Tippaakaan muuta ei ole tarvinnut lapsen syödä tai juoda.
Teille nuoret äidit, jotka nyt äitiyden ikävyyksiä kaivelette, sanon että kun lapsenne on kotoa lähetnyt, ette kaipaa mitään muuta niin paljon kuin aikaa kun lapsi oli pieni. Nauttikaa siitä nyt ja jättäkää pois netit ja duunit !

Katja Lahti on perseestä.
Onneksi tuollaisia on vähän. Lapsen kuuluu saada äidinmaitoa luonnon siihen tarkoittamalla tavalla!

Jokaisen äidin kasvatustapa on se ainoa oikea ja herran terttunsa se fiksuin ja ihanin.

Ei kukaan muista ensimmäisistä 3-4 v yhtään. mitään se on kunkin itse luoma fiktio

Kannattaa muistaa, että viime vuosikymmeninä allergia on lisääntynyt huomattavasti, kun hygienia on lisääntynyt ja ihmiset muuttaneet maaseudulta taajamiin.
Koska ihmisen puolustusjärjestelmällä ei ole riittävästi pöpöjä, joita vastaan taistella, niin puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomien kohteitten kimppuun eli syntyy allergia. - Allergia on tavallaan pöpösairauden vastakohta.
Tähän uudenlaiseen tilanteeseen ihmiskunta ei ole sopeutunut - ei imetyksen avulla eikä muutenkaan.

"Luomunaisen" kommentista voi Allergia-asiaa lukea, miten mikään ei ole selkeää allergialasten hoidossa. Ei se, mikä allergiat "aiheuttaa". Eikä se, onko imetyksestä hyötyä vai peräti haittaa. Järki sanoisi, että imettäminen kannattaa, vaan neuvola on eri mieltä.

Pelkällä "pöpösairauksien" puutteella ei allergioita voi selittää. Samaan selitysnippuun voi lisätä se, että vanhemmat on rokotettu tartuntatauteja vastaan, heikot geenit on kasaantuneet samaan linjaan, ympäristömyrkyt on kertyneet vanhempiin ja sitä kautta lapsiin, kaukokulkeumia osataan vasta nyt laskea vaikka elämämme joka sisäänhengityksellä on niistä nautittu jne jne. Syödään liian pitkälle prosessoitua ruokaa, vietetään suurin osa elämästä istuma-asennossa sisätiloissa, asuntojen ja työpaikkojen ilmanvaihtohormit ja rakenteet ovat homeessa...

Ja "vitunmammat" nimimerkillä mesoavalle miehelle sanoisin, että säälin vaimoasi ja lapsiasi. Mies siis päättää, että "me" ei imetetä? Älyvapaata ja tyyli on kotoisin 1800-luvulta! Olisi kammottavaa, jos tuollainen fossiili olisi aviomiehenä ja lasten isänä.
Päätä kuule imettämisestä seuraavassa elämässäsi, jos satut naiseksi syntymään. Vai siitäkö katkeruus imettäviä naisia kohtaan johtuukin - kateudesta?

Sama juttu meillä, lapset ovat saaneet vierottaa itse itsensä. Loppuvaiheessa olen siihen kyllä heitä hieman kannustanutkin. Itselläni on sellainen olo että olen hoitanut imetyksen ja vieroittamisen hyvin ja perinpohjaisesti. Eipähän vanhuksena kaduta. On siinä oikeasti ollut hyvin paljon työtä. Sellaista työtä, mitä kaikki ihmiset eivät edes tiedä olevan olemassakaan. Imettäminen vaatii äidiltä pitkäjänteisyyttä ja lujia hermoja. Minulle imettäminen oli palvelua lapselle, itse olisin toimituksen mielummin jättänyt väliin.
Imettäminen on sekä fyysisesti että henkisesti kovaa työtä. Mitään papukaijamerkkiä en tarvitse imettämisestä.
Mietin joskus, olisin selvinnyt vähemällä, jos olisin vaihtanut imetyksen pulloruokintaan.
Nyt yritän vieroitella hitaasti 2,5 -vuotiasta lastani. Illalla laitan hänet omaan sänkyynsä ja toivotan hyvää yötä. Toisinaan, ei enää joka ilta, lapsi sanoo,
- "Tarvii tissiä".
- Siihen minä sanon "Pystyisitkö nukahtamaan ilman tissä"
Lapsi sanoo, - "Ei pysty nyt, tarvii tissiä, se on niin hyvää".
Tämän kaksivuotiaan kanssa olen jo loppusuoralla, itse alan olla helpottunut
ja oikeasti olen itsekseni ylpeä että jaksoin.
Imetys on kaunis asia ja parhaimillaan siitä jää hyvä muisto kumallekin.

Jotkut ystäväni hoitavat maidon antamisen pulloruokinnalla,
heti alusta alkaen. Olen varma, että se on heille juuri oikea tapa. On tärkeää osata mitata myös äidin kiinnostusta, voimia ja fysiikkaa. Pulloruokintakin on samalla lailla haasteellista ja kovaa työtä.

Voi jessus mitä taivastelua taas! * hymyilee*

Hiekkiksellä mammat taas hakkaa lapiolla päähän, ku uskallat olla muutakin kuin täydelliseen äiti-myyttiin sopiva. IHANA KIRJA ja aivan fantastiset blogit kirjoittajilla.
Terv. tuplien äiti joka imetti lapsiaan 2-vee asti

Melko suuri osa äideistä on sitten näitä "elämänsä nettien vauvapalstoilla ja huonolla itsetunnolla varustettuja naisihmisiä", kun niin monen tutun äidin kanssa ollaan koettu tietynlaista huonommuutta, kun ei istuta siihen tiettyyn muottiin, joka äitiydelle on mielletty. Ja ei, en pyöri vauvapalstoilla, kun ei ole tarvinnut, kyllä ne paineet aiheuttaa ihan yhteiskunta ja ne kanssaeläjät. Ei viitsi edes hakea sitä lisäpainetta mistään palstoilta.

Ko. kirja on huippu, nauruhermoja kutkuttava ja hyvällä huumorilla höystetty pläjäys äitiydestä ja sen eiainaniin ihanista puolista.

Miten niin äitiyden hyvä puoli ei kaipaa esittelyä?! En itse asiassa ole vuosikausiin lukenut aiheesta yhtään mitään positiivista. En mitään. Tuntuu olevan niin muodikasta puhua kaikesta vaikeasta, että positiiviset asiat unohtuvat kokonaan. Ehkä ne, joilla jo on lapsia osaavat nähdä tämän tarkoitetulla tavalla. Mutta entä ensimmäistä kertaa raskaana oleva, joka ei löydäkään mitään uutta kirjallisuutta missä ei hehkuteta sitä, kuinka vaikeaa ja hirveää vauva-aika on?
Minä en pelännyt raskaaksi tultuani. Mutta mitä enemmän tyypillisiä "myytinmurtokirjoja" luin, sitä enemmän mietin miksi halusin lapsen kun niiden kanssa diilaaminen kerran kertakaikkisesti pilaa koko elämän...:-)

Mun mielestä tällaiset asiat ei ole tabuja. Joka paikassahan niistä puhutaan.

Mutta eniten ärsyttää kirjailijat/bloggaajat ym, jotka yrittää olla niin hirveän näppäriä , provokatiivisia ja uusia uria tekeviä. Hohhoijjaa.... Melkein tuli väsy jo tätä tekstiä lukiessa. Onneksi ei tarvitse lukea kirjaa.

Miten joku mies on ylipäätään voinut siittää lapsen Lahden kaltaisen kuvatuksen kanssa, se tässä eniten ihmetyttää ! Kai se on niin, että kun on yliannostus promilleja veressä, niin harkintakyky voi pettää näinkin rujosti. Sääliksi käy isää tai ehkäpä siippa onkin homo, jolle Katja edustaa maskuliinisuutta.

Ottakaa muut miehet opiksi tästä, että yöelämässä on vaaroja monta...

Miksi lapsia hankitaan noi yleensä? Siis ihan oikeasti se syvin syy, miksi halutaan lapsi, varsinkaan jos ajatuksena on, ettei elämässä saa mikään muuttua?
Tuo jutun äiti haluaa käydä samalla töissä, ei imetä kun ei se oo kivaa ja kirjoittaa kirjan, kuinka kamalaa on olla äiti. Onko perheessä isää, vai toinen äiti? Vaikka eipä kai sillä niin väliä ole, paitsi lapselle toinen mahdollisuus pehmeämpään äitiin. (Tai voihan se isäkin olla pehmo ihan hyvin tietysti.) Lapsethan kyllä kasvaa missä vain kun kerran ovat jo syntyneet. Kaikeksi onneksi noin yleisesti sanottuna, koskien jokaista vanhempaa: kaikista kasvatusyrityksistä huolimatta suurimmasta osasta lapsia kasvaa ihan täyspäisiä aikuisia.. ;)

Toisaalta on hyvä että kerrotaan, että se äitiys ei ole ruusuilla tanssimista. Kyllä yön mustina hetkinä saattaa sellaiset tunteet velloa, että itsekin säikähtää. Niistä asioista puhutaan äitien kesken, mutta ei lehtien palstoilla. Imetyskin voi olla kamalaa, mutta jotkut jatkaa sitä silti tietäen että se on yleensä kamalaa vain alun pari kuukautta niin sitä jaksaa. Sitten jos imetyksestä tekee kamalaa se, että on vauvassa kiinni, kun maito tulee tissistä, niin siihenkin tottuu, jos haluaa. Joillekin se vauvan sitovuus on shokki, josta voi palata alkuun, miksi niitä lapsia tehdään? Mitä elämän kuvitellaan olevan lasten kanssa? Vaaleanpunaista höttöä, pitsiverhoja ja harlekiiniromantiikkaa lasten nukkuessa kiltisti20h vuorokaudessa, jotta voi sitä omaa elämää vanhemmat elää ja toteuttaa?

Ensin kirja huvitti, sitten se ärsytti ja lopulta vähän jopa säälitti. Vähän hämmästyttikin- miten näin vähällä kokemuksella äitiydestä voi kirjoittaa kirjan? Kun ei ole vielä kokenut oikeastaan mitään. Miksi alatyylinen kielenkäyttö uppoaa kanssaäiteihin, onko todellakin niin uranuurtavaa sanoa p**ska ja pe**se samassa lausessa äiti-sanan kanssa? Tuntuu tosiaan siltä että kirjailijat ovat innostuneet omasta näppäryydestään ja tekaisseet kirjan jota muut maalaisjärkensä kadottaneet äidit ahmivat uutena raamattunaan. Kun oma itsetunto ja oma maalaisjärki ei riitä niin tarvitaan opaskirja kertomaan että sä oot ihan hyvä tollasenaan. Voi että.

Edellinen kirjoittaja sanoi osuvasti! Tätä kannattaisi tämän kirjailijankin miettiä. Toisaalta hän sanoo että jokaisen tulee "hiihtää oma hiihto" ja seuraavassa lauseessa laukoo että "täydellinen kotiin eristäytyminen ja eristäminen äitiyslomalla on epäluonnollista".
Kuka tässä nyt määrittelee hiihtotyyliä? Annetaan kaikkien äitien olla äitejä omalla tyylillään. Toiset eristäytyvät, toiset bloggaavat, toiset ekohippeilevät ja toiset palaavat uraohjuksiksi parin kuukauden jälkeen.Yhtä arvokkaita äitejä lapsilleen kaikki.

"Vanhin vaikui-kansan ikäpolvi on tainnut tulla äiti-ikään". Häh?

Kaikkea sitä saakin kirjoittaa ja vain omista mieltymyksistään ja luuloistaan.

Nykyään, kun niin harva on enää junttiböölestä kotoisin, maalaisjärkeä kutsutaan arkijärjeksi. Siinä vasta hyvä sana: Arkijärki! Ottakaapa käyttöön ja soveltakaa.