Bulevardin rytmistä takaisin kotiin
06.12.2008 4:00
Pirjo Häyrinen
Yllätysesitys Saariselle. Irmeli Tuiskun musiikkiluokka Aseman koulussa heläytti Esa Saariselle Taivas on sininen ja valkoinen, kun filosofi poikkesi viikolla yllättäen tutustumaan vanhaan kansakouluunsa. Samaa koulua ovat käyneet myös hänen isänsä Vilho ja pikkuveli Vesa. (Kuvaaja: ari peltonen)
Mitä tapahtuu, kun filosofi Esa Saarinen astuu takapihan ovesta sisälle lapsuuden koulumuistoihinsa Aseman kivikouluun?
Pitkään mustaan takkiin pukeutunut Saarinen on tuntematon mies alakoululaisille, mutta opettajat tunnistavat koulunsa entisen oppilaan, vuoden 1960 ekaluokkalaisen.
Saarinen ilahtuu nähdessään luokissa niitä samoja pahvisia piirrostauluja, joita 1960-luvulla tutkittiin.
Kivikoulun porrasaula näyttää tutulta vuosikymmenten jälkeen. Oma luokkahuonekin löytyy, se herättää lämpimiä muistoja, samoin kuin viereinen puukoulu.
–Siellä kävimme jumppatunnilla ja poikakuoron harjoituksissa.
Eikä filosofia päästetä ihan helpolla pois, kun hänet on kerran yllätykseksi kylään saatu.
Musiikkiluokan, 5.A:n, opettaja Irmeli Tuisku innostaa Saarista puhumaan oppilailleen. Kiitokseksi luokka laulaa ”Taivas on sininen ja valkoinen”
Tunnetta täynnä oleva mies liikuttuu. Hän sanoo joutuvansa kokoamaan itsensä ennen iltapäivän seminaaria Hotelli Rantasipissä. Siellä hän puhuu innostuksesta ja voimavaroista.
Vielä ulko-oven luona tulee toisen luokan opettajalta Paula Wirtaselta kysymys: ”Olitko koskaan nurkassa?”. – Nurkkaan joutumista koulussa vierailevat isät kuulemma aina muistelevat. – Saarisen vastaa: ”En.” Tuleva filosofi taisi olla kiltti oppilas Terttu Länsimaan luokassa. Itse hän arvioi olleensa peräti arka.
Esa Saarinen puhuu rakkaudella perheyhteisöstään, joka eli kolmessa sukupolvessa Sähkökadulla.
Talon oli rakentanut äidinisä, Reino Mikkola. Hän ja isoäiti Rauha asuivat alakerrassa ja Esan perhe yläkerrassa. Perheeseen kuuluivat isä Vilho ”Ville” ja äiti Iisa sekä Esaa kuusi vuotta nuorempi veli Vesa.
Esa kuvaa lapsuuttaan turvalliseksi ja rakastavaksi. Parantolan alueen ympäristö oli yhteisöllinen ja inhimillisen lämmin. Kotona oli aina joku läsnä. Hän muistelee, että ”varsinkin isoäiti tykkäsi häärätä perheen emäntänä”
Aseman kansakoulun jälkeen Saarinen jatkoi opintojaan Hyvinkään Uudessa Yhteiskoulussa (nykyinen Pohjoispuiston koulu).
Hänestä koulun ilmapiiri oli innostava.
–Opettajat olivat hyvin nuoria ja moni oli ehkä vasta ensimmäisessä koulupaikassaan, siksi koulussa oli säkenöivää meininkiä.
–Poikaoppilaiden keskuudessa nuoret naisopettajat koettiin seksikkäiksi ja maagisen lumoaviksi.
Tosta Saarisesta pitäisi tulla filosofi.Lukiovuosinaan Esa Saarinen koki löytäneensä todellisia persoonallisuuksia kavereikseen. Yksi heistä on Jukka Hongisto, nykyinen Hyvinkään Sveitsin lukion fysiikan ja filosofian opettaja.
Jukan kotona, yläkerran huoneessa, pojat kävivät pitkiä pohdintoja elämästä ja maailmankatsomuksista.
–Tosta Saarisesta pitäisi tulla filosofi, Saarinen muistelee Hongiston kerran tokaisseen hänelle.
Hyvinkään Uuden Yhteiskoulun uskonnonopettaja Inkeri Keinänen rohkaisi oppilastaan tutkimaan uskontoja. Saarisen mielestä opettajassa oli räjähtävää voimaa.
Muuten nuoruusvuodet Hyvinkäällä kuluivat siististi. Esa Saarinen kertoo harrastaneensa jo tuolloin pitkiä kävelykeskusteluja kavereidensa kanssa. Hän ei käynyt diskoissa, mutta ”viattomia kotibileitä” järjestettiin. Niissä tanssittiin ja pussailtiin.
Saarinen mainitsee tärkeimmiksi elämänarvoikseen rakkaat, elämänuskon ja isänmaan.
Lapsuuden perhe on rakas, mutta yhtä lailla suitsutusta saa oma perhe Helsingissä Bulevardilla, jossa ”Kuningatar” on puoliso Pipsa ja innostuksen lähteitä ovat 1989 syntyneet kaksospojat Oliver ja Jerome.
Pojat ovat parhaillaan armeijassa. Jerome valitsi kansainvälisen valmiusjoukkokoulutuksen Säkylässä, ja Oliver Santahaminan. Armeija-aika on ollut isän mielestä pojille kasvattavaa ja kehittävää.
Saarinen puhuu usein veteraanien kunnioituksesta.
Hänestä suomalaiseen isänmaallisuuteen ei liity alistavaa ulottuvuutta, vaan se on puhdasta ja ylevää.
Kunnioitus ja kiitollisuus edellisiä sukupolvia kohtaan kuuluu hänestä arvokkaaseen elämään.
Filosofi nauttii satunnaisista käynneistään Hyvinkäällä, mutta silti askel taitaa paremmin tarttua Bulevardin rytmiin.
Kotisivuillaan hän toteaa: ”Filosofin suurin unelma on kävellä Bulevardilla 80-vuotiaana vaaleanpunaiseen smokkiin pukeutuneena, täysin kaljuuntuneena, rakastettunsa Kuningattaren kanssa, katsoen tätä samoin rakastunein silmin kuin seurusteluaikana 1980-luvun alkupuolella.”
Sarjassa kerrotaan Hyvinkään-Riihimäen seudulla lapsuutensa viettäneistä, jotka palaavat vanhaan maisemaansa.
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä perjantain klo 16:n ja maanantain klo 8:n välisenä aikana.
