Summa summarum
23.10.2009 18:05
Erpo Heinolainen / Elämän monipuolisuusmies
"En päivääkään vaihtaisi pois, ei olla tään kauniimpaa vois. Sain lahjaksi elämän yhden vaan, sen elää voin päivän vain kerrallaan...", näinhän Tapio Rautavaara lauloi Juha Vainion mestarillisin sanoin ja Reino Markkulan sävelin vain hieman ennen kuolemaansa. Ja nuo ajatukset ovat olleet usein mielessäni, kun olen ajatellut viisi kuukautta sitten tapahtunutta lihavuusleikkaustani ja sen jälkeistä aikaa.
Viisi kuukautta ennen leikkaustani oli tarkalleen ottaen joulupäivä, 25.12., ja pöydät notkuivat herkkuja, kaikenlaisia. Oli kinkkua, erilaisia laatikoita, oli monenlaista jälkiruokaa, monenlaista juotavaa ja muuta palan painiketta. Eikä minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia ahtaa isojakin määriä syötävää ja juotavaa sisääni.
Nyt viisi kuukautta leikkauksen jälkeen sisääni mahtuu kerrallaan hyvin rajallisia määriä syötävää tai juotavaa. Eikä suinkaan kaikki suuhun pantava edes maistu. Puhumattakaan, että kaikki pysyisi sisällä. Esimerkiksi paistetut kananmunat, joita jouluna oli tarjolla aamupalapöydässä, tulevat nykyisin samaa tietä ulos, mitä pitkin on yrittänyt niitä sisään laittaa.
Joulun aikaan söin säännöllisesti Metforem-lääkettä kakkostyypin diabeteksen vuoksi. Nykyisin syön monivitamiinitabletteja päivittäin, mutta se onkin ainoa tarvitsemani lääke. Diabetes lääkitys loppui leikkaukseen.
Joulun aikaan viihdyin pyjama päällä aamusta iltaan, koska niiden suoma väljyys sopi sen hetkiselle olemukselleni. Venyvä kuminauha ei painanut vyötäröä, eikä avonainen kaulus puristanut hengitysteitäni. Muissa vaatteissa olikin sitten melko lailla ahtaampaa, vaikka niskalapuissa oli merkintöjä kuten 8 XL tai vastaavat tiedot. Nykyisin XXL kokoisissa vaatteissa on helppo ja mukava olla. Paitojen kaulukset menevät helposti kiinni, eivätkä purista. Eikä edes housujen vyö kiristä, vaikka se onkin ainakin puolen tusinaa reikää pidemmällä kuin 10 kuukautta aiemmin.
Viisi kuukautta ennen leikkaustani pelkkä liikunnan ajattelu aiheutti pelon sekaisia tuntemuksia ja sai hengityksen kiihtymään. Itse liikunnasta puhumattakaan. Sitä harrastin mieluiten autolla hyvin lyhyilläkin matkoilla. Nyt leikkauksen jälkeen kuljen ihan mielelläni kaupungin keskustassa kävellen ja kaupunki voi olla isompikin kuin Järvenpää. Esimerkiksi Helsingissä saatan kävellä matkoja, joita en ennen edes ajatellut kulkevani muuten kuin bussilla tai raitiovaunulla. Tunnin sulkapallorupeamakin menee varsin ketterästi. Sellaisia palloja, joita ei olisi talvella voinut edes ajatella ja elokuussakaan ei olisi voinut muuta kuin katseella seurata, nousee peliin, jos ei ihan ilman ponnisteluja, mutta nousee kumminkin.
Viisi kuukautta ennen leikkausta ei kenellekään tullut edes pieneen mieleen kehua ulkonäköäni, ellei kyseessä ollut lievää ankarampi hattuilu. Viimeisten kuukausien aikana olen saanut kuulla enemmän myönteisiä kehostani kuin niitä edeltävien yli 600 kuukauden aikana yhteensä.
Jos viime talvena satuin nukkumaan ilman ylipainemaskia, täytti tilan sellainen kauhea meteli, ettei siellä sitten kukaan muu nukkunutkaan. Nykyisin jopa herkkäunisetkin henkilöt saattavat nukkua kanssani samassa tilassa. Ja sitä paitsi uneni on yhtä mittaista, enkä juokse vähän väliä vessassa. Ja sen seurauksena vireystilani on huomattavasti parempi kuin aiemmin.
Kaiken tuon edellä kerrotun seurauksena numerotkin ovat muuttuneet. Joulun aikaan painoa oli yli 160, kaksi vai kuusi en tiedä, sillä noissa kiloissa ei yksittäisillä kiloilla ole merkitystä. Kun juuri äsken kävin vaa'alla, näytti se lukemaa 113 kiloa eli viitisen kymmentä kiloa vähemmän. No painonlaskuhan ei ole mikään tavoite, se on vain seurausta muuttuneista elämäntavoista.
Vaikka kuinka miettisin, en löydä yhtään kielteistä seikkaa, joka olisi seurannut leikkaustani. Olen onnellinen ja ylpeä, että saan elää maassa, jossa jokaisella on mahdollisuus korkeatasoiseen terveydenhoitoon. Päätän tämän blogisarjani siteeraamalla edelleen alussa ollutta laulua: "Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain muistaisin osoittaa sen."
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä perjantain klo 16:n ja maanantain klo 8:n välisenä aikana.
